Georgian maantiede
Georgian maantiede kertoo Georgian maantieteeseen liittyvistä asioista. Georgia sijaitsee Kaukasian alueella.[1]
Maanmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noin puolet maan pinta-alasta on vuoristoalueita, jotka ovat yli tuhannen metrin korkeudessa. Georgian alueella on Iso-Kaukasuksen eteläosa, jonka korkeimmat huiput ovat 5 068 metriä korkea Škhara ja 5 033 metriä korkea Kazbek, sekä Pienestä Kaukasuksesta luoteinen osa. Maan keskiosassa sijaitseva Suramin vuorijono on vedenjakaja. Maan länsiosassa virtaa joki nimeltä Rioni, joka laskee Mustaanmereen, ja maan itäosassa joki nimeltä Kura laskee Kaspianmereen.[1] Keskellä Suramin vuorijonoa on Suramin sola, missä on vesistöalueita.[2]
Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maan ilmasto vaihtelee alueittain suuresti. Iso-Kaukasus suojaa suurinta osaa maan alueesta kylmiltä pohjoistuulilta. Lännestä tulevat tuulet tuovat mukanaan lämmintä ja kosteaa merellistä ilmaa. Mustanmeren rannikolta itään on Kolkhetin alanko, missä vallitsee subtrooppinen ja kostea ilmasto. Maan sateisimmat alueet ovat vuoristossa ja kuivinta on maan itäosassa.[1] Joillakin vuoristoalueilla sade on joskus orograafista ja joillakin alueilla sade saattaa olla konvektiivista.[2]
Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kasvillisuus vaihtelee paljolti alueittain. Metsää maan pinta-alasta on noin kolmasosa. Kolkhetin mäkimaastossa on enimmäkseen ainavihantaa pensaskasvillisuutta ja lehtimetsää. Tämän alueen kasvillisuuteen kuuluvat muratit, alppiruusut, piikkipaatsamat ja puksipuut. Suramin vuorijonon ja Kaukasuksen alueella on vuorten alarinteillä enimmäkseen tammi- ja pyökkimetsää ja hieman ylempänä enimmäkseen havumetsää. Puurajan yläpuolella on ensin subalpiinisia niittyjä ja vielä korkeammalla alpiinisia niittyjä.[1]
Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoristoalueiden eläimiä ovat murmeli, kubaninturi ja gemssi. Metsien eläimiä ovat mäyrä, hirvieläimet, kettu ja susi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Marketta Kotilainen: Maailmalla, Aasia, s. 310-311. Weilin+Göös, 2008. ISBN 978-952-0-33474-4.
- ↑ a b c GE1 Georgia 25.9.2014. Blogger. Viitattu 6.4.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Georgian maantiede Wikimedia Commonsissa
