Georgi Ušakov
Georgi Ušakov (30. tammikuuta 1901 Lazarevskojen kylä, Habarovskin aluepiiri, Neuvostoliitto – 1963 Moskova, Neuvostoliitto[1]) oli venäläinen tutkimusmatkailija. Hän oli syntyisin Siperiasta Amurin varrelta. Vuonna 1926 hänet nimitettiin Venäjän Kaukoidän aluepiirin toimeenpanevan komitean Pohjoisen jäämeren Wrangelinsaaren ja Geraldinsaaren hallinnon päälliköksi eli kuvernööriksi. Se tarkoitti, että hän sai pyyntönsä mukaan vastuulleen Wrangelinsaaren asuttamisen.[2]
Ušakov kävi Habaroskissa opettajaseminaarin ja työskenteli sen jälkeen erilaisissa tehtävissä, joista merkittäväksi muodostui osallistuminen V. K. Arsenjevin tutkimusretkelle. Hän opiskeli sitten Vladivostokin yliopistossa mutta Venäjän tilanteen vuoksi ei suorittanut tutkintoa, sillä hän palveli armeijassa sisällissodassa.[1]
Ušakov oli vuodesta 1924 Venäjän maantieteellisen seuran täysjäsen.[1] Hän oli esittänyt kansankomissaarien neuvostolle, että hänet nimitettäisiin vastaamaan Wrangelinsaaren asuttamistehtävästä. Anomuksessa hän totesi, että asuttaminen oli tärkeä erityisesti poliittisten etujen ja saaren luonnontieteellisen ja maantieteellisen tutkimisen vuoksi, ei niinkään taloudellisista syistä. Nuoresta iästään huolimatta 25-vuotias Ušakov sai tehtävän.[2]
Organisointikykyinen Ušakov valvoi matkaa varten valitun höyrylaiva Stavropolin korjaamisen ja varustamisen, hankki varusteet ja kokosi miehistön, johon kuului neljä samaania turvaamaan saaren tulevien asukkaiden yhteistyön. 59-jäseninen seurue saapui saarelle 7. elokuuta 1926. Saarelle perustettiin kauppasiirtola, josta tuli nahkoja ja mursun syöksyhampaita välittävä tuottava yritys. Rodgersinlahteen perustettu kylä sai myöhemmin hänen kunniakseen nimen Ušakovskoje. Ušakovin kolmen vuoden työrupeaman jälkeen hänen seuraajakseen tuli Aref Minejev.[3] Minejevin seuraaja oli Konstantin Semjontšuk, joka joutui syytteeseen murhasta, tuomittiin kuolemaan ja ammuttiin.[4]
Wrangelinsaaren tehtävän jälkeen Ušakov organisoi tutkimusmatkan Severnaja Zemljalle, ja sittemmin hän osallistui useille muille retkille, joiden aikana hän teki yli 50 pohjoista löytöä. Hän kirjoitti kolme kirjaa ja lukuisia artikkeleita.[1]
Merkittävästä työstään Ušakov sai useita Neuvostoliiton palkintoja.[1]
Ušakov on haudattu Severnaja Zemljalle Domašnin saarelle.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sergey Gorshkov (kuvat) & Andrei Palamartšuk (teksti): Arktinen helmi, Wrangelinsaari. Suomentanut Paula Autio. Lumo Publishing, 2016. ISBN 978-952-68496-2-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
