Dickey Chapelle
| Dickey Chapelle | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. maaliskuuta 1918 Shorewood, Wisconsin, Yhdysvallat |
| Kuollut | 4. marraskuuta 1965 Quảng Ngãi, Etelä-Vietnam |
| Ammatti | valokuvajournalisti |
Dickey Chapelle, oik. Georgette Louise o.s. Meyer, (14. maaliskuuta 1918 Shorewood, Wisconsin, Yhdysvallat – 4. marraskuuta 1965 Quảng Ngãi, Etelä-Vietnam) oli yhdysvaltalainen sotakirjeenvaihtaja ja -valokuvaaja. Hän kuvasi muun muassa toista maailmansotaa, Unkarin kansannousua, Kuuban vallankumousta ja Vietnamin sotaa. Hänestä tuli myös ensimmäinen Vietnamin sodan aikana surmansa saanut sotakirjeenvaihtaja hänen astuttuaan miinaan vuonna 1965.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dickey Chapelle eli oikealta nimeltään Georgette Louise Meyer syntyi 14. maaliskuuta 1918 Shorewoodissa Wisconsinin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Hän menestyi hyvin opinnoissaan ja pääsi jo 16-vuotiaana opiskelemaan lentokonesuunnittelua Massachusetts Institute of Technologyyn (MIT). Opiskeluaikanaan hänellä oli myös suhde lentäjän kanssa. Suhteen ja epänaisellisina pitämiensä Chapellen kiinnostusten takia hänen äitinsä lähetti Chapellen isovanhempiensa luokse Floridaan. Chapelle alkoi käyttää lempinimeä "Dickey" tutkimusmatkailija Richard E. Byrdin mukaan, ja hän muutti lopulta New Yorkiin, jossa hän teki töitä valokuvaajana Trans World Airlines -yhtiölle. New Yorkissa Chapelle tapasi myös tulevan aviomiehensä Tony Chapellen.[1]
Toisen maailmansodan sytyttyä Chapelle sai töitä sotakirjeenvaihtajana ja valokuvaajana National Geographic -lehdeltä. Hän työskenteli usein lähellä eturintamaa ja kuvasi esimerkiksi Iwo Jiman taistelua ja Okinawan taistelua. Hän palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1946 mutta jatkoi pian töitä eri konflikteissa valokuvaajana. Unkarin kansannousun aikana vuonna 1956 Chapelle vietti seitsemän viikkoa neuvostojoukkojen pidättämänä ja Kuuban vallankumouksen alkuvaiheissa hän oli Fidel Castron johtamien vallankumouksellisten mukana. Chapelle vastusti kuitenkin kiivaasti kommunismia, mikä kävi selväksi myös hänen reportaaseistaan.[1]
1960-luvun alussa Chapelle matkusti Etelä-Vietnamiin, jossa Yhdysvallat oli parhaillaan lisäämässä omaa sotilaallista läsnäoloaan. Chapelle kirjoitti mairittelevaan sävyyn amerikkalaisista sotilasneuvonantajista, ja hän sai naistoimittajista ensimmäisenä Pentagonilta luvan kulkea amerikkalaisjoukkojen mukana. Vuonna 1963 hänen ottamansa valokuva amerikkalaisesta merijalkaväensotilaasta sai National Press Photographers Associationin vuoden valokuvan palkinnon. Palkinnoista huolimatta Chapellen lehden päätoimittaja pyysi häntä lähtemään Vietnamista asenteellisen kirjoittelun takia. Hän palasi kuitenkin alueelle seuraavana vuonna ja kulki jälleen merijalkaväen mukana. 4. marraskuuta 1965 hän astui maamiinaan Quảng Ngãin maakunnassa.[1] Miina oli valmistettu kranaatinheittimen kranatista ja käsikranaatista. Chapelle haavoittui sen sirpaleista kuolettavasti kaulaan. Henri Huet otti kuolevasta Chapellesta ja sotilaspastorista hänen vierellään kuuluisaksi tulleen valokuvan.[2] Chapellesta tuli ensimmäinen Vietnamissa kuollut sotakirjeenvaihtaja ja ensimmäinen sodassa surmansa saanut amerikkalainen toimittaja.[1] Siviileille poikkeuksellisesti Chapelle sai sotilashautajaiset, ja hänet haudattiin Milwaukeen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Spencer C. Tucker: The Encyclopedia of the Vietnam War, s. 188-189. 2. p.. ABC-CLIO, 2011. ISBN 978-1-85109-960-3. (englanniksi)
- ↑ a b Jackie Spinner: Remembering ‘fearless’ war photographer Dickey Chapelle Columbia Journalism Review. Viitattu 11.3.2018. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
