George Blake

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Geoge Blake 1950-luvulla.

George Blake (synt. Georg Behar; 11. marraskuuta 1922 Rotterdam, Alankomaat26. joulukuuta 2020 Moskova, Venäjä)[1][2] oli kylmän sodan aikainen vakooja ja kaksoisagentti. Ollessaan Ison-Britannian tiedustelupalvelun MI6:n palveluksessa 1950-luvulla hän ryhtyi salaa vakoilemaan Neuvostoliiton hyväksi. Blake jäi kiinni vuonna 1961. Paettuaan vankilasta vuonna 1966 hän asettui asumaan Neuvostoliittoon.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blake syntyi Hollannissa ja puhui äidinkielenään hollantia.[3] Hänen egyptiläinen sefardijuutalainen isänsä oli palvellut Britannian armeijassa ensimmäisessä maailmansodassa, äiti oli hollantilainen.[4][3] Isänsä kautta Blake sai Britannian kansalaisuuden. Hän asui isänsä kuoltua vuosina 1934–1939 sukulaisten luona Kairossa Egyptissä, mutta palasi Hollantiin.[3]

Tiedustelu-ura ja toiminta kaksoisagenttina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan aikana Blake toimi Hollannin vastarintaliikkeen viestinviejänä, kunnes pakeni vuonna 1942 Belgian, Ranskan ja Espanjan kautta Englantiin. Hän värväytyi vapaaehtoisena Britannian laivastoon, jossa hän kohosi upseeriksi.[1][4][3] Blake oli sodan aikana mukana miehitettyyn Hollantiin kohdistuneessa tiedustelussa ja vastavakoilussa, ja jatkoi sodan jälkeen työskentelyä MI6:lle. Hän oli jonkin aikaa sijoitettuna Länsi-Berliiniin, nimellisesti yhä laivaston virassa.[4][3] Hänet lähetettiin myös opiskelemaan venäjää Cambridgen yliopistoon.[3] Vuonna 1948 hän siirtyi ulkoministeriön palvelukseen ja sai viran Britannian Soulin-suurlähetystön varakonsulina,[1] salaisena tehtävänään agenttiverkoston luominen Pohjois-Koreaan. Blake ei enää uskonut työhönsä, sillä hän piti Etelä-Korean hallintoa fasistisena.[3] Toisena syynä hänen myöhemmälle petokselleen on mainittu, että taustaltaan ulkomaalaisena hän ei koskaan samaistunut Britanniaan ja joutui juutalaisena kärsimään antisemitistisistä ennakkoluuloista.[5]

Korean sodan puhjettua kesäkuussa 1950 Soulin miehittäneet pohjoiskorealaiset joukot vangitsivat Blaken lähetystöstä ja hän oli kolme vuotta sotavankeudessa. Tänä aikana hän ilmeisesti kääntyi lopullisesti kommunistiksi, mainiten syyksi muun muassa sen, että amerikkalaisten ilmapommituksiin perustunut sodankäynti järkytti häntä. Vapauduttuaan sodan jälkeen vuonna 1953 hän sai sankarin vastaanoton ja palasi tiedustelupalveluun.[4][1] Syyskuussa 1953 Blakesta tuli MI6:n ”osasto Y:n” apulaispäällikkö. Osaston tehtävänä oli käsitellä Wienissä maanalaisten puhelinlinjojen salakuuntelun avulla siepattua puna-armeijan Itävallan-päämajan puhelinliikennettä. Lokakuussa 1953 Blake tarjoutui oma-aloitteisesti Lontoossa KGB:n kaksoisagentiksi ja kavalsi Wienin salakuunteluoperaation olemassaolon. Kun MI6 ja CIA päättivät aloittaa vastaavan maanalaisiin tunneleihin perustuvan salakuuntelun Berliinissä, kokouksen sihteerinä toiminut Blake kavalsi senkin.[5][3] Suojellakseen Blakea paljastumiselta neuvostoliittolaiset antoivat aluksi salakuuntelun jatkua.[5] Vuosina 1955–1959 Blake palveli itse Berliinissä,[1] jossa hänen tehtävänään oli värvätä puna-armeijan upseereita kaksoisagenteiksi.[4] Blake toimitti KGB:lle kaikki käsiinsä saamansa salaiset asiakirjat. Hän arveli myöhemmin kavaltaneensa jopa 600 brittien hyväksi työskennellyttä agenttia, tosin vain 42 tapausta kyettiin myöhemmin varmistamaan.[1]

Vuonna 1959 Blake siirrettiin MI6:n yksikköön, joka värväsi Britanniaan sijoitettuja neuvostodiplomaatteja ja Neuvostoliitossa asioineita brittiläisiä liikemiehiä vakoojiksi.[4] Seuraavana vuonna hänet lähetettiin suorittamaan opintoja Libanonissa.[1] Blaken paljastuminen sai alkunsa CIA:n kaksoisagentiksi vuonna 1959 ryhtyneen ja länteen vuonna 1961 loikanneen puolalaisen tiedustelu-upseerin Michał Goleniewskin antamista tiedoista. Kaikki Goleniewskin esittämät vuodetut asiakirjat olivat kulkeneet Blaken kautta. Blakea vastaan ei ollut raskauttavia todisteita, mutta MI5:n tutkija Harold Shergold sai hänet yllättäen murtumaan kuulusteluissa, jolloin hän teki täyden tunnustuksen.[5][4] Blake pidätettiin huhtikuussa 1961 ja seuraavassa kuussa hänet tuomittiin 42 vuoden vankeuteen vakoilusta.[1] Kyseessä on kaikkien aikojen pisin Britannian oikeuslaitoksen langettama vankeustuomio.[4]

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blake onnistui pakenemaan Lontoossa sijaitsevasta Wormwood Scrubsin vankilasta 22. lokakuuta 1966. Pakoa avustivat kaksi rauhanaktivistia ja Blaken sellitoveri Sean Bourke. Avustajat heittivät Blakelle pakoköyden vankilan muurin yli ja salakuljettivat hänet Itä-Berliiniin matkailuautossa.[5][4][1] Blake pakeni Neuvostoliittoon, jossa hän työskenteli myöhemmin muun muassa Maailmantalouden ja kansainvälisten suhteiden instituutissa.[4] Hän ystävystyi toisen Neuvostoliittoon loikanneen entisen kaksoisagentin, Kim Philbyn kanssa.[5] Blake sai KGB:ssä everstiluutnantin arvon ja myöhemmin eläkkeen.[2] Hän julkaisi vuonna 1990 omaelämäkerran No Other Choice.[1] Hän säilytti uskonsa kommunismiin myös Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.[3] Blake asui datsallaan Kratovossa lähellä Moskovaa.[6] Vuonna 2007 Venäjän presidentti Vladimir Putin myönsi hänelle ystävyyden kunniamerkin.[1]

Blake kuoli Moskovassa 98-vuotiaana vuonna 2020. Presidentti Putin kommentoi kuolintietoa:[7]

»Eversti Blake oli loistava ammattilainen – erityisen karaistunut ja rohkea. Vaikean ja jännitteisen työnsä vuosina hän antoi aidosti mittaamattoman panoksen strategisen pariteetin takaamiseksi, rauhan säilyttämiseksi planeetallamme.»

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k George Blake (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 4.3.2019.
  2. a b British double agent George Blake, who spied for Soviets during Cold War, dies at 98 France24. 26.12.2020. Viitattu 26.12.2020.
  3. a b c d e f g h i Interview with George Blake (englanniksi) PBS 1999. Viitattu 4.3.2019.
  4. a b c d e f g h i j George Blake (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 4.3.2019.
  5. a b c d e f Gordon Corera: The Art of Betrayal – The Secret History of MI6, s. 47–49, 142–143, 244. Pegasus Books, New York 2012.
  6. Zoe Williams: 'A good traitor': the extraordinary life of George Blake, the spy who went into the cold (englanniksi) The Guardian 8.12.2017. Viitattu 4.3.2019.
  7. Heikki Heiskanen: Kylmän sodan kaksoisagentti George Blake kuoli Moskovassa Yle.fi, uutiset. 26.12.2020. Viitattu 26.12.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]