Georg Engelhard Schröder
Georg Engelhard Schröder (myös muoto Georg Engelhardt Schröder; 31. toukokuuta 1684 Tukholma – 17. toukokuuta 1750 Tukholma) oli ruotsalainen piirtäjä sekä muotokuva- ja historiamaalari ja hovin taloudenhoitaja.[1]
Georg Engelhard Schröder oli kultaseppä Veit Engelhard Schröderin ja Lucia Lindemeyerin poika. Isä oli muuttanut Nürnbergistä noin vuonna 1670 Tukholmaan, jossa Georg Engelhard syntyi vuonna 1684. Georg Engelhard avioitui Herman Dietrich Spörlingin sisaren Anna Birgitan kanssa vuonna 1727.
Schröderistä tuli David von Krafftin oppilas noin 1700, ja asiakirjoissa hänet mainitaan tämän seuralaisena vuonna 1705. Sen jälkeen hän toimi Göteborgissa muoto- ja koristemaalarina 1706–1708. Vuodesta 1709 lähtien hän vietti 16 vuotta ulkomailla. Hän oli jonkin aikaa ensin Braunschweigissa Saksassa ennen kuin matka jatkui Italiaan. Hän asui viisi vuotta Venetsiassa, jossa hän kopioi vanhoja mestareita, kuten Tiziania ja Veronesea, harjoitti puupiirrosmaalausta ja oli yhteydessä taidemaalari Rosalba Carrieraan sekä Giovanni Pellegriniin ja Johan Richteriin. Roomassa ja Firenzessä hän sai vaikutteita muun muassa barokkimaalareista Carlo Dolcista, Carlo Marattasta ja Francesco Trevisanista (1656-1746) ja omaksui aikansa italialaiseen taiteeseen kuuluvan reippaan mutta pinnallisen esitystavan. Pariisissa hänet inspiroi taidemaalari Noël Nicolas Coypel. Münchenissä vietetyn ajanjakson jälkeen hän asettui Lontooseen seitsemäksi vuodeksi, missä hän sai vaikutteita Godfrey Knellerin, Hans Hysingin ja Michael Dahlin muotokuvataiteesta.
Kun David von Krafft kuoli vuonna 1724, Schröder kutsuttiin kotiin Ruotsiin ja saman vuoden joulukuussa hän otti vastaan kuninkaallisen hovimestarin tehtävän opettajansa jälkeen. Hovimaalarina hän sai tehtäväkseen luoda edustavia muotokuvia valtakunnan johtavista henkilöistä. Kuningas Fredrik I arvosti taiteilijaansa suuresti ja antoi hänen maalata lukemattomia muotokuvia itsestään ja kuningatar Ulriika Eleonorasta.
Samoihin aikoihin hän teki kaksi tunnettua maalausta Osmanien valtakunnan Ruotsin hoviin lähettämistä suurlähettiläistä: Mustapha Aga vuonna 1727 ja Yirmisekizzade Mehmed Said Efendi (myöhempi Ottomaanien valtakunnan suurvisiiri) vuonna 1733.[2]
1740-luvulla uusi ranskalainen maku saavutti Ruotsin ensisijaisesti taiteilija Gustaf Lundbergin kautta, jolloin Schröder syrjäytettiin. Hän edusti ruotsalaisessa 1700-luvun maalauksessa viimeisenä italialaiskauden aikaa.
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Växjön tuomiokirkko, Småland: alttaritaulu Ensimmäinen ehtoollinen, 1733
- Helgarön kirkko, Södermanland: alttaritaulu Viimeinen ehtoollinen, 1735
- Hedvig Eleonoran kirkko, Tukholma: alttaritaulu Jeesuksen ristiinnaulitseminen, 1738
- Drottningholmin linnan kirkko, Uplanti: alttaritaulu Ensimmäinen ehtoollinen
- Saksalainen kirkko, Tukholma: alttaritaulu Ensimmäinen ehtoollinen
- Norrtäljen kirkko, Uplanti: alttaritaulu Ensimmäinen ehtoollinen
- Mariefredin kirkko, Södermanland: useita maalauksia
- Överenhörnan kirkko, Södermanland: alttaritaulu vuodelta 1736
- Uppsalan yliopisto, Uplanti: Johannes Kastajan saarna
- Göteborgin kaupunginmuseo [3]: Apelles maalaa Venuksen
- Ruotsin kansallismuseo, Tukholma: Neljä elementtiä
- Drottningholmin linna, Uppland: Kolme armoa
- Tukholman korkeakoulu: Pieni allegoria Ruotsin säädyistä
- Kuninkaallinen taideakatemia, Tukholma : omakuva vuodelta 1729
- Ruotsin valtiopäivätalo: Juno[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Schröder. Svensk biografisk handlexicon. Runeberg.org.
- ↑ Colin Imber & Keiko Kiyotaki, 2005: Frontiers of Ottoman Studies: Volume I. Google Books.
- ↑ Apelles målande Venus. Göteborgin museo.
- ↑ Maalaus oli talon vierasruokasalissa vuodesta 1983 joulukuuhun 2013, jolloin se poistettiin korvaamatta sitä muullakaan maalauksella ensimmäisen varapuhemies Susanne Ebersteinin aloitteesta sillä perusteella, että ulkomaalaiset vieraat eivät hämmentyisi maalauksesta, joka kuvaa naista, jolla on paljaat rinnat. Lähde: Dagens Nyheter Kultur 20.12.2013 sivu 9 ja Dagens Nyheter Stockholm 20.12.2013 sivu 10.
|