Geologinen muodostuma

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hiidenkirnu Mietoisilla. Hiidenkirnu on tyypillinen geologinen muodostuma.

Geologinen muodostuma eli pinnanmuoto on Maapallon pintakerroksessa, kallio- tai maaperässä oleva luonnon aikaansaama muodostuma. Geologiset muodostumat ovat syntyneet usein pitkän ajan saatossa erilaisten endo- ja eksogeenisten voimien muokkaamana. Geologisia muodostumia ovat esimerkiksi vulkanismin synnyttämät tulivuoret, jääkaudella syntyneet harjut ja hiidenkirnut, tuulen muovaamat dyynit ja sateen kalkkikivialueilla rapauttamat tippukiviluolat.[1]

Pinnanmuotoja tutkivat geologia, geomorfologia ja maantiede.

Geologiset muodostumat ovat luonnolle ja ihmiselle tärkeitä. Maa- ja kallioperä vaikuttavat alueelle muodostuvaan kasvillisuuteen, esimerkiksi Suomessa harjuilla kasvaa karua mäntymetsää. Niistä saadaan myös raaka-aineita, kuten satojen miljoonien vuosien ikäisistä kerrostumista kivihiiltä, öljyä ja maakaasua ja esimerkiksi harjujen pohjavesialueilta puhdasta juomavettä tai kalliosta graniittia rakennuksiin.

Monet geologiset kohteet ovat suojeltuja niiden maisema- ja luonnon arvoihin perustuen. Harjuja koskee lisäksi erillinen harjujensuojelulaki.[2] Geologiset kohteet ovat arvokkaita myös virkistyksen, matkailun, retkeilyn ja harrastustoiminnan kautta. Geologisten muodostumien luota löytyy usein myös historiallisia ja arkeologisia kohteita.

Erilaisia geologisia muodostumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pöytävuori, Kapkaupunki

Endogeeniset geologiset muodostumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Endogeenisissa prosesseissa eli maan ytimen lämmöstä johtuvan laattatektoniikan ja vulkanismin synnyttämät geologiset muodostumat ja jotkut eroosion kulutuksesta muuttuneet pinnanmuodot: litosfäärilaatta, poimuvuori, tunturi, vaara, lohkovuori, pöytävuori, tulivuori, basalttipylväs, basalttityyny, kaldera, atolli, laavatunneli, laavakupla, kimberliittipiippu, geysir, kuuma lähde, hautavajoama, valtameren keskiselänne

Eksogeeniset geologiset muodostumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fluviaaliset (veden aiheuttama): rotko, raviini, kuru, vesiputous, jokiuoma, meanderi, juolua, delta, särkkä, hiekkaranta, kynnäs, laguuni, tombolo, liitukalliojyrkänne, kivikaari, raukki, lähde

Eoliset (tuulen aiheuttama): dyyni, sienikallio

Glasiaaliset ja ikirouta (jäätikön aiheuttama): U-laakso, vuono, harju, reunamuodostuma, silokallio, siirtolohkare, drumliini, suppa, sanduri, hiidenkirnu, pirunpelto, pingo

Rapautuminen (kemiallista, mekaanista tai organogeenistä): tippukiviluola, karstimaa, doliini, polje [3]

Avaruuden kappaleiden synnyttämät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avaruudesta tulleiden komeettojen, meteoriittien ja asteroidien synnyttämät: meteoriittikraateri

Suomen geologiset muodostumat ja niiden tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomelle ominaisia geologisia muodostumia ovat esimerkiksi vaarat ja harjut itäisessä Suomessa sekä tunturit pohjoisessa.

Suomessa Geologian tutkimuskeskus julkaisee geologisia kohteita ja nähtävyyksiä esitteleviä geologisia retkeilykarttoja, jotka opastavat tutustumaan Suomen luonnonhistoriaan.[4]

Esimerkkejä geologisista muodostumista aluemaantieteellisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuumilla ja kuivilla alueilla, lähinnä tropiikin valaistusvyöhykkeeseen kuuluvilla alueilla, kuten Saharan aavikolla, ominaisiksi geologisiksi muodostumiksi tulevat suuret dyynialueet. Suomestakin löytyy dyynejä Kalajoen hiekkasärkiltä.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ympäristö.fi - Geologiset muodostumat http://www.ymparisto.fi/geologisetmuodostumat
  2. Ympäristöhallinto-ympäristö.fi: Geologiset muodostumat
  3. Kakko, Kenno, tyrväinen & Fabritius: Lukion maantiede 1-2. Otava, 2010.
  4. Geologian tutkimuskeskus: Geologiset luontokohteet
  5. http://luontokohteet.geo.fi/kalajoki_dyyni/%7C

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geologiset luontokohteet-Geo.fi