Galimdžan Ibragimov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Galimdžan Ibragimov.

Galimdžan Girfanovitš Ibragimov (ven. Галимджан Гирфанович Ибраги́мов, tataariksi Галимҗан Ибраһимов; 12. maaliskuuta 1887 nykyisen Baškortostanin Aurgazyn piirin Sultanmuratovon kylä – 21. tammikuuta 1938 Kazan) oli neuvostoliittolainen tataarikirjailija.

Galimdžan Ibragimov syntyi mullahin perheeseen. Hän opiskeli Orenburgin ja Ufan madrassoissa ja toimi sen jälkeen opettajana. Ibragimov osallistui helmikuun ja lokakuun vallankumouksiin sekä Venäjän kansalaissotaan. Aluksi hän kuului sosialistivallankumouksellisiin, mutta liittyi vuonna 1920 NKP(b):hen. Vuonna 1918 Ibragimov valittiin Venäjän ja Tatarstanin toimeenpanevien komiteoiden jäseneksi.[1] Hän työskenteli kansallisuusasioiden kansankomissariaatissa, toimitti tataarinkielisiä lehtiä[2] ja toimi vuodesta 1925 lähtien Tatarstanin valistusasiain kansankomissariaatin tiedekeskuksen puheenjohtajana. Vuonna 1927 Ibragimov muutti sairauden takia Jaltaan.[1]

Ibragimovin ensimmäiset teokset ilmestyivät vuonna 1907. Varhaisissa kertomuksissaan hän kuvasi tataarinuorison kamppailua vanhoja elintapoja vastaan. Vuonna 1912 ilmestynyt Jäš jöräklär (”Nuoret sydämet”) on tataarikirjallisuuden ensimmäinen psykologinen romaani. Vuonna 1920 ilmestyi vuoden 1905 vallankumoustapahtumille omistettu romaani Bezneŋ könnär (”Meidän päivämme”, uusi laitos 1934). Pienoisromaani Kyzyl tšätšäklär hikäjase (”Legenda punaisista kukista”, 1922) kertoo ihmisen henkisestä kasvusta vallankumouksen aikana. Romaani Kazah kyzy (”Kazakkityttö”, 1924) kuvaa vallankumousta edeltävän kazakkikylän yhteiskunnallisia ristiriitoja. Romaanin Tirän tamyrlar (”Syvät juuret”, 1928) aiheena on luokkataistelu kansalaissodan ja jälleenrakentamisen vuosina.[2][1]

Kirjailijaa pidetään mestarillisena luonnon ja ihmisluonteen kuvaajana sekä kansankielen taiturina. Hänen tuotantonsa on vaikuttanut myös Neuvostoliiton muiden turkkilaisten kansojen taideproosan kehitykseen. Kaunokirjallisuuden ohella Ibragimov on kirjoittanut useita kieli- ja kirjallisuustieteellisiä teoksia ja historiantutkimuksia. Venäjän SFNT:n toimeenpanevan keskuskomitean puhemiehistö myönsi hänelle vuonna 1932 työn sankarin arvonimen.[2]

Ibragimov pidätettiin Stalinin vainoissa Jaltassa elokuussa 1937 ja lähetettiin Kazaniin, jossa hän kuoli vankilan sairaalassa. Hänen mukaansa on nimetty Tatarstanin tiedeakatemian kielen, kirjallisuuden ja historian instituutti. Kirjailijan kotikylässä toimii hänelle omistettu museo.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 9, s. 621. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1972.
  2. a b c Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 21.6.2010. (venäjäksi)