Galeazzo Maria Sforza

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Galeazzo Maria Sforza
Galeazzo Maria Sforza. Piero Pollaiuolon maalaama muotokuva.
Milanon herttua
Valtakausi 1464–1476
Edeltäjä Francesco Sforza
Seuraaja Gian Galeazzo Sforza
Syntynyt 1444
Kuollut 26. joulukuuta 1476 (32 vuotta)
Puoliso Dorotea Gonzaga
Bona di Savoia
Lapset Caterina Sforza
Suku Sforza
Isä Francesco Sforza
Äiti Bianca Maria Visconti

Galeazzo Maria Sforza (24. tammikuuta 144426. joulukuuta 1476) oli renessanssin Italian aikainen Sforzan hallitsijasuvun jäsen. Hän toimi Milanon herttuana vuosina 14641476.

Hallitsijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galeazzo Maria oli toinen Sforza-suvun herttua. Toisin kuin isänsä, Francesco Sforza, joka nautti suurta arvostusta kansansa parissa. Galeazzo tuli tunnetuksi julmuudestaan, käyttäessään valtaa tyrannin lailla. Hän nousi valtaistuimelle isänsä kuoleman jälkeen ja hallitsi kymmenen vuoden ajan, kunnes tuli murhatuksi 26. joulukuuta 1476. Kolme aatelismiestä surmasi herttuansa Pyhän Stefanuksen kirkon portailla tarkoituksenaan lavastaa uudelleen Julius Caesarin murha.

Perhesuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galeazzon ensimmäinen vaimo oli Gonzagan sukuun kuuluva Dorotea Gonzaga, joka kuoli ennen kuin pariskunta sai lapsia. Galeazzo otti toisenkin vaimon Gonzagan suvusta, Bona di Savoian, joka oli Ranskan kuningas Ludvig XI:n sisarpuoli. Heidät vihittiin 6. heinäkuuta 1468 ja avioliitto tuotti neljä lasta, joista Gian Galeazzosta tuli isänsä murhan jälkeen Milanon herttua.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galeazzo rakasti musiikkia ja kutsui hoviinsa monia muusikoita ja säveltäjiä. Hän rahoitti heidän pyrkimyksiään ja kannusti musiikkielämää Milanossa. Galeazzon aikana Milanosta tuli musiikin keskus, joka oli tunnettu ympäri Eurooppaa. Hänen tilauksestaan säveltäjät tuottivat hänelle messuja, motetteja ja muita teoksia. Galeazzon kuoltua hänen hovissaan olleet muusikot siirtyivät ympäröiviin kaupunkivaltioihin, jolloin musiikkiharrastus levisi laajalle.

Galeazzo esitteli milanolaisille kaksi uutta hyötykasvia: riisin ja silkin. Hänen sanotaan istuttaneen omakätisesti Milanon viisi ensimmäistä silkkipuuta. Silkkipuun marjasta tuli hänen veljensä Ludovico Sforzan tunnus.