Galeazzo II Visconti

Galeazzo II Visconti

Galeazzo II Visconti (noin 1320–1378) oli Milanon hallitsija 1349–1378. Hän oli Stefano Viscontin ja Valentina Dorian poika sekä Matteo II Viscontin ja Bernabò Viscontin veli.

Veljekset joutuivat setänsä Luchino Viscontin epäsuosioon vuonna 1346, ja heidän täytyi lähteä Milanosta. Galeazzo Visconti löysi aluksi turvapaikan Amedeo VI di Savoian luota ja sitten Vaudissa Caterina di Savoian, Azzone Viscontin lesken, luota.

Luchino Viscontin kuoltua vuonna 1349 veljekset saattoivat palata takaisin Milanoon. Seuraavana vuonna heidän toinen setänsä Giovanni Visconti antoi veljeksille tehtäväksi miehittää Bolognan. Giovanni Viscontin kuoleman jälkeen vuonna 1354 Milanon valtio jaettiin veljesten kesken. Galeazzo sai hallittavakseen läntiset alueet, joihin kuuluivat Como, Novara, Vercelli, Asti, Alba, Alessandria ja Tortona. Tammikuussa 1355 Galeazzo ja hänen veljensä saivat keisari Kaarle IV:n kruunajaisissa Milanossa keisarillisen vikaarin eli sijaishallitsijat virat. Galeazzo sai myös Ranskan monarkian tuen poikansa Gian Galeazzon ja Isabella di Valoisin mentyä naimisiin. Veljeksistä vanhin Matteo II kuoli samana vuonna ja Galeazzo jakoi Bernabòn kanssa Matteolle kuuluneet alueet.

Keisarikunnan ja Ranskan monarkian tuki takasi Viscontien valtakunnalle rauhan ajan, jonka Paviaan asettunut Galeazzo käytti valtion organisointiin. Galeazzo pyrki yhdistämään eri alueet keskitetysti hallinnoiduksi valtioksi. Galeazzo rakennutti näyttävän Pavian linnan, jonka hoviin hän kutsui taiteilijoita ja kirjailijoita, kuten Petrarcan. Galeazzo perusti linnan kirjaston sekä Pavian yliopiston.