Gae Aulenti
Gaetana ”Gae” Aulenti [ˈɡaːe auˈlɛnti] (4. joulukuuta 1927 Palazzolo dello Stella, Friuli – 31. lokakuuta 2012 Milano)[1] oli italialainen arkkitehti ja muotoilija. Hän tuli tunnetuksi suurista taidemuseoprojekteista, kuten entisen rautatieaseman muuttamisesta Musée d’Orsayksi Pariisissa 1980–1986. Hänen töitään ovat myös nykytaiteen galleria Pompidou-keskuksessa Pariisissa, Palazzo Grassin muuntaminen taidemuseoksi Venetsiassa (1985–1986) sekä aasialaisen taiteen museo San Franciscossa (2000–2003). Aulenti oli yksi harvoista sodanjälkeisen Italian naisarkkitehdeista.
Triesten lähellä syntynyt Gae Aulenti opiskeli arkkitehtuuria Milanossa.[1] Hän työskenteli art directorina muotoilulehti Casabella-Continuitàssa (myöhemmin Lotus International Magazine) vuodesta 1955 vuoteen 1965, ja istui sen jälkeen lehtiyhtiön hallituksessa. Lehtityön ohella Aulenti väitteli tohtoriksi ja opetti Venetsian arkkitehtuurikoulussa 1960–1962 ja Milanossa 1964–1967. Hän teki myös muotoilutöitä La Rinascente -tavaratalolle ja suunnitteli kalusteita Zanottalle, kuten ruostumattomasta teräksestä valmistettu kokoontaittuva ohjaajantuoli April sekä Sanmarco-lasipöytä. Aulenti toimi myös Italian muotoilijajärjestö ADIn varapuheenjohtajana.
Vuonna 1981 hänet valittiin suunnittelijaksi muuttamaan Victor Laloux’n vuonna 1900 valmistunut Orsayn rautatieasema taidemuseoksi. Siitä seurasi muita museosuunnitteluhankkeita eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvalloissa. Hänen suunnitelmiensa mukaan Italian vanha lähetystörakennus Berliinissä muutettiin tiedeakatemiaksi. Vuonna 2011 valmistui italialaisen Perugian lentokentän laajennus Aulentin suunnitelmien pohjalta.
Aulenti tuli 1960-luvulta alkaen tunnetuksi myös valaisinten suunnittelijana. Hänen tunnettuja töitään ovat teleskooppisella varrella varustettu Pipistrello-pöytävalaisin (1965)[2] sekä yhdessä Piero Castiglionin kanssa tehdyt valaisimet 1980- ja 1990-luvuilla.[3] Aulentin tunnetuimpia huonekaluja on minimalistinen sohvapöytä, joka muodostuu paksusta neliömäisestä lasilevystä, jota kannattelee neljä kääntyvää teollisuuspyörää. Aulenti teki myös teatterilavastuksia ja suunnitteli myymälöitä muotitaiteilija Adrienne Vittadinille.[4]
Vähän ennen kuolemaansa 2012 Aulenti palkittiin elämäntyöstään Milanon trienniaalissa. Ensimmäisen palkintonsa hän sai sieltä jo 1964, ja hän toimi triennaalin johtoryhmässä 1977–1980. Vuonna 1991 hänelle myönnettiin japanilainen Praemium Imperiale -palkinto. Hän sai myös Ranskan Kunnialegioonan ritarin arvon sekä American Institute of Architects -järjestön kunniajäsenyyden.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Wainwright, Oliver: Gae Aulenti obituary, Italian architect and designer who created the Musée d'Orsay from a railway station, The Guardian 5.11.2012. Viitattu 25.10.2015.
- ↑ Pipistrello Lamp Mini by Gae Aulenti | Modern Italian Lighting Design, Houzz.com. Viitattu 25.10.2015.
- ↑ a b Gae Aulenti, FontanaArte. Viitattu 25.10.2015.
- ↑ Martin, Douglas: Gae Aulenti, Musée d’Orsay Architect, Dies at 84, The New York Times 1.11.2015. Viitattu 25.10.2015.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Muriel Emmanuel. Contemporary Architects. New York: St. Martin’s Press, 1980. ISBN 0-312-16635-4. Sivu 53.
- Ruth A Peltason. 100 Contemporary Architects. New York: Harry N. Abrams. ISBN 0-8109-3661-5. Sivu 24.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Design & Art: Gae Aulenti (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Gae Aulenti Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Gae Aulentin arkisto
- Aulentin tuotteita Stylepark-sivustolla
| ||||||||||||||||||||||||||
