GP2-kausi 2016

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
GP2-kausi 2016
Järjestäjä FIA, Bruno Michel
Järjestyksessä oleva kausi 12
Kilpailuja 22
Kuljettajia 26
Valmistajia 11
Moottoreiden valmistajat Mecachrome
Rengasvalmistaja(t) P Pirelli
Kuljettajien mestari Ranska Pierre Gasly
Valmistajien mestari Italia Prema Racing
Eniten voittoja Italia Antonio Giovinazzi (5)
Eniten nopeimpia kierroksia Ranska Pierre Gasly
Japani Nobuharu Matsushita (4)
← 2015 2017 →

GP2-kausi 2016 oli GP2-sarjan kahdestoista kausi. Kausi oli toiseksi viimeinen GP2/11-auton rungoilla ajettava, sekä Mecachromen vapaasti hengittävillä V8-moottoreilla.[1] Kaudella 2017 GP2:sten korvasi FIA Formula 2 Championship -sarja.

Sarjan mestaruuden voitti ranskalainen Pierre Gasly, toiseksi sijoittui italialainen Antonio Giovinazzi ja kolmanneksi venäläinen Sergei Sirotkin.

Tallit ja kuljettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talli Nro Kuljettaja Kilpailut
Ranska ART Grand Prix[2] 1 Japani Nobuharu Matsushita[3] 1-3, 5-11
Itävalta René Binder[4] 4
2 Venäjä Sergei Sirotkin[5] Kaikki
Espanja Racing Engineering[2] 3 Ranska Norman Nato[6] Kaikki
4 Yhdistynyt kuningaskunta Jordan King[7] Kaikki
Ranska DAMS[2] 5 Yhdistynyt kuningaskunta Alex Lynn[8] Kaikki
6 Kanada Nicholas Latifi[8] Kaikki
Indonesia Pertamina Campos Racing[2] 7 Uusi-Seelanti Mitch Evans[9] Kaikki
8 Indonesia Sean Gelael[9] Kaikki
Venäjä Russian Time[2] 9 Italia Raffaele Marciello[10] Kaikki
10 Venäjä Artjom Markelov[10] Kaikki
Italia Rapax[2] 11 Ruotsi Gustav Malja[11] Kaikki
12 Ranska Arthur Pic[12] 1-9
Venezuela Johnny Cecotto, Jr.[13] 10-11
Italia Trident[2] 14 Indonesia Philo Paz Armand[14] Kaikki
15 Italia Luca Ghiotto[15] Kaikki
Yhdistynyt kuningaskunta Carlin[2] 18 Espanja Sergio Canamasas[16] 1-6, 8-11
Itävalta René Binder[17] 7
19 Saksa Marvin Kirchhöfer[18] 1-10
Sveitsi Louis Delétraz[19] 11
Italia Prema Racing[20] 20 Italia Antonio Giovinazzi[21] Kaikki
21 Ranska Pierre Gasly[22] Kaikki
Alankomaat MP Motorsport[2] 22 Yhdistynyt kuningaskunta Oliver Rowland[23] Kaikki
23 Alankomaat Daniël de Jong[24] Kaikki
Yhdistynyt kuningaskunta Arden International[2] 24 Malesia Nabil Jeffri[25] Kaikki
25 Ruotsi Jimmy Eriksson[25] 1-9
Yhdistynyt kuningaskunta Emil Bernstorff[26] 11

Tallimuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljettajamuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudet kuljettajat

Tallia vaihtaneet kuljettajat

Poistuneet kuljettajat

Kilpailukalenteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi alkoi 13. toukokuuta, Espanjan Barcelonasta ja päättyi 27. marraskuuta, Abu Dhabin Yas Marinan radalla.[27]

Kisa Sijainti Rata Päivä Paalupaikka Voittanut kuljettaja Nopein kierros Raportti
1 1 Espanja Barcelona, Espanja Circuit de Catalunya 14. toukokuuta Ranska Pierre Gasly Ranska Norman Nato Ranska Pierre Gasly Raportti
2 15. toukokuuta Italia Raffaele Marciello* Yhdistynyt kuningaskunta Alex Lynn Yhdistynyt kuningaskunta Alex Lynn
2 3 Monaco Monte Carlo, Monaco Circuit de Monaco 27. toukokuuta Venäjä Sergei Sirotkin Venäjä Artjom Markelov Venäjä Artjom Markelov Raportti
4 28. toukokuuta Japani Nobuharu Matsushita* Japani Nobuharu Matsushita Japani Nobuharu Matsushita
3 5 Azerbaidžan Baku, Azerbaidžan Baku City Circuit 18. kesäkuuta Italia Antonio Giovinazzi Italia Antonio Giovinazzi Japani Nobuharu Matsushita Raportti
6 19. kesäkuuta Alankomaat Daniël de Jong* Italia Antonio Giovinazzi Italia Antonio Giovinazzi
4 7 Itävalta Spielberg, Itävalta Red Bull Ring 2. heinäkuuta Venäjä Sergei Sirotkin Uusi-Seelanti Mitch Evans Uusi-Seelanti Mitch Evans Raportti
8 3. heinäkuuta Yhdistynyt kuningaskunta Jordan King* Yhdistynyt kuningaskunta Jordan King Yhdistynyt kuningaskunta Jordan King
5 9 Yhdistynyt kuningaskunta Silverstone, Iso-Britannia Silverstone Circuit 9. heinäkuuta Ranska Norman Nato Ranska Pierre Gasly Uusi-Seelanti Mitch Evans Raportti
10 10. heinäkuuta Yhdistynyt kuningaskunta Jordan King* Yhdistynyt kuningaskunta Jordan King Italia Luca Ghiotto
6 11 Unkari Mogyoród, Unkari Hungaroring 23. heinäkuuta Ranska Pierre Gasly Ranska Pierre Gasly Japani Nobuharu Matsushita Raportti
12 24. heinäkuuta Yhdistynyt kuningaskunta Jordan King* Venäjä Sergei Sirotkin Ranska Pierre Gasly
7 13 Saksa Hockenheim, Saksa Hockenheimring 30. heinäkuuta Venäjä Sergei Sirotkin Venäjä Sergei Sirotkin Venäjä Sergei Sirotkin Raportti
14 31. heinäkuuta Italia Antonio Giovinazzi* Yhdistynyt kuningaskunta Alex Lynn Ranska Pierre Gasly
8 15 Belgia Spa, Belgia Circuit de Spa-Francorchamps 27. elokuuta Italia Antonio Giovinazzi Ranska Pierre Gasly Venäjä Artjom Markelov Raportti
16 28. elokuuta Ruotsi Gustav Malja* Italia Antonio Giovinazzi Italia Antonio Giovinazzi
9 17 Italia Monza, Italia Autodromo Nazionale Monza 3. syyskuuta Ranska Pierre Gasly Italia Antonio Giovinazzi Italia Luca Ghiotto Raportti
18 4. syyskuuta Uusi-Seelanti Mitch Evans* Ranska Norman Nato Venäjä Artjom Markelov
10 19 Malesia Kuala Lumpur, Malesia Sepang International Circuit 1. lokakuuta Ranska Pierre Gasly Italia Antonio Giovinazzi Venäjä Sergei Sirotkin Raportti
20 2. lokakuuta Uusi-Seelanti Mitch Evans* Italia Luca Ghiotto Ranska Pierre Gasly
11 21 Arabiemiirikunnat Abu Dhabi, Arabiemiraatit Yas Marina Circuit 26. marraskuuta Ranska Pierre Gasly Ranska Pierre Gasly Japani Nobuharu Matsushita Raportti
22 27. marraskuuta Yhdistynyt kuningaskunta Alex Lynn* Yhdistynyt kuningaskunta Alex Lynn Venäjä Sergei Sirotkin

(*) = Tarkoittaa paalupaikkaa, joka on saavutettu pitkän kilpailun kahdeksannesta sijasta.

1. Barcelona, Espanja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pierre Gasly starttasi paalupaikalta kilpailuun, mutta menetti kärkipaikan Norman Natolle, joka uusintalähdön jälkeen ohitti Gaslyn, ja ajoi uransa ensimmäiseen GP2-voittoon. Toiseksi ajoi Nicholas Latifi ja kolmanneksi Pierre Gasly. ART Grand Prix'n Sergei Sirotkin spinnasi kolmannelta sijalta ja keskeytti kilpailun kierroksella 24. Viimeisellä kierroksella Antonio Giovinazzi törmäsi Raffaele Marciellon auton perään, jonka johdosta Marciello pyörähti hiekalle. Marciello kuitenkin sai pitää kahdeksannen sijansa, ja starttasi sunnuntain sprinttikilpailuun paalupaikalta. Kilpailussa ei ajettu täyttä kisamittaa, kellon tullessa vastaan.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DAMS-tallin kuljettaja Alex Lynn ajoi sunnuntain kilpailun voittoon. Pierre Gasly ajoi toiseksi ja Jordan King kolmanneksi. Kierroksella 21 sattunut raju kolari Antonio Giovinazzin ja Sean Gelaelin välillä aiheutti turva-autotilanteen. Giovinazzi vei ilmalentonsa jälkeen myös Arthur Picin mukanaan keskeyttäneiden listalle. Vammoilta kuitenkin säilyttiin.

2. Monte Carlo, Monaco[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perjantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sergei Sirotkin lähti kilpailuun kärkipaikalta, mutta Norman Nato ohitti hänet ensimmäisessä mutkassa. Myöhemmin Sirotkin törmäsi seinään ja keskeytti kilpailun. Seinään osuivat myös muun muassa Nicholas Latifi, Pierre Gasly ja Nabil Jeffri. Virtuaalisten turva-autojen myötä Artem Markelov nousi kilpailun kärkeen ja voitti Monacon pitkän kilpailun. Nato ajoi toiseksi ja Oliver Rowland kolmanneksi.

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perjantain kilpailun keskeyttänyt Jordan King työnsi Tridentin Philo Paz Armandin seinään Loews-neulansilmässä. Sean Gelael ajoi seinään radan ensimmäisessä mutkassa. ART'n Nobuharu Matsushita voitti kilpailun. Toiseksi sijoittui Marvin Kirchhöfer ja kolmanneksi Raffaele Marciello.

3. Baku, Azerbaidžan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä mutkassa Pierre Gasly osui Norman Natoon, joka pyörähti. Sergio Canamasas kiipesi Gaslyn takasiiven päälle ja molemmat joutuivat keskeyttämään kilpailun. Samassa mutkassa myös Alex Lynn, Marvin Kirchhöfer ja Nicholas Latifi kolaroivat ja keskeyttivät kilpailun. Myös Philo Paz Armand, Arthur Pic, Artem Markelov ja Nabil Jeffri romuttivat autojaan kilpailun edetessä. Kilpailun lopulla Norman Nato yritti ohittaa tallikaveriaan, Jordan Kingiä, jolloin autot kuitenkin törmäsivät toisiinsa. Nato keskeytti, King jatkoi matkaansa, mutta keskeytti kilpailun toiseksi viimeisellä kierroksella kolarointiin Jimmy Erikssonin kanssa. Vain 10 autoa selvisi ruutulipulle saakka. Turva-auto vieraili radalla neljästi. Kilpailun voitti paalupaikalta lähtenyt Antonio Giovinazzi. Toisena ruutulipulle ajoi Sergei Sirotkin ja kolmantena Raffaele Marciello. Kilpailu jäi suunnitellusta kierrosmäärästä kolme kierrosta vajaaksi ajanpuitteissa.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antonio Giovinazzi onnistui voittamaan myös sprinttikilpailun, lähdettyään lauantain voittonsa myötä ruudusta kahdeksan. Giovinazzi tippui ensimmäisellä kierroksella viimeiseksi, mutta onnistui sekavan kilpailun myötä nousemaan viimeisellä kierroksella ohi Pierre Gaslyn kilpailun voittoon. Giovinazzi keräsi 46 pistettä viikonlopulta ja nousi sarjan kolmanneksi. Giovinazzille pisteet Bakusta olivat hänen kauden ensimmäiset. Gasly ajoi toiseksi ja Sergei Sirotkin kolmanneksi. Nobuharu Matsushita nousi startissa kolmosruudusta kärkeen, mutta kolaroi uusintalähdössä Raffaele Marciellon kanssa ja keskeytti. Matsushita sai kilpailukiellon seuraavaan GP-viikonloppuun, Itävaltaan vaarallisesta ajamisestaan. Hänet korvasi ARTin ratissa René Binder. Myös molemmat Camposin autot joutuivat keskeyttämään kilpailun kärkisijoilta, kolariin ensimmäiseen mutkaan uusintalähdössä.

4. Spielberg, Itävalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sergei Sirotkin tippui paalupaikalta kolmanneksi, taakse Prema-kuskien. Ensimmäisessä mutkassa Sergio Canamasas törmäsi ensiksi Gustav Maljaan ja tämän jälkeen Nabil Jeffriin, joka joutui keskeyttämään kuten myös Canamasas. Pierre Gasly ohitti kilpailun kärjessä ajaneen Antonio Giovinazzin, mutta sateen alkaessa Gasly pyörähti ulos kilpailusta piikkipaikalta. Turva-auto tuli radalle. Superpehmeillä renkailla startanneet Campos-kuskit Mitch Evans ja Sean Gelael vaihdattivat ennen sateen alkamista pehmeät renkaat alleen. Sateen aikana muun muassa Alex Lynn ja Norman Nato kävivät vaihtamassa sadekelin renkaat. Marvin Kirchhöfer pyörähti mutkassa kaksi sammuttaen autonsa. Turva-auto tuli uudestaan radalle, jonka aikana kärkimiehet tulivat tekemään pakollisen renkaidenvaihdon varikolle. Artem Markelov ajoi varikkoseinään kylmillä renkailla, ja kilpailu keskeytettiin. Philo Paz Armand ohitti turva-auton, jonka takia hän sai 10 sekunnin stop and go -rangaistuksen. Campos-kuljettajat olivat siirtyneet kilpailun kärkeen. Uusintalähdössä varikkosuoralla Antonio Giovinazzi sammutti autonsa ja joutui keskeyttämään kilpailun. Mitch Evans ajoi lopulta kilpailun voittoon, ennen tallikaveriaan Sean Gelaelia. Raffaele Marciello oli kolmas.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailun voittoon ajoi Racing Engineering-kuljettaja Jordan King. Toiseksi sijoittui Oliver Rowland ja kolmanneksi Alex Lynn. Arthur Pic kiilasi Sean Gelaelin ulos kilpailusta radan kolmannessa mutkassa. Nicholas Latifi spinnasi ykkösmutkassa ja keskeytti kilpailun. Turva-auto vieraili radalla kahdesti. Kaikki kuljettajat lähtivät kilpailuun sadekelin renkailla, mutta Latifin aiheuttaman turva-auton takana kärkiryhmää lukuun ottamatta muut kävivät vaihtamassa kuivankelin renkaat. Muun muassa kakkospaikalta kilpailuun lähtenyt Norman Nato putosi kilpailun alussa pisteiltä, ja vaihtoi kuivankelin renkaat alleen. Artem Markelov ajoi kilpailun nopeimman kierrosajan, mutta ei sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon. Markelov pyörähti kertaalleen kilpailun aikana, samoin kuin Luca Ghiotto, joka viimeisellä kierroksella viimeisessä mutkassa tippui yhdeksänneksi.

5. Silverstone, Iso-Britannia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norman Nato lähti paalupaikalta kilpailuun, mutta Pierre Gasly onnistui eriävällä taktiikallaan nousemaan kakkosruudusta kilpailun voittoon. Toiseksi ajoi Antonio Giovinazzi, joka viimeisellä kierroksella ohitti Oliver Rowlandin. Rowland oli maalissa kolmas. Ensimmäisessä mutkassa Sean Gelael osui Gustav Maljaan, jonka seurauksena Maljan auto kärsi rengasrikon ja Gelaelin auto etusiipivaurion. Molemmat saivat vielä 5 sekunnin aikarangaistuksen varikon ylinopeudesta. Gelael ajoi toistamiseenkin kilpailun aikana ylinopeutta varikolla, ja sai vielä 10 sekuntia aikasakkoa lisää. Paalumies Norman Nato jäi seitsemänneksi, johtaen kilpailua varikkopysähdykseensä saakka.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jordan King ajoi paalupaikalta kotikilpailunsa voittoon ennen Luca Ghiottoa ja Oliver Rowlandia. Kilpailun parilla viimeisellä kierroksella alkoi satamaan vettä, mutta renkaiden vaihtoon ei ollut tarvetta. Norman Nato spinnasi kuudennelta sijalta hiekalle kilpailun viimeistä edellisellä kierroksella. Viimeisellä kierroksella myös Mitch Evans menetti asemiaan liukastellessa radalla Sergio Canamasasin tapaan. Artem Markelov osui Sergei Sirotkiniin, jolta hajosi kontaktin myötä oikea takarengas.

6. Mogyoród, Unkari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pierre Gasly lähti kilpailuun kärkipaikalta ja piti paikkansa ruutulipulle saakka voittaen kilpailun. Antonio Giovinazzi ajoi toiseksi ja Sergei Sirotkin kolmanneksi. Jimmy Eriksson ajoi kahdeksantena pysähdyttyään pakolliselle varikkopysähdykselle vain kolme kierrosta ennen maalia. Erikssonin auto kuitenkin hyytyi viimeisellä kierroksella toiseksi viimeiseen mutkaan.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuudennesta ruudusta lähtenyt Sergei Sirotkin nousi ensimmäisessä mutkassa toiseksi. Antonio Giovinazzi törmäsi Nobuharu Matsushitaan, ja sai kolarin aiheuttamisesta 10 sekunnin aikarangaistuksen. Lisäksi Giovinazzin etusiipi kärsi vaurion, jonka johdosta hän joutui tulemaan varikolle vaihdattamaan etusiipensä. Radan toisessa mutkassa Arthur Pic spinnasi. Gustav Malja ja Alex Lynn kolaroivat keskenään yrittäen välttää osuman Piciin. Matsushita ajoi samassa mutkassa seinään, ja Luca Ghiotto törmäsi häneen. Malja onnistui ainoana kuljettajana kolarista jatkamaan matkaansa. Turva-auto tuli radalle. Uusintalähdössä Jordan King lukkojarrutti ja menetti kärkipaikan Sirotkinille. Sirotkin ajoi kilpailun voittoon. King toisena ja Norman Nato kolmantena.

7. Hockenheim, Saksa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artem Markelov törmäsi Jordan Kingin perään Hairpin-mutkassa. Markelov joutui keskeyttämään kilpailun, ja King jatkoi matkaansa. Pari kierrosta myöhemmin samassa mutkassa Daniël de Jong osui Sean Gelaelin kylkeen ja molemmat keskeyttivät kilpailun. Virtuaalinen turva-auto tuli molemmista kolareista radalle. Mitch Evans keskeytti kilpailunsa pistesijoilta varikolle jarrujen hajottua. Alex Lynn osui Norman Naton perään, joka pyörähti ja sammutti autonsa. Lynn sai kolarista 10 sekunnin aikarangaistuksen. Paalupaikalta lähtenyt Sergei Sirotkin tuli ensimmäisen virtuaaliturva-auton takana tekemään pakollisen varikkopysähdyksensä. Hän ajoi ennen stoppiaan toisena, Raffaele Marciellon johtaessa kilpailua. Sirotkin palasi varikolta neljänneksi, mutta tuomaristo langetti hänelle rangaistuksen, koska hän pysähtyi virtuaalisen turva-auton aikana. Sirotkin joutui rangaistuksena tulemaan varikolle toista kertaa. Sirotkin otti viimeiselle stintilleen pehmeät renkaat alleen, joiden ansiosta hän nousi kilpailun kärkeen ja voitti kilpailun. Luca Ghiotto ajoi toiseksi, startattuaan ruudusta 13. Kilpailun aikana Ghiotto rikkoi etusiipeään kontaktissa Jordan Kingin kanssa, jolta hajosi kolarissa oikea takarengas. Kolmanneksi ajoi Pierre Gasly, joka ajoi 0,03 erolla ennen neljänneksi ajanutta Marcielloa maaliin, nousten pääsuoralla Marciellon ohitse kolmanneksi. Pierre Gaslyn suoritus kuitenkin hylättiin kilpailun jälkeen, koska hänen autonsa palosammutin oli tyhjentynyt kilpailun aikana ja tuomaristo katsoi tämän turvallisuusriskiksi.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alex Lynn nousi kakkosruudusta kilpailun kärkeen, ohi paalulta lähteneen Antonio Giovinazzin, joka putosi kolmanneksi Oliver Rowlandinkin taakse. Ensimmäisessä mutkassa Giovinazzi peitti Arthur Picin ajolinjan, jolloin Pic ajautui radalta ulos. Giovinazzi sai 5 sekunnin aikarangaistuksen. Giovinazzi yritti kilpailun edetessä ohittaa Rowlandia, mutta törmäsi hänen takapyöräänsä, ajautui soralle ja keskeytti kilpailun. Norman Nato yritti ohittaa Nabil Jeffriä, joka kuitenkin sulki Natolta tien, jolloin autot osuivat toisiinsa, ja Jeffri keskeytti saaden rangaistuksen. Muun muassa varikolta kilpailuun lähtenyt Artem Markelov kävi kilpailun aikana renkaidenvaihdossa, ja nousi viimeisellä kierroksella kahdeksanneksi, mutta sai viiden sekunnin aikarangaistuksen varikon ylinopeudesta, joka pudotti Markelovin yhdeksänneksi. Myös Nicholas Latifi sai 5 sekunnin aikarangaistuksen, työnnettyään Daniël de Jongin radalta ulos. Kilpailun voittoon ajoi Alex Lynn. Toiseksi ajoi Sergei Sirotkin ja kolmanneksi Arthur Pic.

8. Spa, Belgia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paalumies Antonio Giovinazzi sai surkean lähdön ja menetti muutaman sijaan ensimmäiseen mutkaan mentäessä. Ensimmäisessä mutkassa hän osui hieman Alex Lynnin autoon hajottaen etusiipeään. Kolmosruudusta startannut Gustav Malja nousi kilpailun kärkeen. Marvin Kirchhöfer osui tallikaverinsa Sergio Canamasasin kanssa yhteen mutkassa seitsemän, jonka seurauksena Kirchhöfer keskeytti kilpailunsa ensimmäisen kierroksen päätteeksi varikolle. Kierroksella 5 Pierre Gasly ohitti Maljan ja nousi kilpailun kärkeen. Varikkopysähdyksillä Jordan King nousi hetkellisesti kilpailun kärkeen ohittaen varikkosuoralla Maljan, ja under-cutilla Norman Naton sekä Pierre Gaslyn. Gasly kuitenkin ohitti Kingin. Norman Nato joutui keskeyttämään tekniseen vikaan kierroksella 19, kolmannelta sijalta. Pierre Gasly ajoi kilpailun voittoon. Jordan King ajoi toiseksi ja Alex Lynn kolmanneksi. Viimeisessä mutkassa Sergio Canamasas peitti Oliver Rowlandin ajolinjan, jolloin autot osuivat toisiinsa. Kontaktin myötä Canamasasin auto oli pyörähtää, jolloin hän otti tukea Rowlandin autosta, joka puolestaan osui Sergei Sirotkiniin, joka nousi pääsuoralla heidän molempien edelle ollen maalissa yhdeksäs. Rowland oli kymmenenes. Nobuharu Matsushitakin ehti ohittaa Canamasasin ennen ruutulippua ollen yhdestoista.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paalupaikalta lähtenyt Gustav Malja onnistui lähdössä pitämään kärkipaikkansa. Ensimmäisellä kierroksella Pierre Gasly hajotti etusiipeään törmättyään Oliver Rowlandin autoon. Kierroksella 8 Antonio Giovinazzi ohitti Gustav Maljan ja nousi kilpailun kärkeen. Viimeisellä kierroksella viimeisessä mutkassa osui edellisen startin tapaan, kun Sergei Sirotkin törmäsi Artem Markeloviin, joka spinnasi ja keskeytti kilpailunsa. Markelov menetti spinnissä kahdeksannen sijan, jonka lopulta sai Oliver Rowland. Kilpailun voittoon ajoi Antonio Giovinazzi. Toiseksi ajoi Gustav Malja. Kolmanneksi ajoi Luca Ghiotto.

9. Monza, Italia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruudusta 21 lähtenyt Antonio Giovinazzi nousi viimeisellä kierroksella kilpailun kärkeen ohitettuaan silloisen kärkimiehen, Raffaele Marciellon. Giovinazzi voitti kotikilpailunsa, Marciello ajoi niin ikään kotikilpailussaan toiseksi ja Gustav Malja kolmanneksi. Kierroksella 16 Arthur Pic törmäsi Sergio Canamasasiin, joka meni "katon kautta ympäri". Kumpikaan ei loukkaantunut kolarissa. Turva-auto tuli radalle, jolloin turva-auto tuli radalle Pierre Gaslyn eteen, joka oli jo tehnyt pakollisen varikkopysähdyksen. Kärkikolmikko ei ollut pysähtynyt vielä, mutta tekivät varikkopysähdykset turva-auton perässä ja pitivät kärkipaikkansa.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norman Nato nousi ruudusta neljä kilpailun kärkipaikalle ensimmäisessä mutkassa ohi tallikaverinsa Jordan Kingin. Paalupaikalta lähtenyt Mitch Evans tippui neljänneksi, kun Pierre Gasly nousi hänen edelleen myös lähdettyään ruudusta 5. Radan toisessa shikaanissa Oliver Rowland törmäsi Luca Ghioton perään, joka pyörähti ja keskeytti kilpailun. Samassa mutkassa Gustav Malja osui Mitch Evansiin, joka joutui myös keskeyttämään. Rowland ja Malja saivat kolarin aiheuttamisesta 10 sekunnin aikarangaistukset. Virtuaalinen turva-auto tuli radalle. Kierroksella 10 Pierre Gasly onnistui ohittamaan toisena ajaneen Jordan Kingin. Sergei Sirotkin joutui keskeyttämään kilpailunsa kierrosta aiemmin. Norman Nato ajoi kilpailun voittoon, ennen Pierre Gaslya ja Jordan Kingiä.

10. Kuala Lumpur, Malesia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artem Markelovin auto hyytyi lämmittelykierroksella, jonka seurauksena muut kuljettajat ajatettiin kahdesti ylimääräiselle lämmittelykierrokselle. Paalupaikalta lähtenyt Pierre Gasly tippui ensimmäisellä kierroksella kymmenenneksi, ja toisen kierroksen alussa Mitch Evans pudotti Gaslyn sijoitusta vielä yhdellä lisää. Nicholas Latifi spinnasi kierroksella kolme, pudoten pistesijoilta viidenneksitoista. Nobuharu Matsushita oli keskeyttää kilpailunsa kymmenen ajetun kierroksen jälkeen, kunnes ART-talli käski Matsushitan takaisin radalle, hänen jo hetkellisesti keskeytettyään kilpailunsa. Sergei Sirotkin nousi varikkopysähdyksillä kilpailun kärkeen ohi Antonio Giovinazzin, mutta Giovinazzi kuittasi kärkipaikan takaisin. Kolmantena ajaneen Raffaele Marciellon varikkopysähdys epäonnistui vasemman etupyörän kiinnitysongelmien vuoksi. Oliver Rowlnad pyörähti viimeisellä kierroksella sijalta kahdeksan kahdenneksitoista. Giovinazzi ajoi kilpailun voittoon ennen toiseksi ajanutta Sergei Sirotkinia ja kolmanneksi ajanutta Norman Natoa.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luca Ghiotto nousi startissa kärkeen ohi Mitch Evansin. Daniël de Jong keskeytti kilpailun ensimmäisellä kierroksella. Toisella kierroksella Racing Engineeringin autot osuivat toisiinsa, jonka myötä Norman Nato spinnasi ja keskeytti kilpailun. Turva-auto tuli radalle. Uusintalähdössä Raffaele Marciello ohitti Mitch Evansin ja nousi toiseksi. Sean Gelael pyörähti mutkassa 2 yrittäessään ohitusta Nabil Jeffristä. Gelael sammutti autonsa ja keskeytti kilpailun. Sergei Sirotkin keskeytti vaihdelaatikko-ongelmien seurauksena. Kierroksella 18 Nabil Jeffri ja Philo Paz Armand ottivat kontaktia, ja molemmat joutuivat keskeyttämään. Gustav Malja ajoi mutkan 9 pitkäksi, jolloin Pierre Gasly ja Antonio Giovinazzi ohittivat hänet kierroksella 19. Kilpailun voittoon ajoi Luca Ghitto, jolle voitto oli ensimmäinen GP2-sarjassa. Toiseksi ajoi Raffaele Marciello ja kolmanneksi nousi Pierre Gasly. Artem Markelov sai 10 sekunnin aikarangaistuksen kolaroinnista Sergio Canamasasin kanssa.

11. Abu Dhabi, Arabiemiraatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pierre Gasly ajoi paalupaikalta kilpailun voittoon. Toiseksi ajoi Nobuharu Matsushita ja kolmanneksi Artem Markelov. Sean Gelael törmäsi kierroksella 6 Gustav Maljan autoon, jonka myötä molemmat joutuivat keskeyttämään kilpailunsa. Gelael sai toiseen lähtöön kolmen lähtöruudun rangaistuksen kolarin aiheuttamisesta. Norman Nato sai 5 sekunnin aikarangaistuksen varikon ylinopeudesta.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisellä kierroksella Luca Ghiotto pyöräytti Daniël de Jongin, joka keskeytti kilpailun. Ghiotto sai 5 sekunnin rangaistuksen. Kilpailun voitti Alex Lynn, toiseksi ajoi Johnny Cecotto, joka nousi viimeisellä kierroksella ohi Sergei Sirotkinin. Pierre Gasly jäi pisteittä ollen yhdeksäs, mutta voitti GP2-sarjan mestaruuden kahdeksan pisteen erolla Antonio Giovinazziin, joka ajoi kuudentena maaliin.

Kuljettajien loppupisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Pisteet Kisat Voitot Paalut
1 21 Ranska Pierre Gasly Prema Racing 219 22 4 5
2 20 Italia Antonio Giovinazzi Prema Racing 211 22 5 2
3 2 Venäjä Sergei Sirotkin ART Grand Prix 159 22 2 3
4 9 Italia Raffaele Marciello Russian Time 159 22 0 0
5 3 Ranska Norman Nato Racing Engineering 136 22 2 1
6 5 Yhdistynyt kuningaskunta Alex Lynn DAMS 124 22 3 0
7 4 Yhdistynyt kuningaskunta Jordan King Racing Engineering 122 22 2 0
8 15 Italia Luca Ghiotto Trident 111 22 1 0
9 22 Yhdistynyt kuningaskunta Oliver Rowland MP Motorsport 107 22 0 0
10 10 Venäjä Artjom Markelov Russian Time 97 21 1 0
11 1 Japani Nobuharu Matsushita ART Grand Prix 92 20 1 0
12 7 Uusi-Seelanti Mitch Evans Pertamina Campos Racing 90 22 1 0
13 11 Ruotsi Gustav Malja Rapax 53 22 0 0
14 12 Ranska Arthur Pic Rapax 36 18 0 0
15 8 Indonesia Sean Gelael Pertamina Campos Racing 24 22 0 0
16 6 Kanada Nicholas Latifi DAMS 23 22 0 0
17 19 Saksa Marvin Kirchhöfer Carlin 21 20 0 0
18 12 Venezuela Johnny Cecotto, Jr. Rapax 18 4 0 0
19 18 Espanja Sergio Canamasas Carlin 17 20 0 0
20 25 Ruotsi Jimmy Eriksson Arden International 10 18 0 0
21 23 Alankomaat Daniël de Jong MP Motorsport 6 22 0 0
22 24 Malesia Nabil Jeffri Arden International 2 22 0 0

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Introduction of new GP2 car pushed back to 2018
  2. a b c d e f g h i j http://www.gp2series.com/News-Room/News/2013/10_October/GP2-Series-announce-teams-for-2014-2016/
  3. http://www.autosport.com/news/report.php/id/122778
  4. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/06_June/Rene-Binder-to-race-with-ART-Grand-Prix-in-Austria/
  5. http://www.autosport.com/news/report.php/id/122493
  6. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/02_February/Racing-Engineering-confirm-Norman-Nato-for-2016-season/
  7. http://www.autosport.com/news/report.php/id/122498
  8. a b http://www.motorsport.com/gp2/news/dams-retains-lynn-signs-latifi-for-2016-gp2-campaign/
  9. a b http://www.motorsport.com/gp2/news/evans-and-gelael-to-join-campos-for-2016-gp2-campaign/
  10. a b http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/01_January/RUSSIAN-TIME-confirm-2016-line-up/
  11. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/02_February/Rapax-to-field-Gustav-Malja-for-2016-season/
  12. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/01_January/Rapax-and-Arthur-Pic-join-forces-for-2016-GP2-Series/
  13. http://www.motorsport.com/gp2/news/cecotto-replaces-pic-for-sepang-gp2-round-830330/
  14. http://www.motorsport.com/gp2/news/armand-moves-to-gp2-with-trident-673081/
  15. http://www.motorsport.com/gp2/news/ghiotto-secures-gp2-promotion-with-trident-672201/
  16. http://www.motorsport.com/gp2/news/canamasas-joins-carlin-for-home-gp2-round-in-barcelona-735427/
  17. http://www.autosport.com/news/report.php/id/125482/carlin-shuffles-gp2-lineup-for-hockenheim
  18. http://www.grandprixtimes.com/news/id/11475
  19. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/11_November/Deletraz-joins-Carlin-for-GP2-Series-finale/
  20. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2015/10_October/Prema-takeover-Lazarus-2016-team-entry/
  21. http://www.autosport.com/news/report.php/id/122532
  22. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/01_January/Gasly-joins-PREMA-Racing-in-2016/
  23. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/02_February/Oliver-Rowland-returns-to-MP-Motorsport-for-2016-season/
  24. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/02_February/De-Jong-continues-with-MP-Motorsport-in-2016/
  25. a b http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/04_April/Arden-International-confirm-2016-line-up/
  26. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/11_November/Emil-Bernstorff-joins-Arden-International-in-Abu-Dhabi/
  27. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/03_March/GP2-SeriesTM-2016-season-calendar-confirmed/
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:2016 GP2 Series