GP2-kausi 2016

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
GP2-kausi 2016
Järjestäjä FIA, Bruno Michel
Järjestyksessä oleva kausi 12
Kilpailuja 22
Kuljettajia 26
Valmistajia 11
Moottoreiden valmistajat Mecachrome
Rengasvalmistaja(t) P Pirelli
Kuljettajien mestari Ranskan lippu Pierre Gasly
Valmistajien mestari Italian lippu Prema Racing
Eniten voittoja Italian lippu Antonio Giovinazzi (5)
Eniten nopeimpia kierroksia Ranskan lippu Pierre Gasly
Japanin lippu Nobuharu Matsushita (4)
← 2015 2017 →

GP2-kausi 2016 oli GP2-sarjan kahdestoista kausi. Kausi oli toiseksi viimeinen GP2/11-auton rungoilla ajettava, sekä Mecachromen vapaasti hengittävillä V8-moottoreilla.[1] Kaudella 2017 GP2:sten korvasi FIA Formula 2 Championship -sarja.

Sarjan mestaruuden voitti ranskalainen Pierre Gasly, toiseksi sijoittui italialainen Antonio Giovinazzi ja kolmanneksi venäläinen Sergei Sirotkin.

Tallit ja kuljettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talli Nro Kuljettaja Kilpailut
Ranskan lippu ART Grand Prix[2] 1 Japanin lippu Nobuharu Matsushita[3] 1-3, 5-11
Itävallan lippu René Binder[4] 4
2 Venäjän lippu Sergei Sirotkin[5] Kaikki
Espanjan lippu Racing Engineering[2] 3 Ranskan lippu Norman Nato[6] Kaikki
4 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jordan King[7] Kaikki
Ranskan lippu DAMS[2] 5 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Alex Lynn[8] Kaikki
6 Kanadan lippu Nicholas Latifi[8] Kaikki
Indonesian lippu Pertamina Campos Racing[2] 7 Uuden-Seelannin lippu Mitch Evans[9] Kaikki
8 Indonesian lippu Sean Gelael[9] Kaikki
Venäjän lippu Russian Time[2] 9 Italian lippu Raffaele Marciello[10] Kaikki
10 Venäjän lippu Artjom Markelov[10] Kaikki
Italian lippu Rapax[2] 11 Ruotsin lippu Gustav Malja[11] Kaikki
12 Ranskan lippu Arthur Pic[12] 1-9
Venezuelan lippu Johnny Cecotto, Jr.[13] 10-11
Italian lippu Trident[2] 14 Indonesian lippu Philo Paz Armand[14] Kaikki
15 Italian lippu Luca Ghiotto[15] Kaikki
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Carlin[2] 18 Espanjan lippu Sergio Canamasas[16] 1-6, 8-11
Itävallan lippu René Binder[17] 7
19 Saksan lippu Marvin Kirchhöfer[18] 1-10
Sveitsin lippu Louis Delétraz[19] 11
Italian lippu Prema Racing[20] 20 Italian lippu Antonio Giovinazzi[21] Kaikki
21 Ranskan lippu Pierre Gasly[22] Kaikki
Alankomaiden lippu MP Motorsport[2] 22 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Oliver Rowland[23] Kaikki
23 Alankomaiden lippu Daniël de Jong[24] Kaikki
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Arden International[2] 24 Malesian lippu Nabil Jeffri[25] Kaikki
25 Ruotsin lippu Jimmy Eriksson[25] 1-9
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Emil Bernstorff[26] 11

Tallimuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljettajamuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudet kuljettajat

Tallia vaihtaneet kuljettajat

Poistuneet kuljettajat

Kilpailukalenteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi alkoi 13. toukokuuta, Espanjan Barcelonasta ja päättyi 27. marraskuuta, Abu Dhabin Yas Marinan radalla.[27]

Kisa Sijainti Rata Päivä Paalupaikka Voittanut kuljettaja Nopein kierros Raportti
1 1 Espanjan lippu Barcelona, Espanja Circuit de Catalunya 14. toukokuuta Ranskan lippu Pierre Gasly Ranskan lippu Norman Nato Ranskan lippu Pierre Gasly Raportti
2 15. toukokuuta Italian lippu Raffaele Marciello* Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Alex Lynn Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Alex Lynn
2 3 Monacon lippu Monte Carlo, Monaco Circuit de Monaco 27. toukokuuta Venäjän lippu Sergei Sirotkin Venäjän lippu Artjom Markelov Venäjän lippu Artjom Markelov Raportti
4 28. toukokuuta Japanin lippu Nobuharu Matsushita* Japanin lippu Nobuharu Matsushita Japanin lippu Nobuharu Matsushita
3 5 Azerbaidžanin lippu Baku, Azerbaidžan Baku City Circuit 18. kesäkuuta Italian lippu Antonio Giovinazzi Italian lippu Antonio Giovinazzi Japanin lippu Nobuharu Matsushita Raportti
6 19. kesäkuuta Alankomaiden lippu Daniël de Jong* Italian lippu Antonio Giovinazzi Italian lippu Antonio Giovinazzi
4 7 Itävallan lippu Spielberg, Itävalta Red Bull Ring 2. heinäkuuta Venäjän lippu Sergei Sirotkin Uuden-Seelannin lippu Mitch Evans Uuden-Seelannin lippu Mitch Evans Raportti
8 3. heinäkuuta Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jordan King* Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jordan King Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jordan King
5 9 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Silverstone, Iso-Britannia Silverstone Circuit 9. heinäkuuta Ranskan lippu Norman Nato Ranskan lippu Pierre Gasly Uuden-Seelannin lippu Mitch Evans Raportti
10 10. heinäkuuta Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jordan King* Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jordan King Italian lippu Luca Ghiotto
6 11 Unkarin lippu Mogyoród, Unkari Hungaroring 23. heinäkuuta Ranskan lippu Pierre Gasly Ranskan lippu Pierre Gasly Japanin lippu Nobuharu Matsushita Raportti
12 24. heinäkuuta Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jordan King* Venäjän lippu Sergei Sirotkin Ranskan lippu Pierre Gasly
7 13 Saksan lippu Hockenheim, Saksa Hockenheimring 30. heinäkuuta Venäjän lippu Sergei Sirotkin Venäjän lippu Sergei Sirotkin Venäjän lippu Sergei Sirotkin Raportti
14 31. heinäkuuta Italian lippu Antonio Giovinazzi* Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Alex Lynn Ranskan lippu Pierre Gasly
8 15 Belgian lippu Spa, Belgia Circuit de Spa-Francorchamps 27. elokuuta Italian lippu Antonio Giovinazzi Ranskan lippu Pierre Gasly Venäjän lippu Artjom Markelov Raportti
16 28. elokuuta Ruotsin lippu Gustav Malja* Italian lippu Antonio Giovinazzi Italian lippu Antonio Giovinazzi
9 17 Italian lippu Monza, Italia Autodromo Nazionale Monza 3. syyskuuta Ranskan lippu Pierre Gasly Italian lippu Antonio Giovinazzi Italian lippu Luca Ghiotto Raportti
18 4. syyskuuta Uuden-Seelannin lippu Mitch Evans* Ranskan lippu Norman Nato Venäjän lippu Artjom Markelov
10 19 Malesian lippu Kuala Lumpur, Malesia Sepang International Circuit 1. lokakuuta Ranskan lippu Pierre Gasly Italian lippu Antonio Giovinazzi Venäjän lippu Sergei Sirotkin Raportti
20 2. lokakuuta Uuden-Seelannin lippu Mitch Evans* Italian lippu Luca Ghiotto Ranskan lippu Pierre Gasly
11 21 Arabiemiirikuntien lippu Abu Dhabi, Arabiemiraatit Yas Marina Circuit 26. marraskuuta Ranskan lippu Pierre Gasly Ranskan lippu Pierre Gasly Japanin lippu Nobuharu Matsushita Raportti
22 27. marraskuuta Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Alex Lynn* Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Alex Lynn Venäjän lippu Sergei Sirotkin

(*) = Tarkoittaa paalupaikkaa, joka on saavutettu pitkän kilpailun kahdeksannesta sijasta.

1. Barcelona, Espanja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pierre Gasly starttasi paalupaikalta kilpailuun, mutta menetti kärkipaikan Norman Natolle, joka uusintalähdön jälkeen ohitti Gaslyn, ja ajoi uransa ensimmäiseen GP2-voittoon. Toiseksi ajoi Nicholas Latifi ja kolmanneksi Pierre Gasly. ART Grand Prix'n Sergei Sirotkin spinnasi kolmannelta sijalta ja keskeytti kilpailun kierroksella 24. Viimeisellä kierroksella Antonio Giovinazzi törmäsi Raffaele Marciellon auton perään, jonka johdosta Marciello pyörähti hiekalle. Marciello kuitenkin sai pitää kahdeksannen sijansa, ja starttasi sunnuntain sprinttikilpailuun paalupaikalta. Kilpailussa ei ajettu täyttä kisamittaa, kellon tullessa vastaan.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DAMS-tallin kuljettaja Alex Lynn ajoi sunnuntain kilpailun voittoon. Pierre Gasly ajoi toiseksi ja Jordan King kolmanneksi. Kierroksella 21 sattunut raju kolari Antonio Giovinazzin ja Sean Gelaelin välillä aiheutti turva-autotilanteen. Giovinazzi vei ilmalentonsa jälkeen myös Arthur Picin mukanaan keskeyttäneiden listalle. Vammoilta kuitenkin säilyttiin.

2. Monte Carlo, Monaco[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perjantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sergei Sirotkin lähti kilpailuun kärkipaikalta, mutta Norman Nato ohitti hänet ensimmäisessä mutkassa. Myöhemmin Sirotkin törmäsi seinään ja keskeytti kilpailun. Seinään osuivat myös muun muassa Nicholas Latifi, Pierre Gasly ja Nabil Jeffri. Virtuaalisten turva-autojen myötä Artem Markelov nousi kilpailun kärkeen ja voitti Monacon pitkän kilpailun. Nato ajoi toiseksi ja Oliver Rowland kolmanneksi.

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perjantain kilpailun keskeyttänyt Jordan King työnsi Tridentin Philo Paz Armandin seinään Loews-neulansilmässä. Sean Gelael ajoi seinään radan ensimmäisessä mutkassa. ART'n Nobuharu Matsushita voitti kilpailun. Toiseksi sijoittui Marvin Kirchhöfer ja kolmanneksi Raffaele Marciello.

3. Baku, Azerbaidžan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä mutkassa Pierre Gasly osui Norman Natoon, joka pyörähti. Sergio Canamasas kiipesi Gaslyn takasiiven päälle ja molemmat joutuivat keskeyttämään kilpailun. Samassa mutkassa myös Alex Lynn, Marvin Kirchhöfer ja Nicholas Latifi kolaroivat ja keskeyttivät kilpailun. Myös Philo Paz Armand, Arthur Pic, Artem Markelov ja Nabil Jeffri romuttivat autojaan kilpailun edetessä. Kilpailun lopulla Norman Nato yritti ohittaa tallikaveriaan, Jordan Kingiä, jolloin autot kuitenkin törmäsivät toisiinsa. Nato keskeytti, King jatkoi matkaansa, mutta keskeytti kilpailun toiseksi viimeisellä kierroksella kolarointiin Jimmy Erikssonin kanssa. Vain 10 autoa selvisi ruutulipulle saakka. Turva-auto vieraili radalla neljästi. Kilpailun voitti paalupaikalta lähtenyt Antonio Giovinazzi. Toisena ruutulipulle ajoi Sergei Sirotkin ja kolmantena Raffaele Marciello. Kilpailu jäi suunnitellusta kierrosmäärästä kolme kierrosta vajaaksi ajanpuitteissa.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antonio Giovinazzi onnistui voittamaan myös sprinttikilpailun, lähdettyään lauantain voittonsa myötä ruudusta kahdeksan. Giovinazzi tippui ensimmäisellä kierroksella viimeiseksi, mutta onnistui sekavan kilpailun myötä nousemaan viimeisellä kierroksella ohi Pierre Gaslyn kilpailun voittoon. Giovinazzi keräsi 46 pistettä viikonlopulta ja nousi sarjan kolmanneksi. Giovinazzille pisteet Bakusta olivat hänen kauden ensimmäiset. Gasly ajoi toiseksi ja Sergei Sirotkin kolmanneksi. Nobuharu Matsushita nousi startissa kolmosruudusta kärkeen, mutta kolaroi uusintalähdössä Raffaele Marciellon kanssa ja keskeytti. Matsushita sai kilpailukiellon seuraavaan GP-viikonloppuun, Itävaltaan vaarallisesta ajamisestaan. Hänet korvasi ARTin ratissa René Binder. Myös molemmat Camposin autot joutuivat keskeyttämään kilpailun kärkisijoilta, kolariin ensimmäiseen mutkaan uusintalähdössä.

4. Spielberg, Itävalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sergei Sirotkin tippui paalupaikalta kolmanneksi, taakse Prema-kuskien. Ensimmäisessä mutkassa Sergio Canamasas törmäsi ensiksi Gustav Maljaan ja tämän jälkeen Nabil Jeffriin, joka joutui keskeyttämään kuten myös Canamasas. Pierre Gasly ohitti kilpailun kärjessä ajaneen Antonio Giovinazzin, mutta sateen alkaessa Gasly pyörähti ulos kilpailusta piikkipaikalta. Turva-auto tuli radalle. Superpehmeillä renkailla startanneet Campos-kuskit Mitch Evans ja Sean Gelael vaihdattivat ennen sateen alkamista pehmeät renkaat alleen. Sateen aikana muun muassa Alex Lynn ja Norman Nato kävivät vaihtamassa sadekelin renkaat. Marvin Kirchhöfer pyörähti mutkassa kaksi sammuttaen autonsa. Turva-auto tuli uudestaan radalle, jonka aikana kärkimiehet tulivat tekemään pakollisen renkaidenvaihdon varikolle. Artem Markelov ajoi varikkoseinään kylmillä renkailla, ja kilpailu keskeytettiin. Philo Paz Armand ohitti turva-auton, jonka takia hän sai 10 sekunnin stop and go -rangaistuksen. Campos-kuljettajat olivat siirtyneet kilpailun kärkeen. Uusintalähdössä varikkosuoralla Antonio Giovinazzi sammutti autonsa ja joutui keskeyttämään kilpailun. Mitch Evans ajoi lopulta kilpailun voittoon, ennen tallikaveriaan Sean Gelaelia. Raffaele Marciello oli kolmas.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailun voittoon ajoi Racing Engineering-kuljettaja Jordan King. Toiseksi sijoittui Oliver Rowland ja kolmanneksi Alex Lynn. Arthur Pic kiilasi Sean Gelaelin ulos kilpailusta radan kolmannessa mutkassa. Nicholas Latifi spinnasi ykkösmutkassa ja keskeytti kilpailun. Turva-auto vieraili radalla kahdesti. Kaikki kuljettajat lähtivät kilpailuun sadekelin renkailla, mutta Latifin aiheuttaman turva-auton takana kärkiryhmää lukuun ottamatta muut kävivät vaihtamassa kuivankelin renkaat. Muun muassa kakkospaikalta kilpailuun lähtenyt Norman Nato putosi kilpailun alussa pisteiltä, ja vaihtoi kuivankelin renkaat alleen. Artem Markelov ajoi kilpailun nopeimman kierrosajan, mutta ei sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon. Markelov pyörähti kertaalleen kilpailun aikana, samoin kuin Luca Ghiotto, joka viimeisellä kierroksella viimeisessä mutkassa tippui yhdeksänneksi.

5. Silverstone, Iso-Britannia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norman Nato lähti paalupaikalta kilpailuun, mutta Pierre Gasly onnitui eriävällä taktiikallaan nousemaan kakkosruudusta kilpailun voittoon. Toiseksi ajoi Antonio Giovinazzi, joka viimeisellä kierroksella ohitti Oliver Rowlandin. Rowland oli maalissa kolmas. Ensimmäisessä mutkassa Sean Gelael osui Gustav Maljaan, jonka seurauksena Maljan auto kärsi rengasrikon ja Gelaelin auto etusiipivaurion. Molemmat saivat vielä 5 sekunnin aikarangaistuksen varikon ylinopeudesta. Gelael ajoi toistamiseenkin kilpailun aikana ylinopeutta varikolla, ja sai vielä 10 sekuntia aikasakkoa lisää. Paalumies Norman Nato jäi seitsemänneksi, johtaen kilpailua varikkopysähdykseensä saakka.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jordan King ajoi paalupaikalta kotikilpailunsa voittoon ennen Luca Ghiottoa ja Oliver Rowlandia. Kilpailun parilla viimeisellä kierroksella alkoi satamaan vettä, mutta renkaiden vaihtoon ei ollut tarvetta. Norman Nato spinnasi kuudennelta sijalta hiekalle kilpailun viimeistä edellisellä kierroksella. Viimeisellä kierroksella myös Mitch Evans menetti asemiaan liukastellessa radalla Sergio Canamasasin tapaan. Artem Markelov osui Sergei Sirotkiniin, jolta hajosi kontaktin myötä oikea takarengas.

6. Mogyoród, Unkari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pierre Gasly lähti kilpailuun kärkipaikalta ja piti paikkansa ruutulipulle saakka voittaen kilpailun. Antonio Giovinazzi ajoi toiseksi ja Sergei Sirotkin kolmanneksi. Jimmy Eriksson ajoi kahdeksantena pysähdyttyään pakolliselle varikkopysähdykselle vain kolme kierrosta ennen maalia. Erikssonin auto kuitenkin hyytyi viimeisellä kierroksella toiseksi viimeiseen mutkaan.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuudennesta ruudusta lähtenyt Sergei Sirotkin nousi ensimmäisessä mutkassa toiseksi. Antonio Giovinazzi törmäsi Nobuharu Matsushitaan, ja sai kolarin aiheuttamisesta 10 sekunnin aikarangaistuksen. Lisäksi Giovinazzin etusiipi kärsi vaurion, jonka johdosta hän joutui tulemaan varikolle vaihdattamaan etusiipensä. Radan toisessa mutkassa Arthur Pic spinnasi. Gustav Malja ja Alex Lynn kolaroivat keskenään yrittäen välttää osuman Piciin. Matsushita ajoi samassa mutkassa seinään, ja Luca Ghiotto törmäsi häneen. Malja onnistui ainoana kuljettajana kolarista jatkamaan matkaansa. Turva-auto tuli radalle. Uusintalähdössä Jordan King lukkojarrutti ja menetti kärkipaikan Sirotkinille. Sirotkin ajoi kilpailun voittoon. King toisena ja Norman Nato kolmantena.

7. Hockenheim, Saksa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artem Markelov törmäsi Jordan Kingin perään Hairpin-mutkassa. Markelov joutui keskeyttämään kilpailun, ja King jatkoi matkaansa. Pari kierrosta myöhemmin samassa mutkassa Daniël de Jong osui Sean Gelaelin kylkeen ja molemmat keskeyttivät kilpailun. Virtuaalinen turva-auto tuli molemmista kolareista radalle. Mitch Evans keskeytti kilpailunsa pistesijoilta varikolle jarrujen hajottua. Alex Lynn osui Norman Naton perään, joka pyörähti ja sammutti autonsa. Lynn sai kolarista 10 sekunnin aikarangaistuksen. Paalupaikalta lähtenyt Sergei Sirotkin tuli ensimmäisen virtuaaliturva-auton takana tekemään pakollisen varikkopysähdyksensä. Hän ajoi ennen stoppiaan toisena, Raffaele Marciellon johtaessa kilpailua. Sirotkin palasi varikolta neljänneksi, mutta tuomaristo langetti hänelle rangaistuksen, koska hän pysähtyi virtuaalisen turva-auton aikana. Sirotkin joutui rangaistuksena tulemaan varikolle toista kertaa. Sirotkin otti viimeiselle stintilleen pehmeät renkaat alleen, joiden ansiosta hän nousi kilpailun kärkeen ja voitti kilpailun. Luca Ghiotto ajoi toiseksi, startattuaan ruudusta 13. Kilpailun aikana Ghiotto rikkoi etusiipeään kontaktissa Jordan Kingin kanssa, jolta hajosi kolarissa oikea takarengas. Kolmanneksi ajoi Pierre Gasly, joka ajoi 0,03 erolla ennen neljänneksi ajanutta Marcielloa maaliin, nousten pääsuoralla Marciellon ohitse kolmanneksi. Pierre Gaslyn suoritus kuitenkin hylättiin kilpailun jälkeen, koska hänen autonsa palosammutin oli tyhjentynyt kilpailun aikana ja tuomaristo katsoi tämän turvallisuusriskiksi.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alex Lynn nousi kakkosruudusta kilpailun kärkeen, ohi paalulta lähteneen Antonio Giovinazzin, joka putosi kolmanneksi Oliver Rowlandinkin taakse. Ensimmäisessä mutkassa Giovinazzi peitti Arthur Picin ajolinjan, jolloin Pic ajautui radalta ulos. Giovinazzi sai 5 sekunnin aikarangaistuksen. Giovinazzi yritti kilpailun edetessä ohittaa Rowlandia, mutta törmäsi hänen takapyöräänsä, ajautui soralle ja keskeytti kilpailun. Norman Nato yritti ohittaa Nabil Jeffriä, joka kuitenkin sulki Natolta tien, jolloin autot osuivat toisiinsa, ja Jeffri keskeytti saaden rangaistuksen. Muun muassa varikolta kilpailuun lähtenyt Artem Markelov kävi kilpailun aikana renkaidenvaihdossa, ja nousi viimeisellä kierroksella kahdeksanneksi, mutta sai viiden sekunnin aikarangaistuksen varikon ylinopeudesta, joka pudotti Markelovin yhdeksänneksi. Myös Nicholas Latifi sai 5 sekunnin aikarangaistuksen, työnnettyään Daniël de Jongin radalta ulos. Kilpailun voittoon ajoi Alex Lynn. Toiseksi ajoi Sergei Sirotkin ja kolmanneksi Arthur Pic.

8. Spa, Belgia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paalumies Antonio Giovinazzi sai surkean lähdön ja menetti muutaman sijaan ensimmäiseen mutkaan mentäessä. Ensimmäisessä mutkassa hän osui hieman Alex Lynnin autoon hajottaen etusiipeään. Kolmosruudusta startannut Gustav Malja nousi kilpailun kärkeen. Marvin Kirchhöfer osui tallikaverinsa Sergio Canamasasin kanssa yhteen mutkassa seitsemän, jonka seurauksena Kirchhöfer keskeytti kilpailunsa ensimmäisen kierroksen päätteeksi varikolle. Kierroksella 5 Pierre Gasly ohitti Maljan ja nousi kilpailun kärkeen. Varikkopysähdyksillä Jordan King nousi hetkellisesti kilpailun kärkeen ohittaen varikkosuoralla Maljan, ja under-cutilla Norman Naton sekä Pierre Gaslyn. Gasly kuitenkin ohitti Kingin. Norman Nato joutui keskeyttämään tekniseen vikaan kierroksella 19, kolmannelta sijalta. Pierre Gasly ajoi kilpailun voittoon. Jordan King ajoi toiseksi ja Alex Lynn kolmanneksi. Viimeisessä mutkassa Sergio Canamasas peitti Oliver Rowlandin ajolinjan, jolloin autot osuivat toisiinsa. Kontaktin myötä Canamasasin auto oli pyörähtää, jolloin hän otti tukea Rowlandin autosta, joka puolestaan osui Sergei Sirotkiniin, joka nousi pääsuoralla heidän molempien edelle ollen maalissa yhdeksäs. Rowland oli kymmenenes. Nobuharu Matsushitakin ehti ohittaa Canamasasin ennen ruutulippua ollen yhdestoista.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paalupaikalta lähtenyt Gustav Malja onnistui lähdössä pitämään kärkipaikkansa. Ensimmäisellä kierroksella Pierre Gasly hajotti etusiipeään törmättyään Oliver Rowlandin autoon. Kierroksella 8 Antonio Giovinazzi ohitti Gustav Maljan ja nousi kilpailun kärkeen. Viimeisellä kierroksella viimeisessä mutkassa osui edellisen startin tapaan, kun Sergei Sirotkin törmäsi Artem Markeloviin, joka spinnasi ja keskeytti kilpailunsa. Markelov menetti spinnissä kahdeksannen sijan, jonka lopulta sai Oliver Rowland. Kilpailun voittoon ajoi Antonio Giovinazzi. Toiseksi ajoi Gustav Malja. Kolmanneksi ajoi Luca Ghiotto.

9. Monza, Italia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruudusta 21 lähtenyt Antonio Giovinazzi nousi viimeisellä kierroksella kilpailun kärkeen ohitettuaan silloisen kärkimiehen, Raffaele Marciellon. Giovinazzi voitti kotikilpailunsa, Marciello ajoi niin ikään kotikilpailussaan toiseksi ja Gustav Malja kolmanneksi. Kierroksella 16 Arthur Pic törmäsi Sergio Canamasasiin, joka meni "katon kautta ympäri". Kumpikaan ei loukkaantunut kolarissa. Turva-auto tuli radalle, jolloin turva-auto tuli radalle Pierre Gaslyn eteen, joka oli jo tehnyt pakollisen varikkopysähdyksen. Kärkikolmikko ei ollut pysähtynyt vielä, mutta tekivät varikkopysähdykset turva-auton perässä ja pitivät kärkipaikkansa.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norman Nato nousi ruudusta neljä kilpailun kärkipaikalle ensimmäisessä mutkassa ohi tallikaverinsa Jordan Kingin. Paalupaikalta lähtenyt Mitch Evans tippui neljänneksi, kun Pierre Gasly nousi hänen edelleen myös lähdettyään ruudusta 5. Radan toisessa shikaanissa Oliver Rowland törmäsi Luca Ghioton perään, joka pyörähti ja keskeytti kilpailun. Samassa mutkassa Gustav Malja osui Mitch Evansiin, joka joutui myös keskeyttämään. Rowland ja Malja saivat kolarin aiheuttamisesta 10 sekunnin aikarangaistukset. Virtuaalinen turva-auto tuli radalle. Kierroksella 10 Pierre Gasly onnistui ohittamaan toisena ajaneen Jordan Kingin. Sergei Sirotkin joutui keskeyttämään kilpailunsa kierrosta aiemmin. Norman Nato ajoi kilpailun voittoon, ennen Pierre Gaslya ja Jordan Kingiä.

10. Kuala Lumpur, Malesia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artem Markelovin auto hyytyi lämmittelykierroksella, jonka seurauksena muut kuljettajat ajatettiin kahdesti ylimääräiselle lämmittelykierrokselle. Paalupaikalta lähtenyt Pierre Gasly tippui ensimmäisellä kierroksella kymmenenneksi, ja toisen kierroksen alussa Mitch Evans pudotti Gaslyn sijoitusta vielä yhdellä lisää. Nicholas Latifi spinnasi kierroksella kolme, pudoten pistesijoilta viidenneksitoista. Nobuharu Matsushita oli keskeyttää kilpailunsa kymmenen ajetun kierroksen jälkeen, kunnes ART-talli käski Matsushitan takaisin radalle, hänen jo hetkellisesti keskeytettyään kilpailunsa. Sergei Sirotkin nousi varikkopysähdyksillä kilpailun kärkeen ohi Antonio Giovinazzin, mutta Giovinazzi kuittasi kärkipaikan takaisin. Kolmantena ajaneen Raffaele Marciellon varikkopysähdys epäonnistui vasemman etupyörän kiinnitysongelmien vuoksi. Oliver Rowlnad pyörähti viimeisellä kierroksella sijalta kahdeksan kahdenneksitoista. Giovinazzi ajoi kilpailun voittoon ennen toiseksi ajanutta Sergei Sirotkinia ja kolmanneksi ajanutta Norman Natoa.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luca Ghiotto nousi startissa kärkeen ohi Mitch Evansin. Daniël de Jong keskeytti kilpailun ensimmäisellä kierroksella. Toisella kierroksella Racing Engineeringin autot osuivat toisiinsa, jonka myötä Norman Nato spinnasi ja keskeytti kilpailun. Turva-auto tuli radalle. Uusintalähdössä Raffaele Marciello ohitti Mitch Evansin ja nousi toiseksi. Sean Gelael pyörähti mutkassa 2 yrittäessään ohitusta Nabil Jeffristä. Gelael sammutti autonsa ja keskeytti kilpailun. Sergei Sirotkin keskeytti vaihdelaatikko-ongelmien seurauksena. Kierroksella 18 Nabil Jeffri ja Philo Paz Armand ottivat kontaktia, ja molemmat joutuivat keskeyttämään. Gustav Malja ajoi mutkan 9 pitkäksi, jolloin Pierre Gasly ja Antonio Giovinazzi ohittivat hänet kierroksella 19. Kilpailun voittoon ajoi Luca Ghitto, jolle voitto oli ensimmäinen GP2-sarjassa. Toiseksi ajoi Raffaele Marciello ja kolmanneksi nousi Pierre Gasly. Artem Markelov sai 10 sekunnin aikarangaistuksen kolaroinnista Sergio Canamasasin kanssa.

11. Abu Dhabi, Arabiemiraatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pierre Gasly ajoi paalupaikalta kilpailun voittoon. Toiseksi ajoi Nobuharu Matsushita ja kolmanneksi Artem Markelov. Sean Gelael törmäsi kierroksella 6 Gustav Maljan autoon, jonka myötä molemmat joutuivat keskeyttämään kilpailunsa. Gelael sai toiseen lähtöön kolmen lähtöruudun rangaistuksen kolarin aiheuttamisesta. Norman Nato sai 5 sekunnin aikarangaistuksen varikon ylinopeudesta.

Sunnuntain kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisellä kierroksella Luca Ghiotto pyöräytti Daniël de Jongin, joka keskeytti kilpailun. Ghiotto sai 5 sekunnin rangaistuksen. Kilpailun voitti Alex Lynn, toiseksi ajoi Johnny Cecotto, joka nousi viimeisellä kierroksella ohi Sergei Sirotkinin. Pierre Gasly jäi pisteittä ollen yhdeksäs, mutta voitti GP2-sarjan mestaruuden kahdeksan pisteen erolla Antonio Giovinazziin, joka ajoi kuudentena maaliin.

Kuljettajien loppupisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Pisteet Kisat Voitot Paalut
1 21 Ranskan lippu Pierre Gasly Prema Racing 219 22 4 5
2 20 Italian lippu Antonio Giovinazzi Prema Racing 211 22 5 2
3 2 Venäjän lippu Sergei Sirotkin ART Grand Prix 159 22 2 3
4 9 Italian lippu Raffaele Marciello Russian Time 159 22 0 0
5 3 Ranskan lippu Norman Nato Racing Engineering 136 22 2 1
6 5 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Alex Lynn DAMS 124 22 3 0
7 4 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jordan King Racing Engineering 122 22 2 0
8 15 Italian lippu Luca Ghiotto Trident 111 22 1 0
9 22 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Oliver Rowland MP Motorsport 107 22 0 0
10 10 Venäjän lippu Artjom Markelov Russian Time 97 21 1 0
11 1 Japanin lippu Nobuharu Matsushita ART Grand Prix 92 20 1 0
12 7 Uuden-Seelannin lippu Mitch Evans Pertamina Campos Racing 90 22 1 0
13 11 Ruotsin lippu Gustav Malja Rapax 53 22 0 0
14 12 Ranskan lippu Arthur Pic Rapax 36 18 0 0
15 8 Indonesian lippu Sean Gelael Pertamina Campos Racing 24 22 0 0
16 6 Kanadan lippu Nicholas Latifi DAMS 23 22 0 0
17 19 Saksan lippu Marvin Kirchhöfer Carlin 21 20 0 0
18 12 Venezuelan lippu Johnny Cecotto, Jr. Rapax 18 4 0 0
19 18 Espanjan lippu Sergio Canamasas Carlin 17 20 0 0
20 25 Ruotsin lippu Jimmy Eriksson Arden International 10 18 0 0
21 23 Alankomaiden lippu Daniël de Jong MP Motorsport 6 22 0 0
22 24 Malesian lippu Nabil Jeffri Arden International 2 22 0 0

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Introduction of new GP2 car pushed back to 2018
  2. a b c d e f g h i j http://www.gp2series.com/News-Room/News/2013/10_October/GP2-Series-announce-teams-for-2014-2016/
  3. http://www.autosport.com/news/report.php/id/122778
  4. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/06_June/Rene-Binder-to-race-with-ART-Grand-Prix-in-Austria/
  5. http://www.autosport.com/news/report.php/id/122493
  6. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/02_February/Racing-Engineering-confirm-Norman-Nato-for-2016-season/
  7. http://www.autosport.com/news/report.php/id/122498
  8. a b http://www.motorsport.com/gp2/news/dams-retains-lynn-signs-latifi-for-2016-gp2-campaign/
  9. a b http://www.motorsport.com/gp2/news/evans-and-gelael-to-join-campos-for-2016-gp2-campaign/
  10. a b http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/01_January/RUSSIAN-TIME-confirm-2016-line-up/
  11. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/02_February/Rapax-to-field-Gustav-Malja-for-2016-season/
  12. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/01_January/Rapax-and-Arthur-Pic-join-forces-for-2016-GP2-Series/
  13. http://www.motorsport.com/gp2/news/cecotto-replaces-pic-for-sepang-gp2-round-830330/
  14. http://www.motorsport.com/gp2/news/armand-moves-to-gp2-with-trident-673081/
  15. http://www.motorsport.com/gp2/news/ghiotto-secures-gp2-promotion-with-trident-672201/
  16. http://www.motorsport.com/gp2/news/canamasas-joins-carlin-for-home-gp2-round-in-barcelona-735427/
  17. http://www.autosport.com/news/report.php/id/125482/carlin-shuffles-gp2-lineup-for-hockenheim
  18. http://www.grandprixtimes.com/news/id/11475
  19. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/11_November/Deletraz-joins-Carlin-for-GP2-Series-finale/
  20. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2015/10_October/Prema-takeover-Lazarus-2016-team-entry/
  21. http://www.autosport.com/news/report.php/id/122532
  22. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/01_January/Gasly-joins-PREMA-Racing-in-2016/
  23. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/02_February/Oliver-Rowland-returns-to-MP-Motorsport-for-2016-season/
  24. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/02_February/De-Jong-continues-with-MP-Motorsport-in-2016/
  25. a b http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/04_April/Arden-International-confirm-2016-line-up/
  26. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/11_November/Emil-Bernstorff-joins-Arden-International-in-Abu-Dhabi/
  27. http://www.gp2series.com/News-Room/News/2016/03_March/GP2-SeriesTM-2016-season-calendar-confirmed/
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:2016 GP2 Series