Gösta Trontti
Gösta Alexander Trontti tunnettiin myös sukunimellä Tronti (26. heinäkuuta 1894 Vaasa – 17. tammikuuta 1954) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Riianlahdella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä muun muassa patterinpäällikkönä.[1][2]
Perhetausta ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trontin vanhemmat olivat vanginvartija Isak Trontti ja Anna Elisabeth Östergård. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1928 Vera Kandikan kanssa. Trontti kävi kansakoulun ja kauppa–apulaisten iltakoulun.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trontti työskenteli sähköasentajana ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 3. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 11. toukokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon. Täydennysjoukosta hänet siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin 17. marraskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen hän kävi Mitaussa vuonna 1917 järjestetyn aseseppäkurssin.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksasta Trontti komennettiin Suomeen 12. tammikuuta 1918 ja saapui kotimaahan Tornion kautta 2. helmikuuta 1918. Suomessa hän otti osaa Tornion valtaukseen. Tornion valtausksen jälkeen hänet määrättiin 18. helmikuuta 1918 alkaen Pietarsaaren tykistökoulun koulutuspatteriin, josta hänet siirrettiin Pietarsaaren 3. kenttätykistöpatteriin (Förbergin patteri) ensin patteriupseeriksi ja myöhemmin patterinpäälliköksi. Trontti osallistui sisällissodan taisteluihin Mouhussa, Lusissa, Heinolassa, Savitaipaleella ja Huopaistenvirralla.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trontti palveli sisällissodan jälkeen Suomen tykistökoulussa, josta hänet siirrettiin 24. heinäkuuta 1918 Laatokan puolustukseen, missä hän toimi ensin Valamon saariaseman ja myöhemmin Sortanlahden tukikohdan (sittemmin 1. tykistökomppania) päällikkönä. Armeijasta Trontti erosi 27. tammikuuta 1919 ja oli sen jälkeen 19. huhtikuuta – 1. marraskuuta 1920 välisen ajan Laihian suojeluskunnan paikallispäällikkönä. Myöhemmin hän toimi vuosina 1922 – 1929 metsätyönjohtajana Juho Myntti oy:n palveluksessa ja vuosina 1929 – 1937 Wiik & Höglundin palveluksessa Vaasassa. Vuoden 1937 jälkeen hän toimi itsenäisenä liikemiehenä.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trontti osallistui talvisotaan koulutusupseerina Tykistökoulutuskeskus 2:ssa. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin 22. Autokomppanian päälliköksi 14. Divisioonaan ja hän osallistui sotatoimiin Rukajärvellä. Sotien jälkeen hän jatkoi Wiik & Höglundin palveluksessa Vaasassa. Hänet haudattiin Vaasaan.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.