Imbros

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Gökçeada)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Turkille kuuluvaa Egeanmeren saarta (nyk. Gökçeada). Ímpros on Kreetassa sijaitseva kylä, jonka läheisyydessä on Ímprosin rotko.
Imbros
Imbroksen vuoria. Oikealla sammunut tulivuori Ilyas Dag
Imbroksen vuoria. Oikealla sammunut tulivuori Ilyas Dag
Maantiede
Muut nimet Imroz, Gökçeada

Imbros
Koordinaatit 40°9′39″N, 25°50′40″E
Saariryhmä Pohjoisen Egean saaret
Merialue Egeanmeri
Pinta-ala 279 km²
Korkein kohta 673 m
Valtio
Valtio Turkki
Maakunta Çanakkalen maakunta
Piirikunta Gökçeadan piirukunta
Väestö
Väkiluku 8 776
Kielet turkki, kreikka

Imbros (turk. Gökçeada, aiemmin Imroz)[1][2] on Turkkiin kuuluva saari Egeanmeren koilliosassa Saroksenlahden suulla Gallipolin niemimaan edustalla. Se on Turkin suurin saari ja läntisin kohta[3], ja se on läheisen Tenedoksen ohella ainoa Turkille kuuluva suurempi Egeanmeren saari; muut saaret kuuluvat Kreikalle.[4]

Hallinnollisesti saari kuuluu Çanakkalen maakuntaan ja muodostaa Gökçeadan piirikunnan. Saaren pinta-ala on 279 neliökilometriä.[5] Saaren asukkaista suurin osa oli vanhalta ajalta aina 1960-luvulla kreikkalaisia[3], mutta nyttemmin suurin osa heistä on Turkin harjoittaman syrjivän politiikan vuoksi muuttanut pois ja tilalle on tullut turkkilaisia.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imbros mytologiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samothráki Imbroksesta katsottuna

Kreikkalaisten myyttien mukaan Thetiksen, Akhilleuksen äidin palatsi sijaitsi Imbroksen ja Samothraken välissä. Iliaan mukaan taas Poseidonin siivekkäiden hevosten tallit sijaitsivat Imbroksen ja Tenedoksen välissä:

»Onkalo laajapa on meren alhoiss, yht' etähällä siit' ovat vastakkain Tenedos sekä vuorinen Imbros. Sinne Poseidon, maan järisyttäjä, valjakon jätti valjaist' irrottain, rehun ääreen ambrosiaisen, aukeamattomin, kultaisin kulumattomin kahlein kammitsi jalat, jott' orot paikoillaan palausta, vartois valtiahansa, ja lähti akhaijien leiriin.[6]»

Iliaassa Imbros mainitaan muutamassa muussakin yhteydessä. Muun muassa saaren hallitsijan, Eetionin kerrotaan maksaneen orjaksi joutuneesta Lykaonista, Priamoksen pojasta suuret lunnaat voidakseen palauttaa tämän isälleen.[7] Lisäksi saari mainitaan Apollolle omistetussa homeerisessa hymnissä.[8]

Myös Apollonios Rhodoslainen mainitsee Imbroksen Argonautika-teoksensa ensimmäisessä kirjassa.[9]

Antiikin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herodotoksen mukaan Imbros, samoin kuin läheinen Lemnos, oli persialaissotien aikaan saakka pelasgien asuttama.[10] Saari joutui välillä Akhaimenidien hallitseman Persian alaisuuteen, mutta Miltiades valloitti sen Ateenalle Salamiin taistelun jälkeen. Noin vuonna 450 eaa. ateenalaiset perustivat sinne siirtokunnan, minkä jälkeen se oli muutamia lyhyitä välivaiheita lukuun ottamatta Ateenan hallinnassa seuraavat 600 vuotta. Lemnoksen tavoin tämä siirtokunta oli klerukia, toisin sanoen sen Ateenasta muuttaneet asukkaat pysyivät Ateenan kansalaisina. Thukydideen teoksessa Peloponnesolais­sota mainitaan, että Imbroksessa ja Lemnoksessa puhuttiin samaa murretta kuin Ateenassa ja että niissä olivat voimassa Ateenan lait. [11]. Samassa teoksessa mainitaan myös, että pelo­ponnesolais­sodan aikana näiden saarten asukkaat monessa yhteydessä tukivat Ateenaa sotilaallisesti[12][13][14] Teoksessa kerrotaan myös, että erään taistelun jälkeen erään ateenalainen laivan miehistö pakeni Imbrokseen.[15] Ilmeisesti saarella oli edelleen jonkin verran myös alkuperäisväestöä, mihin viittaa se, että imbroslaiset mainitaan Ateenan veroluetteloissa erikseen.

Ajanlaskumme toisella vuosisadalla, keisari Septimius Severuksen aikana saaresta lienee tullut itsenäinen.[16]

Antiikin Kreikan aikana Imbros ja Lemnos oli pyhitetty Hefaistokselle, ja sikäläisissä rahoissa esiintyy Hefaistoksen kuva. Stefanos Bysanttilainen kuitenkin mainitsee, että saari oli pyhitetty kabiireille ja Hermeelle.[17] Myös Strabonin mukaan sekä Imbroksessa että Lemnoksessa palvottiin kabiireja.[17] Imbroksen mysteerit olivat Eleusiin mysteerien ohella yksi antiikin Kreikan salaisista uskonnollisista riiteistä. Niistä on säilynyt vain niukasti tietoa.[18]

Bysanttilainen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bysantin valtakunta 1400-luvun alkupuolella. Osmanit valloittivat Thessalonikin vuonna 1430. Muutamat Egeanmeren saaret ja Propontis pysyivät Bysantin hallinnassa vuoteen 1453 saakka.

Rooman valtakunnan kahtiajaon jälkeen Imbros pysyi Itä-Rooman eli Bysantin hallinnassa vuonna 1453 tapahtuneeseen Konstantinopolin kukistumiseen saakka. Jo 1000-luvulla Genova oli kuitenkin valloittanut monet sen eteläpuolella sijaitsevat saaret ja liittänyt ne itäisen Välimeren alueella olleeseen laajaan valtapiiriinsä. Laajensipa Genova 1200-luvun alussa, neljännen ristiretken jälkeen, valtapiiriään Imbroksen pohjoispuolellekin, Mustallemerelle ja Krimille saakka.

Osmanien valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valloitettuaan vuonna 1453 Konstantinopolin (nyk. Istanbulin) osmanit valloittivat pian muutkin Bysantin valtakunnan rippeet, niiden joukossa vuonna 1455 Imbroksen. Saarelaisten lähetystöjä kävi Istanbulissa audienssilla osmanihallitsija Mehmed II:n luona neuvottelemassa siitä, miten he voisivat elää sovussa osmanien valtakunnan kanssa.

Seuraavien vuosisatojen aikoina saari oli eri aikoina vaihdellen osmanien ja venetsialaisten hallinnassa. Tänä aikana, ja varsinkin Suleiman Suuren hallitessa (1520–1566), saari sai osmanien kannalta keskeisen strategisen merkityksen. Aika ajoin osmanit ja Venetsia kävivät keskenään sotiakin, esimerkiksi Turkin–Venetsian sodan (1714–1718), jonka aikana Imbroksen läheisyydessä käytiin ankara, joskaan ei sodan lopputuloksen kannalta kovin ratkaiseva Imbroksen taistelu. Enimmäkseen saarella kuitenkin vallitsi rauha 1900-luvun alkuun saakka.

Vuonna 1912 ensimmäisessä Balkanin sodassa Kreikan laivasto valtasi saaren. Kun sota vuonna 1913 päättyi Ateenan rauhaan, jossa kuitenkin kysymys Kreikan valloittamien saarten kohtalosta jätettiin suurvaltojen ratkaistavaksi. Helmikuussa 1914 ne päättivät, että Imbros, Tenedos ja Kastelorizo palautettiin Turkille, mutta muut valtaamansa saaret Kreikka saisi pitää.[19]

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1915 Imbros sai huomattavan merkityksen liittoutuneiden Välimeren laivaston tukikohtana Gallipolin niemimaalle tehdyn maihinnousun edellä ja sen aikana. Saarelle rakennettiin kenttäsairaala ja lentokenttä sekä hallinto- ja varastorakennuksia. Varsinkin monet taisteluun osallistuneet Australian ja Uuden-Seelannin sotaväenosastot majoittuivat Imbrokseen, ja nämä maat sekä Britannia ja Ranska käyttivät saarta lento- ja laivastotukikohtana. Kenraali Ian Hamilton sijoitti sinne myös päämajansa.[20]

Lähellä Imbrosta käytiin 20. tammikuuta meritaistelu, Imbroksen taistelu, Osmanien laivaston ja Britannian kuninkaallisen laivaston välillä.

Patrick Shaw-Stewart kirjoitti ollessaan ensimmäisen maailmansodan aikana Imbroksessa kuuluisan runonsa Achilles in the Trench[21], joka on yksi tunnetuimmista ensimmäistä maailmansotaa käsittelevistä sotarunoista. Hän lienee mielellään puhunut saaren asukkaille muinaiskreikkaa, ja eräässä kirjeessään hän kirjoitti: "Täällä minä olen, asun kreikkalaisessa kylässä ja puhun Demostheneen kieltä sen asukkaille (jotka todella ovat riittävän älykkäitä ymmärtääkseen, mitä tarkoitan)."[22]

Ensimmäisen maailmansodan päättymisestä nykypäivään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmansodan hävinnyt Turkki joutui vuonna 1920 Sèvresin rauhan­sopimuksella luovuttamaan myös Imbroksen Kreikalle. Turkin osmani­hallitus allekirjoitti sopimuksen, mutta ei ratifioinut sitä. Osmani­hallituksen syrjäytti kuitenkin pian Kemal Atatürkin johtama, Ankarassa toiminut Turkin nationalistinen hallitus. Vuosien 1919–1922 Kreikan–Turkin sota päättyi Kreikan häviöön Anatoliasa, minkä jälkeen länsivallat tekivät uuden Turkin tasavallan kanssa Lausannen rauhan­sopimuksen. Siinä Imbros ja Tenedos palautettiin Turkille, vaikka Imbroksen väestö oli tuolloin kokonaan ja Tenedoksenkin suurimmaksi osaksi kreikkalaisia.[1] Turkin oli kuitenkin myönnettävä näille saarille erityinen autonominen asema, eikä myöskään Kreikan ja Turkin pakollinen väestönvaihto koskenut niiden asukkaita.[23]

Kuitenkin pian sen jälkeen kun Turkissa 26. kesäkuuta 1927 oli säädetty uusi siviililaki (Mahalli Idareler Kanunu), Imbroksen ja Tenedoksen kreikkalais­väestölle myönnetyt oikeudet peruutettiin Lausannen rauhan­sopimuksen vastaisesti. Saari, joka siihen saakka oli muodostanut oman hallinnollisen piirinsä, muutettiin alemman asteen hallinnolliseksi yksiköksi, mikä merkitsi muun muassa, ettei siellä enää ollut paikallisia tuomio­istuimia. Lisäksi säädettiin, että paikallisen neuvoston jäse niltä edellytettiin hyvää turkin kielen taitoa, jollainen kuitenkin oli vain pienellä osalla saaren asukkaista. Turkin hallitus pidätti itselleen myös oikeuden hajottaa tämä neuvosto tietyissä tapauksissa sekä nimittää paikallisiin poliisi- ja muihin virkoihin muita kuin saarelaisia. Laki riisti saarelaisilta myös heille opetus­alalla myönnetyt oikeudet ja toi tilalle tavalliset turkkilaiset koulut.[24]

Suoranaisen vainon kohteeksi saaren kreikkalaisväestö joutui vuodesta 1961 lähtien, kun aloitettiin Eritme Programmi -toimenpideohjelma. Silloin saaren kaikki kreikankieliset koulut suljettiin ja saaren kreikkalaisväestöön kohdistettiin taloudellista ja psykologista painostusta, jopa väkivaltaa. Näissä oloissa Turkin hallitus pakkolunasti noin 90 % saaren viljelyskelpoisesta maasta, ja sinne asutettiin 6000 manner-Turkista saapunutta turkkilaista.[25][26] Lisäksi Turkin hallitus luokitteli saaren "valvotuksi vyöhykkeeksi", mikä merkitsi, että sieltä kotoisin olevat henkilöt, jotka olivat muuttaneet pois Turkista, eivät saaneet käydä saarella ilman erikoislupaa.[26] Saaren kreikkalaiset joutuivat myös erityisesti kärsimään siitä, kun saarelle rakennettiin avoin vankila, jonne sijoitettiin murhasta tai raiskauksesta tuomotut, joiden sallittiin vapaasti liikkua saarella ja ahdistella paikallisia asukkaita.[27][28] Joidenkuiden heistä tiedetään uusineen rikoksensa, ennen kuin vankila vuonna 1992 suljettiin.[27] Saarelle siirrettiin lisää väestöä Anatoliasta myös vuosina 1973, 1984 ja 2000. Turkin valtio myönsi edullisia luottoja ja maataloustukia niille, jotka aikoivat asettua sinne.[29] Saarelle perustettiin uusia asutuskeskuksia, ja entisillekin annettiin uudet, turkinkieliset nimet.[27] Myös itse saari sai 29. heinäkuuta 1970 uuden virallisen nimen: Gökçeada.[29] Toisaalta saaren kreikkalainen alkuperäisväestö, jolta riistettiin toimeentulon mahdollisuudet ja joka muutoinkin joutui valtiovallan uusien asukkaiden taholta vihamielisten toimenpiteiden kohteeksi, poistui saarelta. Eniten ihmisiä sieltä muutti pois vuonna 1974, Kyproksen kriisin aikoihin.[29]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imbros on pääasiassa vulkaanista alkuperää, ja saaren korkein vuori Ilyas Dag (aikaisemmalta nimeltään Hagios Ilias[30]) on sammunut kartiomainen kerrostulivuori.[31]

Maanjäristykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geologisesti Imbros Anatolian laatalla, mutta hyvin lähellä kohtaa, jossa sen sekä Egeanmeren ja Euraasian mannerlaattojen rajat kohtaavat. Pohjois-Anatolian siirros kulkee saaren pohjoispuolitse Koillis-Anatoliasta Egeanmeren pohjoisosaan, minkä vuoksi maanjäristykset ovat saarella alituisena uhkana. Egeanmeren maanjäristys, jonka keskus oli lähellä Imbrosta ja joka oli voimakkuudeltaan 6,9 momenttimagnitudia, vavisutti saarta 24. toukokuuta 2014. Siinä 30 henkeä vammautui ja monet vanhat talot vahingoittuivat, jotkut niistä korjauskelvottomiksi. Vielä voimakkaamman maanjäristyksen on ennustettu tapahtuvan alueella lähitulevaisuudessa.[32] Heikot, mutta havaittavissa olevat järistykset ovat yleisiä.[33]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imbroksessa vallitsee välimerenilmasto lämpimine ja kuivine kesineen sekä kosteine ja viileine talvineen. Vaikka kesä on kuivin vuodenaika, sadekuuroja esiintyy silloinkin. Talvisin eivät lumi ja routa ole harvinaisia.

Imbroksen ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 8 8 11 16 21 25 28 27 24 18 13 10 ka. 17,4
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 5 5 6 11 14 18 20 21 18 13 9 6 ka. 12,2
Sadepäivät (d) 11 12 12 9 6 6 3 2 3 3 8 12 Σ 87
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
8
5
8
5
11
6
16
11
21
14
25
18
28
20
27
21
24
18
18
13
13
9
10
6
S
a
d
a
n
t
a
<div title="tammikuu" style="background: #8AB0FF; border-color: #739CF1; border-style: solid; border-width: 0px 1px 0px 1px; width: 16px; height:Virhe lausekkeessa: odottamaton round-operaattoripx"> <div title="helmikuu" style="background: #8AB0FF; border-color: #739CF1; border-style: solid; border-width: 0px 1px 0px 1px; width: 16px; height:Virhe lausekkeessa: odottamaton round-operaattoripx"> <div title="maaliskuu" style="background: #8AB0FF; border-color: #739CF1; border-style: solid; border-width: 0px 1px 0px 1px; width: 16px; height:Virhe lausekkeessa: odottamaton round-operaattoripx"> <div title="huhtikuu" style="background: #8AB0FF; border-color: #739CF1; border-style: solid; border-width: 0px 1px 0px 1px; width: 16px; height:Virhe lausekkeessa: odottamaton round-operaattoripx"> <div title="toukokuu" style="background: #8AB0FF; border-color: #739CF1; border-style: solid; border-width: 0px 1px 0px 1px; width: 16px; height:Virhe lausekkeessa: odottamaton round-operaattoripx"> <div title="kesäkuu" style="background: #8AB0FF; border-color: #739CF1; border-style: solid; border-width: 0px 1px 0px 1px; width: 16px; height:Virhe lausekkeessa: odottamaton round-operaattoripx"> <div title="heinäkuu" style="background: #8AB0FF; border-color: #739CF1; border-style: solid; border-width: 0px 1px 0px 1px; width: 16px; height:Virhe lausekkeessa: odottamaton round-operaattoripx"> <div title="elokuu" style="background: #8AB0FF; border-color: #739CF1; border-style: solid; border-width: 0px 1px 0px 1px; width: 16px; height:Virhe lausekkeessa: odottamaton round-operaattoripx"> <div title="syyskuu" style="background: #8AB0FF; border-color: #739CF1; border-style: solid; border-width: 0px 1px 0px 1px; width: 16px; height:Virhe lausekkeessa: odottamaton round-operaattoripx"> <div title="lokakuu" style="background: #8AB0FF; border-color: #739CF1; border-style: solid; border-width: 0px 1px 0px 1px; width: 16px; height:Virhe lausekkeessa: odottamaton round-operaattoripx"> <div title="marraskuu" style="background: #8AB0FF; border-color: #739CF1; border-style: solid; border-width: 0px 1px 0px 1px; width: 16px; height:Virhe lausekkeessa: odottamaton round-operaattoripx"> <div title="joulukuu" style="background: #8AB0FF; border-color: #739CF1; border-style: solid; border-width: 0px 1px 0px 1px; width: 16px; height:Virhe lausekkeessa: odottamaton round-operaattoripx">


Lähde: Weatherbase; Imroz, Turkey Viitattu 11.8.2017.

Meri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imbroksen ympärillä Mustastamerestä ja Marmaramerestä tuleva vesi sekoittuu Egeanmeren lämpimämpään ja suolaisempaan veteen, mikä mahdollistaa saaren ympärillä rikkaan meriekosysteemin.[34]

Çinarlin kaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imbroksen (Gökçeada) ja Tenedoksen (Bozcaada) sijainti
Näkymä Tepeköyn kylästä Imbroksen tekojärvelle
Olivepuulehtoja Zeytinlissä
Dereköyn kylä

Çinarli, joka tunnetaan myös nimellä Gökçeada tai Merkez, joka merkitsee keskusta, on Imbroksen ainoa kaupunki. Kreikaksi sen nimi on Panaghia Balomeni (Παναγία Μπαλωμένη). Sen lähellä on pieni Gökçeadan lentoasema.

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat saaren kylät saivat vuonna 1926 uudet turkinkieliset nimet. Niitä ovat:

Bademli köyü 
Vanha kreikkalainen nimi on Gliky (Γλυκύ). Sijaitsee saaren koillisosassa Çinarlin kaupungin ja Kalelöyn/Kastron välissä.
Dereköy 
Vanha kreikkalainen nimi on Skhoinoudi (Σχοινούδι). Sijaitsee keskellä saaren länsirantaa. Koska kreikkalais­väestö on muuttanut pois, pääasiassa Australiaan ja Yhdys­valtoihin, jotkut myös Kreikkaan ja Istanbuliin, Dereköy on nykyisin lähes autio. Monet entiset asukkaat kuitenkin palaavat sinne vuosittain 15. elokuuta Neitsyt Marian juhlan vuoksi.
Eselek / Karaca köyü 
Sijaitsee saaren kaakkois­osassa. Se on maatalous­aluetta, jossa tuoetetaan hedelmiä ja vihanneksia.
Kaleköy 
Vanha nimi on Kastro (Κάστρο), joka merkitsee latinaksi ja kreikaksi linnaa. Sijaitsee saaren koillis­rannalla, ja siellä on antiikin aikainen linna. Kalelöyssä on myös pieni satama, jonka Ranskan laivasto rakennutti miehittäessään saarta ensimmäisen maailman­sodan aikana. Nykyisin sitä käyttävät kalastus­laivat ja huvipurret.
Sahinkaya köyü 
Sijaitsee lähellä Dereköytä.
Sirinköy 
Sijaitsee saaren lounaisosassa.
Tepeköy 
Vanha kreikkalainen nimi on Agridia (Αγρίδια). Sijaitsee saaren pohjois­osassa, ja siellä on saaren kaikista kylistä suurin jäljellä oleva kreikkalais­väestö. Kylän etelä­puolella on Ilyas Dag, 673 metrin korkuinen sammunut tulivuori, joka on saaren korkein kohta.
Ugurlu köyü 
Sijaitsee saaren länsiosassa.
Yeni Bademli köyü 
Sijaitsee saaren keski­kohdasta koilliseen, lähellä Bademliä. Siellä on monia motelleja ja lomakoteja.
Yenimahalle 
Vanha kreikkalainen nimi on Evlampion (Ευλάμπιον). Sijaitsee lähellä Çinarlia Kuzulimanin satamaan johtavan tien varrella.
Zeytinli köyü 
Vanha kreikkalainen nimi on Aghios Theodoros (Άγιος Θεόδωρος). Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I, alku­peräiseltä nimeltään Demetrios Arhontonis, syntyi siellä 29. helmikuuta 1940. Kylässä on kauniita kreikkalaisia taloja. Sen turkkilainen nimi merkitsee oliivi­kylää ja johtuu sitä ympäröivistä oliivipuulehdoista. Kylä on suosittu turistikohde.
Muita 
Yeni Bademli köyü, Eselek / Karaca köyü, Sahinkaya köyü, Sirinköy ja Ugurlu köyü on perustettu vuoden 1970 jälkeen.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarelaisten pääelinkeino on vanhastaan ollut kalastus.[19] Kotieläimistä tärkeimpiä ovat vuohia.

Viime aikoina Imbroksesta on tullut myös suorittu matkailukohde. Suurin osa matkailijoista saapuu sinne kesäaikaan.

Saaren rannoille on suunniteltu tuulivoimalaa, joka rakennettaisiin mahdollisesti maihin[35] tai toisen suunnitelman mukaan veteen.[36]

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imbrokseen (Gökçeadaan) on lauttayhteys manterelta Kabatepesta ja Çanakkalesta. Lisäksi on lauttayhteys Imbroksen ja Tenedoksen (Bozcaadan) välillä.[37] Saaren lentokenttä ei nykyisin ole säännöllisessä käytössä.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2016 väestönlaskennan mukaan Gökçeadan piirikunnassa oli 8 776 asukasta.[38][39] Saarelaisten pääelinkeinoja ovat kalastus ja matkailu. Saaren nykyisistä asukkaista suurin osa on vuoden 1960 jälkeen manner-Turkista muuttaneita[29], mutta siellä asuu edelleen myös noin 300 kreikkalaista, useimmat heistä vanhuksia, mutta myös muutamia lapsiperheitä.[27]

Kreikkalaisväestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barba Yorgon taverna Tepeköyssä

Vanhalta ajalta aina 1960-luvulle saakka saari oli enimmäkseen etnisten kreikkalaisten asuttama[1]. Väestönlaskentatiedot vuodelta 1922, jolloin saari oli Kreikan hallinnassa, ja vuodelta 1927, jolloin se oli jälleen Turkilla, osoittivat yhtäpitävästi, että asukkaiden valtaenemmistö oli kreikkalaisia. Kreikan ortodoksisella kirkolla oli suuri vaikutusvalta saarella.

Vuonna 1923 allekirjoitetun Lausannen rauhansopimuksen mukaan Kreikan ja Turkin väestönvaihto ei koskenut Imbrosta eikä Tenedosta, minkä lisäksi sopimus velvoitti Turkkia kunnioittamaan paikallisen kreikkalaisväestön oikeuksia. Sopimuksessa sanottiin:

»Imbroksen ja Tenedoksen saarilla, jotka pysyvät Turkin vallan alaisina, on oikeus erityiseen hallinnolliseen organisaatioon, jonka muodostavat paikalliset asukkaat ja jotka antavat syntyperäiselle ei-islaminuskoiselle väestölle kaikki takeet, mitkä koskevat paikallishallintoa sekä henkilöiden ja omaisuuden suojaa. Järjestyksen ylläpito kuuluu edellä mainitun paikallishallinnon paikallisen väestön keskuudesta rekrytoimille ja niiden alaisuuteen asetetuille poliisivoimille.[23]»

Turkin hallitus ei kuitenkaan koskaan toteuttanut sopimuksen määräyksiä Imbroksen itsehallinto-oikeuesta ja vähemmistöjen suojasta.[40]

Viime vuosikymmeninä suuri osa kreikkalaisväestöstä on Turkin valtion harjoittaman sorron vuoksi vuoksi muuttanut Kreikkaan, Länsi-Eurooppaan, Yhdysvaltoihin tai Australiaan.[1][27][41][42] Muualle muuttaneita Imbroksen kreikkalaisia arvellaan olevan noin 15 000.[27]

Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeus I, joka itse on kotoisin Imbroksesta, kävi siellä kolmen päivän ajan, 11.–13. elokuuta 2011, ja tapasi tuolloin Kreikan ulkoministeri Stravos Lambrinidksen, mikä oli ensimmäinen kerta, kun virassa toimiva ministeri, joskin epävirallisesti, kävi saarellla Lausannen rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Tapaamisen merkitystä pidemmällä aikavälillä on toistaiseksi vielä vaikea arvioida.

Kreikkalaisväestön asema ja ihmisoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imbroksen kreikkalaisväestöön ovat kohdistuneet muun muassa seuraavat toimenpiteet:

  • Vuonna 1923 Turkki lakkautti saarelaisten valitseman paikallisen hallituksen ja nimitti tilalle manterelta tulleita. Samana vuonna 1500 imbroslaiselta, jotka Turkin itsenäisyyssodan aikana olivat paenneet Lemnokseen tai Thessalonikiin, kiellettiin paluu, ja heidän saarelle jäänyt omaisuutensa takavarikoitiin.[43]
  • Vuonna 1927 Imbroksen paikallishallintojärjestelmä lakkautettiin ja kreikankieliset koulut suljettiin. Vuosina 1952–1953 saaren kreikkalaisten sallittiin rakentaa uudet koulut, mutta nekin suljettiin vuonna 1964.[44]
  • Vuonna 1943 Turkki vangitsi Imbroksen ja Tenedoksen metropoliitan ja muut ortodoksiset papit. Turkin valtio myös takavarikoi Suuren lavran ja Koutloumoúsin luostarien omistamat maat, karkoitti niiden vuokralaiset ja luovutti maat uudisasukkaille. Kun Imbroksen pormestari ja neljä kylänvanhinta esittivät vastalauseensa, heidät pidätettiin ja karkotettiin manterelle.lähde?
  • Vuosien 1964 ja 1984 välillä lähes kaikki viljelyskelpoinen maa Imbroksessa pakkolunastettiin käypää alempaan hintaan armeijan leiriä, vankilaa, uudelleenmetsityshanketta, patohanketta ja kansallispuistoa varten.[44]
  • Kaupunginvaltuutettu Nicholas Palaiopoulos vangittiin vuonna 1962, kun hän oli esittänyt vastalauseensa sen johdosta, että Kreikan suurlähettiläs oli käynyt Imbroksessa. Hänet sekä Imbroksen pormestari ja 20 muuta henkilöä vangittiin jälleen vuonna 1974.[45]
  • Kastron (Kaleköyn) vanha katedraali hävitettiin vuonna 1974 samana yönä, jolloin turkkilaiset nousivat maihin Kyproksessa. Nykyinen katedraali ryöstettiin vuonna 1993.
  • 1900-luvun loppupuolella Turkin hallitus käynnisti hankkeen Turkin manterelta kotoisin olevien henkilöiden asuttamiseksi Imbrokseen ja Tenedokseen (Bozcaadaan).[27]
  • 28. lokakuuta 2010 saarella sijainnut kreikkalainen hautausmaa joutui häväistyksen kohteeksi. Tämän tuomitsi myös Turkin ulkoministeriö.[46]

Kaikki nämä ovat johtaneet siihen, että kreikkalaisväestö on suurelta osin muuttanut pois molemmilta saarilta. Vuoden 1927 väestönlaskennan mukaan Imbroksessa asui 6 555 kreikkalaista ja 157 turkkilaista,[26] mutta vuonna 2000 siellä asui enää 400 kreikkalaista, kun taas turkkilaisia oli noin 8 000[47] Vuonna 2015 saarella asui enää noin 318 kreikkalaista, kun taas turkkilaisia siellä oli 8 344.[27] Saarelta pois muuttaneita kreikkalaisia on noin 15 000.[27]

Vuonna 2015 Imbroksen kreikkalainen koulu avattiin 51 vuoden tauon jälkeen. Vuonna 2015 siinä oli 14 oppilasta, joista vain yksi oli saarella syntynet, muut olivat paluumuuttajien lapsia.[27] Imbroksen poliisivoimissakin on nykyisin myös yksi kreikkalaissyntyinen henkilö.[27]

Väestökehitys tilastona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Turkkilaisia (Kurdit ja lazit mukaan luettuina)[48]
Kaupunki ja kylät[49] 1893[50] 1927 1970 1975 1980 1985 1990 1997 2000
Çinarli (Panaghia Balomeni) - - - - 3578 615 3806 342 4251 216 767 70 721 40 553 26 503 29
Bademli (Gliky) - - - - 66 144 1 57 40 1 13 34 29 22 15 15 15 13
Dereköy (Shinudy) - - - - 73 672 391 378 319 214 380 106 99 68 82 40 68 42
Eselek - - - - - - - - - - - - - - - - 152 -
Fatih - - - - - - - - - - 3962 45 4284 32 4135 21 4180 25
Kaleköy (Kastro) - - - - 38 36 24 - - 128 94 - 105 - 90 - 89 -
Sahinkaya - - - - - - - - - - - - 168 - 107 - 86 -
Sirinköy - - - - - - - - - - - - - - - - 189 -
Tepeköy (Agridia) - - - - 3 504 4 273 2 193 1 110 75 2 2 39 2 42
Ugurlu - - - - - - - - - - 460 - 490 - 466 - 401 -
Yenibademli - - - - - - - - - - 416 - 660 - 628 - 581 -
Yenimahalle (Evlampion) - - - - 182 143 162 121 231 81 359 59 970 27 2240 25 2362 27
Zeytinli (Aghios Theodoros) - - - - 30 507 15 369 36 235 72 162 25 130 12 82 12 76
YHTEENSÄ 99 9357 157 6555 3970 2621 4403 1540 4879 1068 6524 586 7626 321 8330 248 8640 254

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selim Evcin dokumenttielokuva "Rüzgarlar" (Tuulet) vuodelta 2012 kuvaa Imbroksen kreikkalaisväestöön 1960-luvulta lähtien kohdistunutta syrjivää politiikkaa.[51]

Toinen turkkilainen elokuva Dedemin İnsanları ("Isoisäni kansa") käsittelee Kreikan ja Turkin väestönvaihtoa vuonna 1923. Sen muutamat kohtaukset on kuvattu Imbroksessa.[52]

Tunnettuja imbroslaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeus I syntyi Zeytinlin kylässä
  • Bartolomeus I, alk. Dimitrios Arhondonis (s. 1940), Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka, ortodoksisen kirkon nykyinen hengellinen johtaja
  • Mikael Kritobulos (n. 1410–1470), poliitikko ja historioitsija
  • Jakovos, alk. Demetrios Koukouziz (1911–2005, Pohjois- ja Etelä-Amerikan kreikkalais-ortodoksisen arkkidiokeesin primaatti 1959-1996.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Renée Hirschon (toim.), Alexis Alexandris: ”The Identity Issue of The Minorities In Greece An Turkey”, Crossing the Aegean: An Appraisal of the 1923 Compulsory Population Exchange Between Greece and Turkey, s. 120. Berghahn Books, 2003. Teoksen verkkoversio.
  2. Hüzün Adasi: Imroz Viitattu 11.8.2017.
  3. a b c Kursat Akyol: For Turkey's Greek minority, and island school provides fresh home. Al Monitor: The Pulse of the Middle East, 4.10.2015. Artikkelin verkkoversio.
  4. ”Kreikka”, Otavan iso Fokus, 4. osa (Kr–Mn), s. 1994. Artikkelin johdantokappale, jossa sanotaan muun muassa, että Kreikkaan kuuluvat Aigeianmeren saaret, paitsi Imroz ja Tenedos. Otava, 1973. ISBN 9511-00388-7.
  5. Gökçeada Britannica Concise Encylopedia. Viitattu 11.8.2017.
  6. Homeros: ”Taistelu laivojen ääressä”, Ilias, s. 237. 13. laulu, säkeet 32–38. Suomentanut Otto Manninen. WSOY, 1962.
  7. Homeros: ”Taistelu virran partaalla”, Ilias, s. 399. 21. laulu, säkeet 34–44. Suomentanut Otto Manninen. WSOY, 1962.
  8. ”To Apollon (säe 36)”, The Homeric Hymns, s. 15. englanniksi kääntänyt Apostolos N. Athanassakis. John Hopkins University Press, 1976. ISBN 0-8018-1792-7. Teoksen verkkoversio.
  9. Apollonius Rodoslainen: Argonautica (Book 1, ll. 922–935. englanniksi kääntänyt R. C. Seaton. Harvard University Press, 1912. Teoksen verkkoversio.
  10. Herodotos: Historiateos 1 -2, s. 414. V kirja, kappale 26. Suomentanut Evard Rein. WSOY, 1992.
  11. Thukydides: Peloponnesolaissota, 2. nide: Kirjat V-VIII, s. 490. VII kirja, kappale 373. Suomentanut J. A: Hollo. WSOY, 1964.
  12. Thukydides: Peloponnesolaissota, 1. nide: Kirjat I-IV, s. 169, 257. III kirja, kappale 5; IV kirja, kappale 28. WSOY, 1964.
  13. Thukydides: ”V”, Peloponnesolaissota II: Kirjat V-VIII. Suomentanut J. A: Hollo. WSOY, 1964.
  14. Thukydides: Peloponnesolaissota, 2. nide: Kirjat V-VIII, s. 490. V kirja, kappale 8. Suomentanut J. A: Hollo. WSOY, 1964.
  15. Thukydides: Peloponnesolaissota, 2. nide: Kirjat V-VIII, s. 577. VIII kirja, kappale 102. Suomentanut J. A. Hollo. WSOY, 1964.
  16. Oxford Classical Dictionary: "Imbros"
  17. a b Jan N. Bremmer: ”Mysteries at the Interface of Greece and Anatolia”, Initiation into the Mysteries of the Ancient World, s. 37. Walter de Gruyter GmbH & Co, 2014. ISBN 978-3-11-029929-8. Teoksen verkkoversio.
  18. Jan N. Bremmer: ”Mysteries at the Interface of Greece and Anatolia”, Initiation into the Mysteries of the Ancient World, s. 38. Walter de Gruyter GmbH & Co, 2014. ISBN 978-3-11-029929-8. Teoksen verkkoversio.
  19. a b ”Kreikka”, Tietosanakirja, täydennysosa, s. 631. Tietosanakirja Oy, 1922. Teoksen verkkoversio.
  20. Mat McLachlan: Gallipoli: The Battlefield Guide in the Footsteps of the Anzacs. Hachette, 2015. Teoksen verkkoversio.
  21. Stand in the Trench, Ahcilles: Classical Receptions in British Poetry of the Great War Reviews in History. Viitattu 11.8.2017.
  22. Christopher Stray ym: ”Some Notes: 12”, Remaking the Classics: Literature, Genre and Media in Britain 1800–2000. A&C Black, 2013. Teoksen verkkoversio.
  23. a b Treaty of Lausanne (Lausannen rauhansopimuksen teksti, 14. artikla) Viitattu 11.8.2017.
  24. Alexis Alexandris: Imbros and Tenedos: A Study of Turkish Attutudes Toward Two Ethnic Greek Island Communities Since 1923, s. 21. Pella Publishing Company, 1980. Teoksen verkkoversio.
  25. Ανθή Γ. Λιμπιτσιούνη: Το πλέγμα των ελληνοτουρκικών σχέσεων και η ελληνική μειονότητα στην Τουρκία, οι Έλληνες της Κωνσταντινούπολης της Ίμβρου και της Τενέδου, s. 98–99. Αριστοτέλειο Πανεπιστήμιο Θεσσαλονίκης. (kreikaksi)
  26. a b c John Eade, Mario Katic (toim.), Giorgos Tsimouris: ”Pilgrimages to Gökçeada (Imvros), a Greco-Turkish Contested Place: Religious Tourism or a Way to Reclaim the Homeland?”, Ashgate Studies in Pilgrimage, s. 38. Ashgate Pub Co, 2014. ISBN 978.1472415929. Teoksen verkkoversio.
  27. a b c d e f g h i j k For Turkey’s Greek minority, an island school provides fresh hope Viitattu 11.8.2017.
  28. Turkish public unaware of truth of Imbros: Patriarch. Hürriyet Daily News, 14.11.2012. Artikkelin verkkoversio.
  29. a b c d Elif Babul: Nationalism, Society and Culture in Post-Ottoman South East Europe – Belonging to Imbros: Citizenship and Soverignty in the Turkish Republic, s. 5–6. Oxford Balkan Society, 2004. Teoksen verkkoversio.
  30. ”Imbros”, Tietosanakirja, 3. osa (Haggard–Kaiverrus), s. 921. Tietosanakirja Oy, 1909. Teoksen verkkoversio.
  31. Cengiz Kurtulus, T. Serkan Irmanj, Ibrahim Sertçelik: Physical and mechanical properties of Gokceada: Imbros (NE Aegean Sea) Island andesites. Bulletin of Engineering Geology and the Environment, Toukokuu 2010, nro 2, s. 321–324. Artikkelin verkkoversio.
  32. M6.9 - 19km S of Kamariotissa, Greece United States Geological Survey. Viitattu 11.8.2017.
  33. Istanbul ve Civarinin Deprem Etkinliginin Sürekli Izlenmesi Projesi - Marmara Bölgesi Deprem.ibb.gov.tr. (turkiksi)
  34. Gökçeada ve Deniz Çanakkale Onsekiz Mart Üniversitesi Gökçeada Uygulamali Bilimler Yüksekokulu. Viitattu 11.8.2017.
  35. Analysis of change in electric energy cost with using renewable energy sources in Gökceada Viitattu 11.8.2017.
  36. The assessment of offshore wind power potential of Turkey Mehmet Argin, Colkan Yerci; IEEE [vanhentunut linkki].
  37. Ferry Schedules Lutars Travel. Viitattu 11.8.2017.
  38. Türkiye Istatistik Kurumu Tuik.gov.tr. Viitattu 11.8.2017.
  39. Gökçeada Nüfusu - Çanakkale Nufusune.com. Viitattu 11.8.2017.
  40. Denying Human Rights and Ethnic Identity: The Greeks in Turkey, s. 27. Human Rights Watch, 1992. Teoksen verkkoversio.
  41. Greeks look to revive identity on Gökçeada. Hurriyet Daily News, 22.8.2011. Artikkelin verkkoversio.
  42. A. Mohammadi, A. Ehteshami: Iran and Eurasia, s. 192. {{{Julkaisija}}}, 2000. Teoksen verkkoversio.
  43. Anthi Libitsiouni: Το πλέγμα των ελληνοτουρκικών σχέσεων και η ελληνική μειονότητα στην Τουρκία,. Οι Έλληνες της Κωνσταντινούπολης, της Ίμβρου και της Τενέδου, 1955–1964, s. 108–109. Thessalonikin yliopisto, 2008. Teoksen verkkoversio. (kreikaksi)
  44. a b Gökçeada (Imbros) and Bozcaada (Tenedos): preserving the bicultural character of the two Turkish islands as a model for co-operation between Turkey and Greece in the interest of the people concerned Committee on Legal Affairs ad Huan Rights, Parliamentary Assembly Assemblée parlamentaire. Viitattu 12.8.2017.
  45. Alexis Alexandris: Imbros and Tenedos:: A Study of Turkish Attitudes Toward Two Ethnic Greek Island Communities Since 1923, s. 28–29. Pella Publishing Company, 1980. Teoksen verkkoversio.
  46. Turkish public unaware of truth of Imbros: Patriarch. Hürriyet Daily News, 31.10.2010. Artikkelin verkkoversio.
  47. John Eade, Mario Katic: Ashgate Studies in Pilgrimage, s. 38. Ashgate Pub Co, 2014. Teoksen verkkoversio.
  48. Belonging to Imbros: Citizenship and Sovereignty in the Turkish Republic Viitattu 12.8.2017.
  49. Gökçeada Belediyesi Viitattu 12.8.2017.
  50. Alexis Alexandris: Imbros and Tenedos:: A Study of Turkish Attitudes Toward Two Ethnic Greek Island Communities Since 1923, s. 6. Pella Publishing Company, 1980. Teoksen verkkoversio.
  51. ΒΙΝΤΕΟ: Τα τουρκικά εγκλήματα στην Ίμβρο, αποκαλύπτει τουρκική ταινία onalert.gr. onalert.gr. Viitattu 12.8.2017. (kreikaksi)
  52. Dedemin Insanlari - My Grandfather's people Vimeo. Viitattu 12.8.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Imbros