Fylarkhos (historioitsija)
| Fylarkhos | |
|---|---|
| Φύλαρχoς | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 200-luku eaa. Ateena tai Naukratis |
| Ammatti | historioitsija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | muinaiskreikka |
| Aikakausi | antiikki |
| Pääteokset | Historiai |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Fylarkhos (m.kreik. Φύλαρχoς, lat. Phylarchus; 200-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen historioitsija, joka eli hellenistisellä kaudella. Hänen teoksensa eivät ole säilyneet nykyaikaan.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fylarkhoksen nimi esiintyy joskus muodossa Filarkhos (Φίλαρχoς), mutta ei ole syytä omaksua joskus tehtyä oletusta, että olisi ollut kaksi eri kirjoittajaa, toinen nimeltä Fylarkhos ja toinen Filarkhos. Fylarkhoksen syntymäpaikka on epävarma. Sudan mukaan hänen kotipaikakseen mainittiin kolme eri kaupunkia, Ateena, Naukratis tai Sikyon.[1][2] Koska Athenaios kutsuu häntä ateenalaiseksi tai naukratislaiseksi,[1][3] voidaan ehkä sivuuttaa Sikyon ja päätellä, että hän syntyi joko Ateenassa tai Naukratiissa. Todennäköisesti Naukratis oli hänen kotikaupunkinsa ja hän muutti myöhemmin Ateenaan, jossa hän vietti suurimman osan elämästään.[1]
Fylarkhoksen ajoitus tunnetaan paremmin. Polybioksen mukaan hän oli Aratos Sikyonlaisen aikalainen ja käsitteli samoja tapahtumia kuin tämä omassa historiateoksessaan.[1][4] Aratos kuoli vuonna 213 eaa., ja hänen teoksensa päättyi vuoteen 220 eaa.; näin ollen Fylarkhoksen voidaan katsoa vaikuttaneen noin vuonna 215 eaa.[1]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fylarkhoksen nimiin on laitettu seuraavat teokset:[1][2]
- Historiai (Ἱστορίαι) – Fylarkhoksen pääteos, 28 kirjaa. Käsitti ainakin 52 vuoden mittaisen ajan Epeiroksen kuningas Pyrrhoksen sotaretkestä vuonna 272 eaa. Spartan kuningas Kleomenes III:n kuolemaan vuonna 220 eaa.[1]
- Antiokhoksen ja pergamonlaisen Eumeneen ajan tapahtumat (Τὰ κατὰ τὸν Ἀντίοχον καὶ τὸν Περγαμηνὸν Εὐμένη, Ta kata ton Antiokhon kai ton Pergamēnon Eumenē) – Todennäköisesti osa edellä mainittua teosta, sillä sota Eumenes I:n ja Antiokhos I:n välillä tuskin oli tarpeeksi merkittävä erilliselle historiateokselle, ja Eumenes II:n ja Antiokhos III:n välinen sota tapahtui vasta Fylarkhoksen ajan jälkeen.[1]
- Keksinnöistä (Περὶ εὕρημάτων, Peri heurēmatōn) – Aihe, josta kirjoittivat myös Eforos ja Filokhoros.[1]
- Kirjoittamattomat (Ἄγραφα, Agrafa) – Teos, jota Suda ei mainitse, ja joka esiintyy vain skoliassa Aelius Aristideehen. Teos lienee käsitellyt mytologian vaikeatajuisempia puolia, joista ei ollut olemassa kirjallista esitystä.[1][5]
- Myyttinen tiivistelmä Zeuksen ilmestymisestä (Ἐπιτομὴ μυθικὴ περὶ τῆς τοῦ Διὸς ἐπιφανείας, Epitomē mythikē peri tēs tū Dios epifaneias) – Yksi teos, vaikka Suda mainitsee sen kahtena erillisenä. Yleinen nimi oli Myyttinen tiivistelmä (Ἐπιτομὴ μυθική, Epitomē mythikē), ja ensimmäisen osan nimi Zeuksen ilmestymisestä (Περὶ τῆς τοῦ Διὸς ἐπιφανείας, Peri tēs tū Dios epifaneias).[1]
- Yhdeksän kirjaa [...?] (Παρεμβάσεων βιβλία θʹ, Parembaseōn biblia IX) – Teos, jonka nimen kohdalla teksti on turmeltunut, sillä sanaa parembasis (παρέμβασις) ei tunneta.[1]
Polybios arvostelee voimakkaasti Fylarkhoksen luotettavuutta historioitsijana ja syyttää häntä historian vääristelystä,[1][6] koska hän oli puolueellinen Kleomenes III:tta kohtaan ja vihamielinen Aratosta ja akhaialaisia kohtaan. Polybioksen syytös toistuu myös Plutarkhoksella,[1][7] mutta silti hänen omat Agiin ja Kleomeneen elämäkertansa perustuvat lähes kokonaan Fylarkhokseen, ja hän on tälle velkaa myös Pyrrhoksen elämäkerran loppuosan. Plutarkhoksen lisäksi myös Pompeius Trogus käytti Fylarkhoksen historiateosta lähteenä käsitellessään samoja ajanjaksoja.[1][8]
Fylarkhoksen tyyli oli oratorinen, ehkä jopa paatoksellinen – mutta samalla eloisa ja vetovoimainen, ja toi historian tapahtumat elävästi lukijan mieleen. Sanajärjestyksen suhteen hän oli kuitenkin hyvin huolimaton, kuten Dionysios Halikarnassoslainen huomauttaa.[1][9] Polybios arvosteli Fylarkhoksen tyyliä ja moittii häntä siitä, että hän kirjoitti historiaa vaikutuksen tavoittelun vuoksi ja pyrki herättämään lukijassa voimakkaita tunteita kuvaamalla väkivaltaa ja kauheuksia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 Smith, William: ”Phylarchus (3)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- 1 2 Suda, Φύλαρχoς.
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai 2, 58c.
- ↑ Polybios: Historiai 2.56.
- ↑ Skolia Aelius Aristideehen, s. 103, ed. Frommel.
- ↑ Polybios: Historiai 2.56 jne.
- ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Aratos 38.
- ↑ Junianus Justinus: Historiarum Philippicarum libri XLIV 28.4; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kleomenes 29.
- ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: Sanojen yhteen liittämisestä (De compositione verborum) 4.