Fuad II
| Fuad II | |
|---|---|
 Fuad II haastattelussa vuonna 2015. | |
| Egyptin ja Sudanin kuningas | |
| Valtakausi | 26. heinäkuuta 1952 – 18. kesäkuuta 1953 |
| Edeltäjä | Faruk I |
| Seuraaja | Monarkia lakkautettu (Muhammad Nagib presidenttinä) |
| Syntynyt |
16. tammikuuta 1952 Kairo, Egypti |
| Puoliso | Dominique-France Loeb-Picard (1976-1996) |
| Lapset |
Prinssi Muhammad Ali Prinsessa Fawzia-Latifa Prinssi Fakhruddin |
| Suku | Muhammad Ali |
| Isä | Faruk I |
| Äiti | Narriman Sadek |
| Uskonto | Sunnalaisuus |
Fuad II (arab. فؤاد الثاني, turk. II. Fuat tai Ahmet Fuat; s. 16. tammikuuta 1952 oikealta nimeltään prinssi Ahmad Fuad) oli Egyptin nimellinen kuningas vuosina 1952–1953.
Kun kuningas Faruk syöstiin vallasta eversti Gamal Abdel Nasserin johtamassa sotilasvallankaappauksessa, hän luopui kruunusta vasta puolivuotiaan kruununprinssi Ahmad Fuadin hyväksi. Tämä julistettiin Egyptin ja Sudanin kuninkaaksi 26. heinäkuuta 1952 nimellä Fuad II. Faruk oli toivonut vallanvaihdoksen lepyttävän kuninkaan vastaista liikehdintää, mutta erehtyi. Koska Fuad II oli alle vuoden vanha noustessaan valtaistuimelle, häntä ei kruunattu. Syrjäytetty Faruk joutui pian lähtemään perheineen maanpakoon ja Egyptiin asetettiin Farukin sedän, prinssi Muhammad Abdel Moneimin johtama holhoojahallitus, joka nimellisesti edusti ulkomailla ollutta kuningas Fuadia. Egypti julistettiin 18. heinäkuuta 1953 tasavallaksi, jonka ensimmäiseksi presidentiksi tuli Muhammad Nagib.
Fuad varttui Ranskassa ja Sveitsissä. Tällä hetkellä hän asuu Sveitsissä Genevenjärven lähellä[1]. Vuonna 1976 hän nai Dominique-France Picardin (o.s. Loeb). Tämä kääntyi islamiin ja otti nimen kuningatar Fadila. Heillä on kolme lasta, joista prinssi Muhammad Ali (s. 1979) on isänsä virallinen seuraaja. Aviopari erosi 1996.
Egyptin presidentti Anwar Sadat palautti myöhemmin Fuad II:lle Egyptin kansalaisuuden, ja hän pystyi siten vierailemaan Egyptissä useita kertoja. Toukokuussa 2010 hän antoi haastattelun ONTV televisiokanavalle ja puhui vierailuistaan Egyptiin ja kuinka hän tunsi yhteyden Egyptin kansaan ja heidän näkemyksensä hänen edesmennestä isästä.
Fuad tuki Abdel Fattah el-Sisin ehdokkuutta Egyptin presidentiksi lokakuussa 2013.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Egypt’s last king on life in exile The Times Life. 3.2.2011. The Times. Viitattu 19.6.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fuad II Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||
