Friulit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Friulit
Friulin lippu.
Friulin lippu.
Merkittävät asuinalueet
Italia526 000–700 000
Kielet friuli
Uskonnot katolilaisuus

Friulit ovat friulin kieltä puhuva etninen ryhmä pääasiassa Italian Friuli-Venezia Giulian alueella maan koillisosassa.

Asuinalue ja lukumäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Friuli-Venezia Giulian alue Italiassa.

Arviot friulien määrästä vaihtelevat. Euromosaic-tutkimuksen mukaan friulin kielen puhujia oli Friuli-Venezia Giulian 1 219 000 asukkaasta 526 000. Epävirallisten arvioiden mukaan heitä saattaa kuitenkin olla jopa 700 000, mikä tekisi heistä alueen asukkaiden enemmistön. Valtaosa heistä asuu Friuli-Venezia Giulian Udinen, Pordenonen ja Gorizian maakunnissa, mutta myös Triestessä on jonkin verran kielen puhujia. Muualla Italiassa asuu arviolta 170 000 friulin kielen puhujaa, ja se on Italian toiseksi puhutuin vähemmistökieli. Friuleja on aikanaan muuttanut myös ulkomaille. Maahanmuuttajayhteisöjä on esimerkiksi Kanadassa, Yhdysvalloissa, Argentiinassa, Australiassa, Ranskassa ja Saksassa. Torontoa sanotaan joskus neljänneksi suurimmaksi friulikaupungiksi Udinen, Pordenonen ja Gorizian jälkeen.[1] Udinen yliopiston vuonna 1988 tekemän tutkimuksen mukaan Italian ulkopuolella asuu noin 800 000 friulia ja heistä noin puolet puhuu friulin kieltä[2].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Friulien historia voidaan jäljittää carneihin, kelttiläiseen kansaan, jotka asettuivat nykyisen Italian koillisosiin 400-luvulla eaa. 100-luvulla eaa. alue joutui Rooman valtakunnan alaisuuteen. Rooman valtakunnan aikana alueelle tuli latinan kieli. Paikalliset ilmeisesti sekoittivat latinaan omaa kieltään, sillä vielä 300-luvulla jaa. paikallinen piispa kirjoitti, kuinka paikallinen maaseutuväestö ei osannut puhua latinaa, vaan puhui sekakieltä. Germaanit ja etenkin friulien alueet valloittaneet lombardit vaikuttivat voimakkaasti alueen kehitykseen ja friulien kulttuuriin.[1]

1000-luku oli eräänlaista friulien kulta-aikaa, kun friulien alueella oli itsehallinto Friulin herttuakunnan muodossa. Keisari Henrik IV loi alueelle herttuakunnan ja antoi sen tittelin Aquileian patriarkka Sigeart von Beilsteinille ja tämän jälkeläisille. 1300-luvulla Marquard von Randeck loi Constitutiones Patriae Foriiuliin, eli Friulien kotimaan perustuslain, joka pysyi voimassa vuoteen 1797 saakka. Herttuakunnan itsenäisyys päättyi kuitenkin jo aiemmin, kun Venetsia otti alueen haltuunsa vuonna 1420.[1]

Napoleon Bonaparte kukisti Venetsian vuonna 1797 ja myöhemmin alue päätyi Habsburgien Itävallalle. Campoformion sopimuksella vuonna 1866 alue vaihtoi taas omistajaa ja tällä kertaa siitä tuli osa nuorta Italiaa. Gorizian alue liitettiin Italiaan kuitenkin vasta ensimmäisen maailmansodan seurauksena vuonna 1918. Maailmansotien välillä friuleja muutti suuria määriä ulkomaille. Friuli-Venezia Giulian alue sai autonomisen aseman toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946. Friulin kieltä ryhdyttiin suojelemaan ja edistämään lain taholta kuitenkin vasta vuonna 1996. Friulit mainitaan erikseen myös vuonna 1999 tehdyssä vähemmistöjen oikeuksia suojelevassa laissa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Jeffrey E. Cole: Ethnic groups of Europe : an encyclopedia, s. 153-156. ABC-CLIO, 2011. ISBN 978-1-59884-302-6. (englanniksi)
  2. Friulians World Directory of Minorities and Indigenous Peoples. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)