Ebert kävi ala- ja keskikoulun Berliinissä ja kouluttautui 1909–1913 kirjanpainajaksi, missä ammatissa hän työskenteli seuraavat kaksi vuotta. Hän liittyi 1910 sosiaalidemokraattisen nuorisoliittoon ja 1913 Saksan sosiaalidemokraattiseen puolueeseen (SPD). Vuosina 1915–1918 hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan jalkaväen sotilaana. Weimarin tasavallan aikana Ebert toimi sosiaalidemokraattisten lehtien toimittajana. Vuosina 1918–1923 hän oli Vorwärtsin toimittajana, sen jälkeen kaksi vuotta sosiaalidemokraattisen lehdistöpalvelun työntekijänä ja vuosina 1925–1933 Brandenburger Zeitungin sekä Potsdamer Volksblattin päätoimittajana. Toukokuusta 1928 kesäkuuhun 1933 hän oli edustajana Saksan valtiopäivillä. Vuonna 1933 hän oli lyhyen aikaa myös Brandenburgin maapäivien edustajana Preussin osavaltion valtioneuvostossa. Ebert menetti työnsä, kun uusi kansallissosialistinen hallinto takavarikoi Brandenburger Zeitungin lehtipainon toukokuussa 1933, ja heinäkuusta joulukuuhun hän oli poliittisista syistä vangittuna Oranienburgin, Börgermoorin ja Lichtenbergin keskitysleireissä. Seuraavina vuosina hän oli pääasiassa työttömänä. Toisen maailmansodan alussa hänet kutsuttiin uudelleen asepalvelukseen ja hän palveli elokuusta 1939 toukokuuhun 1940 Wehrmachtissa osallistuen Puolan-sotaretkeen yleten ylikorpraaliksi. Sen jälkeen hänet määrättiin työskentelemään valtion kustannuslaitos Reichsverlagsamtiin.[1]
Sodan jälkeen Ebert toimi 1945–1946 SPD:n Brandenburgin piirin puheenjohtajana. Hän kannatti sosiaalidemokraattisen ja kommunistisen puolueen yhdistämistä, ja SED:n perustamisen jälkeen hän jatkoi huhtikuusta 1946 alkaen toisena Brandenburgin piirijohtajista. Hänet valittiin SED:n keskuskomiteaan, 1947 keskussihteeristöön ja 1949 politbyroohon eli ylimpään puoluejohtoon. Hän toimi vuodesta 1946 myös Brandenburgin maapäivien puhemiehenä. Vuonna 1948 Ebert valittiin Itä-Berliinin ylipormestariksi, missä tehtävässä hän toimi melkein kaksikymmentä vuotta. Samanaikaisesti hän oli jäsenenä 1948–1949 toimineessa Saksan kansanneuvostossa, 1949–1950 väliaikaisessa kansankamarissa ja vuodesta 1950 kuolemaansa asti DDR:n valtaa vailla olleessa parlamentissa, kansankamarissa. Hän oli 1950–1963 ja 1971–1979 kansankamarin varapuhemies sekä vuodesta 1971 SED:n parlamenttiryhmän puheenjohtaja. Vuodesta 1960 Ebert kuului myös Itä-Saksan valtioneuvostoon. Hänellä oli lisäksi muita tärkeitä luottamustehtäviä DDR:ssä. Vuosina 1950–1958 hän oli saksalais-neuvostoliittolaisen ystävyysseuran puheenjohtaja ja 1957–1964 DDR:n kaupunki- ja maapäivien puheenjohtaja. Hän sai monia korkeita itäsaksalaisia kunniamerkkejä.[1]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Friedrich Ebert nuorempi Wikimedia Commonsissa
