Siirry sisältöön

Friederike von Mecklenburg-Strelitz

Wikipediasta
Friederike
Mecklenburg-Strelitzin herttuatar, Preussin prinsessa, Sols-Braunfelsin prinsessa, Cumberlandin herttuatar
Prinsessa Friederike vuonna 1796, Johann Friedrich August Tischbeinin mukaan.
Hannoverin kuningaskunta
Valtakausi 1815 – 1841
Seuraaja Marie von Saksi-Altenburg
Syntynyt Friederike Luise Caroline Sophie Alexandrine
2. maaliskuuta 1778
Hannover, Hannoverin vaaliruhtinaskunta
Kuollut 29. kesäkuuta 1841
Hannover, Hannoverin kuningaskunta
Hautapaikka Ernst Augustin mausoleumi (saks. Welfenmausoleum), Herrenhausenin linnan puisto, Berggarten, Hannover
Puoliso Ludwig Carl (vih. 1793; k. 1796); Friedrich Wilhelm (vih. 1798; k. 1814); Ernst August (vih. 1815)
Lapset Friedrich, Karl, Friederike, Sofia, Friedrich, Wilhelm, Augusta, Alexander, Karl, Friederike, Georg (Yrjö V)
Suku Mecklenburg-Strelitz
Isä Karl II, Mecklenburg-Strelitzin suurherttua
Äiti Friederike Karoline Luise, Hessen-Darmstadtin rajakreivitär

Friederike Luise Caroline Sophie Alexandrine von Mecklenburg-Strelitz (2. maaliskuuta 1778 Hannover, Hannoverin vaaliruhtinaskunta – 29. kesäkuuta 1841 Hannover, Hannoverin kuningaskunta) oli saksalainen herttuatar, Preussin prinsessa ja Hannoverin kuningatar vuosina 1837–1841 kuningas Ernst Augustin puolisona.[1][2]

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Friederiken vanhemmat olivat Mecklenburg-Strelitzin herttua Kaarle II ja Hessen-Darmstadtin prinsessa Friederike Karoline Luise. Hänellä oli yhdeksän sisarusta, joista hän oli viidenneksi vanhin tytär.[3] Hänen vanhempi sisarensa oli Preussin kuningatar Luise, jonka kanssa hän oli erittäin läheinen. Hänen isänsä sai Mecklenburgin suurherttuan tittelin 18. kesäkuuta 1815.[1]

Friederiken äiti kuoli synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin 22. toukokuuta 1782 synnytettyään kymmenennen lapsensa. Kaksi vuotta myöhemmin 28. syyskuuta 1784 isä avioitui uudelleen leskensä nuoremman sisaren, Hessen-Darmstadtin prinsessa Charlotten kanssa. Liitto päättyi vain vuotta myöhemmin kun Charlotte kuoli synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin 12. joulukuuta 1785.[2]

Kahdesti leskeytynyt herttua Karl katsoi olevansa kykenemätön antamaan tyttärilleen asianmukaista kasvatusta ja koulutusta, joten hän lähetti Friederiken ja hänen vanhemmat sisarensa Charlotten, Theresen ja Luisen äidinpuoleisen isoäidin Hessen-Darmstadtin maakreivitär Maria Luisen luo. Tämä palkkasi tytöille sveitsiläisen kotiopettajatar Salomé de Gélieun, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Herttua Karl lähetti myöhemmin myös kaksi poikaansa, Georgen ja Carlin isoäidin kasvatettaviksi.[2]

Häntä pidettiin "Euroopan kauneimpana prinsessana", tai niin ranskalainen diplomaatti kertoi kotimaahan palattuaan. Hänen aikansa jalosukuiset miehet olivat hänen jalkojensa juuressa. Friederike nautti heidän ihailustaan ​​ja elämästä suuressa mittakaavassa. Hän meni naimisiin kolme kertaa, mutta antoi myös suosiotaan muillekin ihailijoilleen.[2]

Friederike avioitui kolme kertaa: ensin Preussin prinssi Friedrich Ludwig Carlin kanssa vuonna 1793, sen jälkeen Solms-Braunfelsin prinssi Friedrich Wilhelmin kanssa vuonna 1798 ja kolmannen kerran serkkunsa Ernst Augustin kanssa vuonna 1815. Friederikestä tuli brittiläinen prinsessa ja Cumberlandin herttuatar solmittuaan vuonna 1815 avioliiton Ernestin, silloisen Cumberlandin herttuan, kanssa. Ernest oli kuningatar Charlotten ja Britannian kuninkaan Yrjö III:n, Friederiken isänpuoleisen tädin ja tämän puolison viidenneksi vanhin poika ja kahdeksanneksi vanhin lapsi.[1]

Prinsessa Friederike von Mecklenbur-Strelitz, Johann Friedrich August Tischbein 1796.

Ensimmäinen avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Friederiken isä halusi järjestää edullisia avioliittoja kaikille tyttärilleen ja käytti perheyhteyksiä näiden aikaansaamiseksi. Hessen-Darmstadtin prinsessa, Preussin kuningatar Frederika Luisa, Fredrik Vilhelm II:n puoliso, oli Friederiken äidin serkku. Friederiken isä esitti Preussin kuningasperheelle ajatuksen heidän lastensa välisistä avioliitoista, johon nämä suhtautuivat myönteisesti. Mecklenburg-Strelitzin nuoret herttuattaret tapasivat 14. maaliskuuta 1793 "sattumalta" Fredrik Villhelm II:n Preußen-teatterissa Frankfurt-am-Mainissa. Hänet valloitti välittömästi Friederiken ja Luisen sulokkuus ja viehkeys[3] ja hän kutsui heitä "kahdeksi enkeliksi."[2] Vireillä olevat avioliittoneuvottelut saivat vauhtia, ja vain viikkojen kuluessa asia ratkesi: Friederiken vanhin sisar Luise avioituisi kruununprinssi Friedrich Wilhelmin kanssa ja 15-vuotias Friederike avioituisi nuoremman veljen, prinssi Friedrich Ludwig Carlin (1773 –1796) kanssa.[3]

Friederike (oik.) ja hänen sisarensa Luise, Johann Gottfried Schadowin Prinzessinergruppe veistos (1797).

Kaksoiskihlajaiset vietettiin Darmstadtissa 24. huhtikuuta 1793, vain muutama viikko sen jälkeen, kun sisarukset olivat tavanneet tulevan appensa teatterissa. Herttuatar Luise ja kruununprinssi Friedrich Wilhelm vihittiin Berliinin kaupunkilinnassa 24. joulukuuta. Kaksi päivää myöhemmin 26. joulukuuta herttuatar Friederike ja prinssi Ludwig vihittiin samassa paikassa.[3]

Toisin kuin sisarensa, Friederiken avioliitto ei ollut onnellinen. Vaikka avioliitto kesti vain kolme vuotta Ludwigin sanottiin olleen mieluummin rakastajattariensa seurassa ja laiminlyöneen aviopuolisonsa kokonaan. Tämä oli Friederiken versio asiasta. Vastineeksi hän väitti aloittaneensa suhteen aviomiehensä sedän, prinssi Ludwig Ferdinandin kanssa. Huolimatta miehensä väitetyistä laiminlyönnistä Friederike synnytti hänelle kolme lasta yhtä monessa vuodessa: Friedrich vuonna 1794; vain lyhyen aikaa elänyt poika Carl vuonna 1795 ja tytär Friederike vuonna 1796.[2]

Ensimmäinen puoliso, Preussin prinssi Friedrich Ludwig Karl, Edward Francis Cunningham 1786.

Vuonna 1795 kuningas Fredrik Vilhelm II nimitti prinssi Ludwigin 1. rakuunarykmentin päälliköksi, joka oli sijoitettu Schwedtiin. Vuotta myöhemmin 23. joulukuuta 1796 hän kuoli kurkkumätään.[2]

Nuorin lapsi Friederike oli tuolloin alle kolmen kuukauden ikäinen, ja vanhin poika Friedrich oli tuskin kaksivuotias. Ludwigin kuoleman jälkeen tämän isä antoi Friederikelle asunnon ja riittävät tulot, ja hän muutti kolmen lapsensa kanssa Berliinin lähellä sijaitsevaan Schönhausenin linnaan. Friederike oli aviomiehensä kuolemasta vain järkyttynyt, ei surrut häntä ja kaikenlaisesta hauskanpidosta pitävänä sekä rohkeana nuorena naisena hänellä oli tiettävästi miessuhteita.[2]

Vuonna 1797 Friederike kihlautui epävirallisesti serkkunsa prinssi Adolfin kanssa, joka oli Yrjö III:n ja kuningatar Charlotten, Friederiken isänpuoleisen tädin seitsemänneksi vanhin poika. Prinssi Adolf pyysi isänsä suostumusta avioliittoon. Kuningas ei kieltänyt hänen suostumustaan, vaan pyysi poikaansa odottamaan, kunnes sota Ranskaa vastaan olisi ohitse. Suhde päättyi lopulta, kun levisi huhuja, että joko Adolf oli tarjoutunut vapauttamaan Friederiken kihlauksesta tai – kuten kuningatar Charlotte uskoi – Friederike oli hylännyt hänet toisen miehen vuoksi.[4]

Toinen puoliso prinssi Friedrich Wilhelm zu Solms-Braunfels.

Toinen avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 1798 leskeytynyt Friederike tuli raskaaksi. Lapsen isä ei välttämättä ollut Solms-Braunfelsin prinssi Friedrich Wilhelm, joka kuitenkin tunnusti isyytensä ja pyysi tämän kättä.[2] Avioliittotarjous hyväksyttiin nopeasti skandaalin välttämiseksi. Pari avioitui 10. joulukuuta 1798 (toisten tietojen mukaan 7. tammikuuta 1799) Berliinissä ja muutti välittömästi Ansbachiin.[3] Helmikuun lopussa 1799 Friederike synnytti tyttären, joka eli vain kahdeksan kuukautta. Pettynyt ja katkera prinssi Friedrich Wilhelm palasi vanhaan epäsäännölliseen elämäntapaansa, masentui ja alkoholisoitui. Heille syntyi vielä viisi lasta lisää. Vuonna 1805 hän erosi kenraalimajurina viimeisimmästä armeijan virastaan "terveyssyistä", joita puoliso oli Preussin kuninkaalta sisarensa Luisen avulla anelemalla hänelle hankkinut. Friedrich Wilhelm oli mielisairas.[2] Toisen tiedon mukaan hän erosi alkoholisminsa vuoksi.[5]

Friederike joutui elättämään perheensä omilla varoillaan sen jälkeen, kun hänen entinen lankonsa Fredrik Vilhelm III kieltäytyi uusimasta hänen vuosirahaansa Preussin leskiprinsessana. Friederiken lanko ja perheen pää Wilhelm Christian, Solms-Braunfelsin prinssi, neuvoi häntä eroamaan täydellä suostumuksellaan. Hän ja aviomies kuitenkin kieltäytyivät. 

Kolmas avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolmas puoliso, prinssi Ernest Augustus, Cumberlandin herttua, Johan Georg Paul Fischerin maalaus 1823.

Toukokuussa 1813 vieraillessaan setänsä herttua Carlin luona Neustrelitzissä, prinssi Ernest Augustus, Cumberlandin ja Teviotdalen herttua, kuningas Yrjö III:n viides poika, tapasi serkkunsa Friederiken, ja rakastui tähän.[6]

Herttua Karl teki tyttärelleen selväksi, että eroaminen Solms-Braunfelsin prinssistä olisi ehdottoman järkevää ja että näki avioliiton englantilaisen prinssin kanssa tälle suurena tilaisuutena. Seuraavien kuukausien aikana Friederike pohti Ernestin aikomuksia ja mahdollisia vaikutuksia omaan tilanteeseensa. Kun kuudennen liittokunnan voiton jälkeen Leipzigin taistelussa Ernest vietti muutaman päivän Neustrelitzissä, häntä tervehdittiin innostuneesti. Friederike pyysi Preussin kuninkaalta hyväksyntää avioerolleen Solms-Braunfelsin prinssi Friedrich Wilhelmistä. Kaikki osapuolet olivat asiasta yhtä mieltä, kuten myös Solms-Braunfelsin prinssi. Tämän äkillinen kuolema aivoinfarktiin 13. huhtikuuta 1814 teki avioeron kuitenkin tarpeettomaksi. Jotkut pitivät prinssin kuolemaa hieman liian kätevänä tapahtumana, ja epäilivät, että Friederike oli myrkyttänyt hänet.[7][5]

Cumberlandin herttuatar Friederike, George Richmond 1835.

Elokuussa 1814 kihlauksesta Ernestin kanssa ilmoitettiin virallisesti. Kun Ernestin vanhin veli prinssihallitsija George antoi suostumuksensa avioliittoon, Friederike ja Ernest vihittiin 29. toukokuuta 1815 Neustrelitzin seurakunnan kirkossa.[3] Pariskunta matkusti Isoon-Britanniaan ja avioitui uudelleen 29. elokuuta 1815 Carlton Housessa Lontoossa.[3]

Kuningatar Charlotte vastusti katkerasti avioliittoa, vaikka tuleva miniä oli myös hänen veljentyttärensä.[6] Hän kieltäytyi tulemasta häihin ja neuvoi poikaansa asumaan Englannin ulkopuolella puolisonsa kanssa. Friederike ei koskaan saanut kuningattaren suosiota, koska Charlotte kuoli vuonna 1818 ilman että heidän välejä oli ehditty sovitella. Avioliiton aikana Ernestin kanssa hän synnytti kolme lasta, joista vain yksi poika jäi eloon. Hänestä tuli Hannoverin kuningas Yrjö V.[3]

Friederike Hannoverin kuningattarena 1830-luvun lopussa.

Hannoverin kuningatar

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneen kuningaskunnan ja Hannoverin kuningas Vilhelm IV kuoli 20. kesäkuuta 1837 ilman laillista miespuolista perillistä. Hänen perillisensä oli veljentytär prinsessa Alexandrina Victoria, mutta koska Hannoveria oli hallittu puolisaalaisen esikoisoikeuslain alaisuudessa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ajoista lähtien, Victoria ei naisena voinut periä Hannoverin valtaistuinta. Seuraava miespuolinen perillinen oli Ernest Augustus, kuningas Vilhelmin veli, josta tuli Hannoverin kuningas ja Friederikestä hänen kuningatarpuolisonsa.[3]

Friederike Hannoverin kuningattarena vuonna 1840.

Kuningatar Friederike kuoli 63-vuotiaana lyhyen sairauden jälkeen vuonna 1841 Altes palaisissa Hannoverissa.[3] Ernst August ei koskaan toipunut vaimonsa kuolemasta. Hoviarkkitehti Georg Ludwig Friedrich Laves sai kuninkaalta käskyn rakentaa mausoleumi puolisolleen ja itselleen Herrenhausenin palatsin kappelin puutarhaan. Hän antoi myös kuninkaalliset määräykset Leineschloss-palatsin lähellä sijaitsevan keskusaukion muuttamisesta ja nimesi sen uudelleen Friederikenplatziksi hänen kunniakseen. Ida Arenholdin perustama "Friederikenstift" -sairaala on nimetty kuningatar Friederiken mukaan.[2]

Ensimmäisestä avioliitosta 1793 Preussin prinssi Friedrich Ludwig Carlin (1773–1796) kanssa, joka oli Fredrik Vilhelm II:n ja kuningatar Friederike Luisan poika:[1]

  • Friedrich (1794–1863), Preussin prinssi, avioitui Anhalt-Bernburgin prinsessa Luisen kanssa
  • Karl (1795–1798), Preussin prinssi, kuoli alle 3-vuotiaana
  • Friederike Wilhelmine (1796–1850), Preussin prinsessa, avioitui Anhalt-Dessaun herttua Leopold IV:n kanssa

Toisesta avioliitosta 1798 Solms-Braunfelsin prinssi Friedrich Wilhelmin kanssa:[1]

  • Sofia (k. 1799), Solms-Braunfelsin prinsessa, kuoli kahdeksankuisena
  • Friedrich (k. 1800), Solms-Braunfelsin prinssi, kuoli kolmen päivän ikäisenä
  • Wilhelm (1801–1868), Solms-Braunfelsin prinssi, avioitui kreivitär Maria Kinsky von Wchinitz und Tettaun kanssa
  • Augusta (1804–1865), Solms-Braunfelsin prinsessa, avioitui Schwarzburg-Rudolstadtin ruhtinas Albertin kanssa
  • nimetön tytär (k. 1805), syntyi kuolleena
  • Alexander (1807–1867), Solms-Braunfelsin prinssi, avioitui paronitar Louise von Landsberg-Velenin kanssa
  • Karl (1812–1875), Solms-Braunfelsin prinssi, avioitui Löwenstein-Wertheim-Rosenbergin prinsessa Sophien kanssa

Kolmannesta avioliitosta 1815 Ernst Augustin kanssa:[1]

  • Friederike (k. 1817), Cumberlandin prinsessa, syntyi kuolleena
  • nimetön tytär (k. 1818)
  • Yrjö V (Georg, 1819–1878), Hannoverin kuningas
  • Van der Kiste, John: George III's children. Sutton Publishing Ltd, 1992. ISBN 9780750900348 (englanniksi)
  1. 1 2 3 4 5 6 Hannover, Friederike Königin von 2026. Hessisches Institut für Landesgeschichte. Viitattu 31.8.2024. (saksaksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Friederike von Hannover fembio.org. Viitattu 31.8.2024. (saksaksi)
  3. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Willis, Daniel A.: The Descendants of King George I of Great Britain, s. 73. Clearfield Company, 2002. ISBN 0806351721 (englanniksi)
  4. ↑ Van der Kiste (1992): s. 66
  5. 1 2 „Solms-Braunfels, Friedrich* Wilhelm Prinz zu“, in: Hessische Biografie Landesgeschichtliches Informationssystem Hessen (LAGIS). Viitattu 9.11.2026. (saksaksi)
  6. 1 2 Van der Kiste (1992): s. 100
  7. ↑ Van der Kiste (1992): s. 114
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.