Fredrik I (Württemberg)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fredrik I

Fredrik I (saks. Friedrich Wilhelm Karl, 6. marraskuuta 1754 Treptow an der Rega30. marraskuuta 1816 Stuttgart) oli Württembergin herttua vuosina 1797–1805 (nimellä Fredrik II) ja ensimmäinen Württembergin kuningas vuosina 1806–1816. Hän oli myös Venäjän keisari Paavali I:n lanko ja Ison-Britannian kuninkaan Yrjö III:n vävy. Ennen valtaistuimelle nousemistaan Fredrik oli vuosina 1782–1787 Venäjällä Viipurin kuvernementin eli Vanhan Suomen kenraalikuvernöörinä.[1] Fredrik oli tunnettu koostaan, hänen pituutensa oli 211 cm ja painonsa noin 200 kiloa.

Nuoruus ja vuodet Venäjällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fredrik I:n vanhemmat olivat Württembergin herttua Fredrik Eugen ja rajakreivitär Friederike Sophie Dorothea von Brandenburg-Schwedt. Fredrik palveli vuodesta 1774 Preussin armeijassa, oli rykmentinkomentajana Sleesiassa ja sai vuonna 1781 kenraalimajurin arvon.[1][2] Seuraavana vuonna hänen sisarensa Sofia Dorotea (Venäjällä Maria Fjodorovna) nai Venäjän kruununprinssi Pavel Petrovitšin (tuleva keisari Paavali I). Fredrik seurasi sisartaan Venäjälle, jossa keisarinna Katariina Suuri nimitti hänet Viipurin kenraalikuvernööriksi. Vuonna 1784 alueen hallintoa venäläistettiin, jolloin Fredrikistä tuli myös Viipurin käskynhaltija. Hän oli jonkin aikaa myös Hersonin kuvernöörinä Etelä-Venäjällä. Fredrik erosi Viipurin kenraalikuvernöörin tehtävästä vuonna 1787 menetettyyään keisarinnan luottamuksen tuntemattomasta syystä. Erään version mukaan Venäjälle asettunut suomalainen kenraali Georg Magnus Sprengtporten oli kertonut Katariinalle Fredrikin pitävän salaa yhteyttä Ruotsiin. Fredrik kuitenkin ylennettiin samana vuonna Venäjän armeijan kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin komentajaksi Turkin vastaisessa sodassa.[1] Myöhemmin hän luopui Venäjän palveluksesta ja asui vuodesta 1790 Ludwigsburgissa.[2]

Toimiessaan Vanhan Suomen kenraalikuvernöörinä Fredrik hankki omistukseensa Viipurin Linnasaaressa sijaitsevan kartanon, jolle hän antoi sen nykyisen nimen Monrepos. Fredrik muun muassa rakennutti kartanon uuden päärakennuksen sekä laajensi sen puistoa. Hänen kaudellaan valmistui myös Viipurissa sijainnut kenraalikuvernöörin virkatalo, myöhempi Viipurin hovioikeuden talo. Fredrik keräsi Viipurissa myös taidetta ja opetteli suomea.[1] Viipurin saksalaisten keskuudessa Fredrik sai käytöksestään ja ulkomuodostaan johtuvan pilkkanimen "Die dicke Sau" eli "Lihava sika".[3]

Württembergin hallitsijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fredrik kohosi Württembergin herttuaksi isänsä kuoltua joulukuussa 1797. Napoleonin sotien aikana hän vaihtoi puolta useita kertoja. Aluksi Württemberg oli sodassa Ranskaa vastaan, mutta vuonna 1800 herttua Fredrik joutui pakenemaan itävaltalaisten suojiin Wieniin. Vuoden 1801 Lunévillen rauhan jälkeen hän omaksui ranskalaisystävällisen politiikan, joten vuonna 1803 hän sai Ranskan tuella vaaliruhtinaan arvon ja valtakuntaansa uusia alueita. Württembergin liityttyä vuonna 1805 kolmannen liittokunnan sotaan Ranskan puolelle se korotettiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan lakkauttamisen yhteydessä vuoden 1806 alussa kuningaskunnaksi.[4] Württembergin alue yli kaksinkertaistui vuosina 1802–1810 tehdyissä liitoksissa.[2] Fredrik lähetti Württembergin joukkoja myös Napoleonin Venäjän-sotaretkelle vuonna 1812, mutta siirtyi marraskuussa 1813 niin sanotulla Fuldan sopimuksella Ranskan vihollisten puolelle. Ehtona hän vaati liittoutuneita tunnustamaan hänen kuninkaan arvonsa ja Württembergin saamat aluelaajennukset. Fredrik oli tyytymätön Wienin kongressiin ja liittyi vain vastentahtoisesti Saksan liittoon vuonna 1815.[4] Sisäpolitiikassa Fredrik oli suhteellisen uudistusmielinen, mutta Württembergin valtiopäivät olivat vanhoillisten hallussa, joten hän sivuutti parlamentin ja hallitsi itsevaltaisesti.[1]

Fredrik I:n ensimmäinen puoliso oli Braunschweig-Wolfenbüttelin prinsessa Augusta Carolina Friederike Luise vuosina 1780–1786. He saivat neljä lasta, mutta avioliitto päättyi eroon. Vuonna 1797 Fredrik nai Englannin prinsessa Charlotte Augusta Matildan, kuningas Yrjö III:n tyttären. Heille syntyi vain yksi tytär, joka kuoli imeväisenä. Fredrik I:n seuraajaksi tuli hänen poikansa Vilhelm I. Fredrikin tytär Katharina naitettiin Napoleon Bonaparten veljelle, Westfalenin kuningas Jérôme Bonapartelle.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Risto Marjomaa: Friedrich Wilhelm Karl (1754 - 1816) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b c Robert Uhland: Friedrich I. (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1961) Deutsche Biographie. Viitattu 7.1.2018.
  3. Miettinen, Harri: ”Historian havinaa Monrepos’sa” s. 5. Tampereen ammattikorkeakoulu. Viitattu 22.11.2014.
  4. a b Nordisk familjebok (1908), s. 1308 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 7.1.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]