Frederick Wiseman
Frederick Wiseman (s. 1. tammikuuta 1930 Boston, Massachusetts)[1] on yhdysvaltalainen dokumenttielokuvaohjaaja. Häntä pidetään yhtenä maansa tärkeimmistä dokumentaristeista.
Ennen elokuvien tekoa Wiseman opiskeli lakia Yalen yliopistossa, opetti sitä Bostonin yliopistossa ja toimi lakimiehenä Pariisissa.[1] Tämä on vaikuttanut suuresti hänen elokuviensa aiheisiin ja niiden käsittelytapaan: suurin osa Wisemanin dokumenttielokuvista käsittelee yhdysvaltalaisia julkisia instituutioita, kuten kouluja tai sairaaloita, ja oikeuden toteutumista niiden sisällä. Sen lisäksi että Wiseman on työskennellyt jonkin verran tämän aihealueen ulkopuolella, hän on ohjannut myös muutaman näytelmäelokuvan, kuten La dernière lettre (2002). Wiseman tunnetaan ehkä parhaiten ensimmäisestä elokuvastaan Siilipäiden revyy (Titicut Follies, 1967), joka käsittelee vankimielisairaalan oloja. Vaikka elokuva saikin aikaan julkista keskustelua julkisten mielisairaaloiden olojen parantamisesta, kiellettiin elokuvan näyttäminen Massachusettsin osavaltiossa ja Wisemania syytettiin vankien yksityisyyden häirinnästä. Wiseman on sittemmin puolustellut elokuvaa oikeudella valvoa julkista rahoitusta nauttivien instituutioiden toimintaa.
Wisemanin dokumenttielokuvissa ei ole musiikkia, juontoa tai haastatteluja, vaan hän antaa katsojan toimia tarkkailijana ja tehdä itse johtopäätöksensä. Tämän takia Frederick Wiseman luetaan yleensä cinéma vérité- ja direct cinema -koulukuntiin, vaikka Wiseman itse pitääkin elokuviaan "todellisuus-fiktioina": vaikka yksittäiset kohtaukset esitetään elokuvissa yleensä leikkaamattomina, annetaan elokuvalle jonkinlainen rakenne leikatessa, eikä sitä voi täten pitää täysin totuudellisena esityksenä. Cinéma véritéstä selvästi kauimpana ovat Wisemanin kaksi ensimmäistä dokumenttielokuvaa, joissa Wiseman yrittää selkeästi tuoda jotain esiin: Siilipäiden revyyssä vangin pakkoruokinta rinnastetaan nopeilla leikkauksilla kuolleen ruumiin balsamointiin, ja High Schoolissa (1968) Wiseman paljastaa koulun vanhoillisen kasvatuksen kaksinaismoraalisuuden näyttämällä kuvia piukasti pukeutuneista tytöistä urheilemassa liikuntatunnilla.
Wiseman on voittanut elokuvillaan useita arvostettuja palkintoja, muun muassa kolme Emmyä ja yhden Peabodyn. Vuonna 2016 Wiseman saa Oscar-kunniapalkinnon.[2]
Yle TV2 esitti tammikuussa 1993 Wisemanin kuusituntisen sairaaladokumentin Lähellä kuolemaa (1989).[3]
Filmografia (ohjaajana)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pendergast, Tom & Pendergast, Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 2: Directors, 4th edition, s. 1081. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 30.5.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Gray, Tim & Khatchatourian, Maane: Jackie Chan, Anne Coates, Lynn Stalmaster, Frederick Wiseman to Receive Governors Awards 1.9.2016. Variety. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Apunen, Matti: ”Näin sen näin 1993, tammikuu”, Elävän kuvan vuosikirja 1994, s. 51. Suomen elokuvasäätiö. ISBN 951-37-1245-1.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Makkonen, Velipekka & Tammi, Eero: ”Elokuvataide Frederick Wisemanin mukaan”. Filmihullu 2/2006.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
