Franz König
Franz König (3. elokuuta 1905 Warth, Ala-Itävalta – 13. maaliskuuta 2004 Wien) oli itävaltalainen roomalaiskatolinen kirkonmies, kardinaali ja vuosina 1956–1985 Wienin arkkipiispa.
Elämä ja ura
muokkaaFranz König syntyi maanviljelijän poikana, kävi Melkin luostarin oppikoulua, opiskeli sen jälkeen vuosina 1927 Roomassa paavillisessa Universitas Gregoriana -yliopistossa ja sai pappisvihkimyksen 29. lokakuuta 1933. Tämän jälkeen hän toimi pappina kotiseudullaan Sankt Pöltenin hiippakunnassa, suorittaen samalla teologian tohtorin tutkinnon, ja opiskeli sitten tiedotusoppia ja oikeustiedettä Lillen yliopistossa 1937. Anschlussin jälkeen hän toimi nuorisopappina Sankt Pöltenissä. Hänen kerrotaan olleen Gestapon valvonnassa ja joutuneen kuulusteltavaksi.[1][2]
Sodan jälkeen König työskenteli jonkin aikaa uskonnonopettajana Kremsin oppikoulussa ja suoritti 1946 Wienin yliopistossa habilitaationsa uskontotieteen alalta. Vuonna 1948 hänet nimitettiin Salzburgin yliopistoon moraaliteologian apulaisprofessoriksi.[2]
3. heinäkuuta 1952 König nimitettiin Sankt Pöltenin piispaksi. 10. toukokuuta 1956 paavi Pius XII nimitti hänet Wienin arkkipiispaksi, mihin vaikutti myös liittokansleri Julius Raabin tuki. 15. joulukuuta 1958 paavi Johannes XXIII teki hänestä kardinaalin. König oli mukana valmistelemassa Vatikaanin II kirkolliskokousta (1962–1965) ja kuului sen vaikutusvaltaisimpiin osanottajiin.[2]
König tuli tunnetuksi Vatikaanin idänpolitiikan keskeisenä edustajana. Hän kävi ensi kerran 1963 Budapestissä tapaamassa kardinaali József Mindszentyä, joka Unkarin kansannousun jälkeen oli hakenut suojelusta Yhdysvaltain lähetystöstä, ja onnistui ratkaisemaan poliittisen pattitilanteen ja suostuttelemaan Mindszentyn lähtemään maasta 1971. König rakensi suhteita ortodoksiseen kirkkoon ja Lähi-idän vanhoihin kirkkoihin, ja vuonna 1961 hän ensimmäisenä katolisen kirkon kardinaalina vieraili Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan luona. Hänen on arveltu vaikuttaneen olennaisesti puolalaisen paavi Johannes Paavali II:n valintaan.[2]
Kotimaassaan König oli laajalti arvostettu yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hyvät suhteet Itävallan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPÖ) johtoon toivat hänelle 1970-luvulla ”punaisen kardinaalin” pilkkanimen. Toisaalta hän joutui samoihin aikoihin puolueen kanssa kiistaan aborttilaista. Vuosina 1973–74 SPÖ ajoi parlamenttienemmistönsä turvin läpi lainmuutoksen, jolla raskauden keskeyttäminen ensimmäisen 12 raskausviikon aikana sallittiin. König vastusti aborttilakia julkisesti, ja hänet nähtiin jopa mielenosoituskulkueen kärjessä.[3][2]
König tuli eläkeikään vuonna 1980, mutta paavi Johannes Paavali II päästi hänet vetäytymään piispanvirasta vasta 1985. Sen jälkeenkin König pysyi pitkään vireänä, osallistui kirkolliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun ja yritti myös rauhoittaa konflikteja, joita aiheutti hänen seuraajansa, arkkipiispa Hans Hermann Groërin ympärillä puhjennut lasten hyväksikäyttöskandaali. Franz König kuoli Wienissä 98 vuoden iässä, ja hänet on haudattu Stephansdomin piispojenkryptaan.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ KÖNIG Card. Franz press.vatican.va. Viitattu 14.3.2026.
- ↑ a b c d e f ÖCV - Erzbschf. Dr. Dr. Franz Kardinal König oecv.at. Viitattu 14.3.2026.
- ↑ Wie kam es zur Fristenregelung? – Frauen machen Geschichte frauenmachengeschichte.at. Viitattu 14.3.2026. (saksaksi)
