Frans Peltola
Frans Iivari Peltola (1. huhtikuuta 1893 Kymi – 1. maaliskuuta 1977 Pori) oli suomalainen jääkäriyliluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan esikuntavääpelinä. Hän osallistui vielä talvisodassakin rintamajoukoissa taisteluihin.[1][2][3]
Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peltolan vanhemmat olivat työnjohtaja Antti Kustaa Peltola ja Hilma Adamsson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Lyyli Margareta Lundströmin kanssa. Hän kävi Sortavalan kauppakoulun vuosina 1908 – 1911 ja suoritti yksityisesti keskikoulukurssin Iin yhteiskoulussa vuonna 1930. Hän suoritti tiedonantoupseerikurssin Haminassa vuonna 1920 ja komppanianpäällikkökurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1927 ja 1930.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peltola toimi konttoristina ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 13. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peltola astui Suomen armeijan palvelukseen vääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan esikuntavääpeliksi 2. Jääkärirykmentin esikuntaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Karjalankannaksella muun muassa Kuokkalassa ja osallistui etenemiseen Rajajoelle.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peltola palveli sisällissodan jälkeen edelleen esikuntavääpelinä 2. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Jääkärirykmentti 2 ja sitten Porin jalkaväkirykmentti 2 ja viimein Savon jääkärirykmentti. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919 vain liittyäkseen Viron vapaussotaan lähteviin joukkoihin. Viron vapaussotaan hän osallistui Ensimmäisen Suomalaisen Vapaajoukon (Ekströmin pataljoonan) esikunnassa, missä hän toimi adjutanttina ja myöhemmin 1 pataljoonan adjutanttina.[1][2]
Viron vapaussodasta palattuaan hän liittyi Suojeluskuntajärjestöön ja palveli Suonenjoen suojeluskunnan paikallispäällikkönä 15. huhtikuuta – 15. kesäkuuta 1919 välisen ajan. Hän astui uudelleen armeijan palvelukseen 22. lokakuuta 1919 ja nyt hänet sijoitettiin nuoremmaksi upseeriksi Savon jääkärirykmenttiin, josta hänet siirrettiin 26. tammikuuta 1921 alkaen Polkupyöräpataljoona 3:een. Armeijasta hän erosi toistamiseen 23. marraskuuta 1921 ja liittyi uudelleen suojeluskuntajärjestöön missä hänet sijoitettiin nyt 1. sotilasohjaajaksi Turun suojeluskuntapiiriin, jossa hän palveli 25. heinäkuuta 1922 saakka. Turusta hänet siirrettiin Puumalaan, missä hän toimi paikallispäällikkönä 30. kesäkuuta 1928 saakka. Puumalasta hänet siirrettiin Mikkeliin, jossa hän toimi VIII alueen päällikkönä 1. lokakuuta 1933 saakka, jolloin hänet siirrettiin 1. marraskuuta 1933 VI alueen päälliköksi ja oli tehtävässä 31. maaliskuuta 1934 saakka. Suojeluskuntatöidensä ohella hän työskenteli konttoristina Raahessa ja Viipurissa vuosina 1922–1927 ja työnjohtajana Lievestuoreella vuonna 1934 sekä 1. maaliskuuta 1935 alkaen sähkövaraston hoitajana ja konttoristina G. A. Serlachius oy:n palveluksessa Mäntässä.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peltola osallistui talvisotaa edeltäneisiin ylimääräisiin harjoituksiin (YH) komppanianpäällikkönä reserviläisten koulutuskeskuksessa Mikkelissä. Talvisodan alettua hänet siirrettiin Pataljoonan komentajaksi Kankaanpään harjoituskeskukseen, josta hänet komennettiin komppanianpäällikkönä rintamalle T-Jalkaväkirykmentti S:n (nimi myöhemmin Jalkaväkirykmentti 68) mukana, Myöhemmin hänet siirrettiin rykmentissä pataljoonan komentajan viransijaiseksi. Peltola osallistui talvisodassa taisteluihin Talissa ja Viipurinlahdella. Jatkosodan puhjettua Peltola komennettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväenkoulutuskeskus 8:aan, josta hänet siirrettiin vuonna 1942 huoltopäälliköksi Itä-Karjalan Sotilashallinnon Esikunnan metsäosastolle, jossa hän palveli vuoteen 1943 saakka, jolloin hänet vapautettiin aseellisesta palveluksesta. Myöhemmin hän työskenteli varastopäällikkönä W. Rosenlew Oy:n konepajalla vuoteen 1960 saakka.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.