Franco Citti
Franco Citti (23. huhtikuuta 1935 Rooma – 14. tammikuuta 2016 Rooma[1]) oli italialainen elokuvanäyttelijä ja ohjaaja. Hänet tunnetaan erityisesti Pier Paolo Pasolinin elokuvien näyttelijänä.
Biografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Franco Cittin isä oli näyttelijä Santino Citti[2] ja hän kasvoi veljensä Sergion kanssa Rooman esikaupungissa Marranellassa. Hän oli ammatiltaan sekatyömies, kunnes Pier Paolo Pasolini kiinnitti huomiota hänen ulkomuotoonsa ja vahvaan roomanmurteeseensa. Vuonna 1961 Pasolini valitsi hänet elokuvansa Pummi päärooliin. Seuraavana vuonna oli vuorossa Tomasson rooli Paolo Heuschin ja Brunello Rondin elokuvassa Une vita violenta.
Vuonna 1967 oli vuorossa Pasolinin ohjaama elokuva Oidipus, jossa Citti oli jälleen pääroolissa. Vuotta myöhemmin hän esiintyi aseiden salakuljettajana Valerio Zurlinin elokuvassa Pelon kädet (Seduto alla sua destro). Sen jälkeen hän palasi Pasolinin ohjaukseen ja esiintyi vuonna 1969 Sikolätin kannibaalina ja vuonna 1971 Decameronen Ser Ciappellettona. Sen jälkeen oli vuorossa Saatanan rooli vuonna 1973 valmistuneessa Pasolinin elokuvassa Canterburyn tarinoita ja demonina myös Pasolinin ohjaamassa elokuvassa Tuhat ja yksi yötä, joka valmistui 1974.
Vuonna 1970 Franco Citti näytteli pääosaa elokuvassa Ostia, joka oli hänen veljensä Sergion esikoisohjaus. Tämän lisäksi hän näytteli veljensä käsikirjoittamissa ja ystävänsä Vincenzo Cerami ohjaamissa elokuvissa kuten Himokkaiden hommelit (Storie scellerate, 1973), Rantariemut (Casotto, 1977) ja Il minestrone (1981). Vuonna 1972 ja vuonna 1990 Citti oli Calon roolissa Francis Ford Coppolan elokuvissa Kummisetä ja Kummisetä osa III.
Vuonna 1998 Franco Citti debytoi ohjaajana yhdessä veljensä Sergio Cittin kanssa elokuvassa Cartoni animati. Hän toimi aktiivisesti myös teatterissa.
Franco Citti kuoli 80-vuotiaana kotonaan Roomassa 14. tammikuuta 2016. Hän oli sairastellut jo jonkin aikaa. Kuolemasta ilmoitti hänen ystävänsä Ninetto Davoli.
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Accattone (Pummi), ohjaus Pier Paolo Pasolini (1961)
- Una vita violenta, ohjaus Paolo Heusch ja Brunello Rondi (1962)
- Il giorno più corto, ohjaus Sergio Corbucci (1962)
- Mamma Roma, ohjaus Pier Paolo Pasolini (1962)
- Du mouron pour les petits oiseaux (Muruja pikkulinnuille), ohjaus Marcel Carné (1963)
- Requiescant, ohjaus Carlo Lizzani (1967)
- Edipo Re (Oidipus), ohjaus Pier Paolo Pasolini (1967)
- Seduto alla sua destra (Pelon kädet), ohjaus Valerio Zurlini (1968)
- Ammazzali tutti e torna solo (Tapa ne kaikki ja palaa yksin), ohjaus Enzo G. Castellari (1968)
- Una ragazza di Praga, ohjaus Sergio Pastore (1969)
- Gli angeli del 2000, ohjaus Hanil Ranieri (1969)
- Il magnaccio, ohjaus Franco De Rosis (1969)
- La legge dei gangsters, ohjaus Siro Marcellini (1969)
- Porcile (Sikolätti), ohjaus Pier Paolo Pasolini (1969)
- Ostia, ohjaus Sergio Citti (1970)
- Il Decameron (Decamerone), ohjaus Pier Paolo Pasolini (1971)
- Dirai: ho ucciso per legittima difesa, ohjaus Angelino Fons (1971)
- Il padrino, ohjaus Francis Ford Coppola (1972)
- I racconti di Canterbury (Canterburyn tarinoita), ohjaus Pier Paolo Pasolini (1972)
- Roma (Fellinin Rooma), ohjaus Federico Fellini (1972)
- Storie scellerate (Himokkaiden hommelit), ohjaus Sergio Citti (1973)
- Ingrid sulla strada, ohjaus Brunello Rondi (1973)
- Macrò, ohjaus Stelvio Massi (1974)
- Storia de fratelli e de cortelli, ohjaus Mario Amendola (1974)
- Il fiore delle Mille e una notte (Tuhat ja yksi yötä), ohjaus Pier Paolo Pasolini (1974)
- Colpita da improvviso benessere, ohjaus Franco Giraldi (1975)
- Puttana galera!, ohjaus Gianfranco Piccioli (1976)
- Chi dice donna dice donna, ohjaus Tonino Cervi (1976)
- Uomini si nasce poliziotti si muore (Kylmät tyypit, kuumat raudat), ohjaus Ruggero Deodato (1976)
- Roma: l'altra faccia della violenza, ohjaus Marino Girolami (1976)
- La banda del trucido, ohjaus Stelvio Massi (1977)
- Todo modo, ohjaus Elio Petri (1977)
- Il gatto dagli occhi di giada, ohjaus Antonio Bido (1977)
- Casotto (Rantariemut), ohjaus Sergio Citti (1977)
- Yerma, ohjaus Marco Ferreri, televisioelokuva (1977-1978)
- L'albero della maldicenza, ohjaus Giacinto Bonacquisti (1979)
- La luna (Bertoluccin Kuu), ohjaus Bernardo Bertolucci (1979)
- Eroina, ohjaus Massimo Pirri (1980)
- Ciao marziano, ohjaus Pier Francesco Pingitore (1980)
- Il minestrone, ohjaus Sergio Citti (1981)
- The Black Stallion Returns (Mustan orin paluu), ohjaus Robert Dalva (1983)
- Sogni e bisogni, tv-sarja, ohjaus Sergio Citti (1985)
- La coda del diavolo, ohjaus Giorgio Treves (1986)
- Rosso di sera, ohjaus Beppe Cino (1988)
- Kafka - La colonia penale, ohjaus Giuliano Betti (1988)
- Il segreto, ohjaus Francesco Maselli (1990)
- Il padrino - Parte III (Kummisetä osa III], ohjaus Francis Ford Coppola (1990)
- Appuntamento in nero (1991)
- El infierno prometido, ohjaus Juan Manuel Chumilla (1992)
- La chance, ohjaus Aldo Lado (1994)
- Il sindaco, ohjaus Ugo Fabrizio Giordani (1996)
- I magi randagi, ohjaus Sergio Citti (1996)
- Il miracolo di Sant'Oronzo, ohjaus Luca Verdone (1997)
- Cartoni animati, ohjaus Franco ja Sergio Citti (1997)
- E insieme vivremo tutte le stagioni, ohjaus Gianni Minello (1999)
- Pier Paolo Pasolini e la ragione di un sogno, ohjaus Laura Betti (2001)
Ohjaajana ja käsikirjoittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cartoni animati, ohjaus Franco ja Sergio Citti (1977)
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fanco Citti ja Claudio Valentini, Vita si un ragazzo di vita, SugarCO, 1992
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ (italiaksi)È morto Franco Citti, l'Accattone di Pasolini dans La Repubblica du 14 janvier 2016.
- ↑ Franco Citti Internet Movie Databasessa. (englanniksi), Biography.
| ||||||||||||||||||
