Franco Battiato
| Franco Battiato | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. maaliskuuta 1945 Ionia, Sisilia, Italia |
| Kuollut | 18. toukokuuta 2021 (76 vuotta) |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä |
| Muusikko | |
| Laulukielet | italia |
| Aktiivisena | 1965–2019 |
| Tyylilajit | pop, progressiivinen rock, progressiivinen pop, elektroninen musiikki |
| Soittimet | syntetisaattori, kitara, preparoitu piano |
| Yhtyeet | Osage Tribe, Telaio Magnetico |
| Levy-yhtiöt | Bla Bla, Philips Records, EMI ja Ricordi |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Franco Battiato (oik. Francesco Battiato; 23. maaliskuuta 1945 Ionia (nykyään Riposto), Sisilia – 18. toukokuuta 2021 Milo[1]) oli italialainen laulaja-lauluntekijä ja elokuvaohjaaja. Battiaton 1960-luvulla alkanut ura kattaa useita tyylilajeja, kuten progresiivista rockia, psykedeelistä rockia, synthpopia, maailmanmusiikkia, elektronista musiikkia ja tavanomaista popmusiikkia. Lisäksi hän sävelsi oopperoita. Battiaton lauluteksteissä on usein mystillis-filosofisia elementtejä.[2]
Battiato oli myös taidemaalari. Hän signeerasi maalauksensa nimellä Süphan Barzani.[3]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uransa alkuvaiheessa 1960-luvulla Battiato julkaisi erinäisiä singlejä, joiden menestys jäi heikoksi. Kahdella ensimmäisellä single-julkaisullaan ("L'amore è partito" / "È la fine" ja "Prima o poi" / "E più ti amo") hän käytti nimeä Francesco Battiato. 1970-luvun alussa Battiato oli mukana lyhytikäiseksi jääneessä yhtyeessä Osage Tribe, jolta ilmestyi albumi Arrowhead.[4]
Battiaton debyyttialbumi, progressiivista rockia edustava Fetus (1971), antoi suuntaviivoja tuleville albumeille. Vuonna 1978 ilmestynyt instrumentaalialbumi L'Egitto prima delle sabbie per pianoforte voitti Stockhausen-palkinnon. Seuraavana vuonna ilmestyi jälleen laulualbumi, L'era del cinghiale bianco.[2]
Kokeellista 1970-lukua seurasi kaupallisempi vaihe ja yhteistyö Alicen kanssa. Battiaton menestynein albumi, pop-musiikkia edustava La voce del padrone, ilmestyi lokakuussa 1981 ja sitä myytiin yli miljoona kappaletta.[5] Vuonna 1980 ilmestyi uutta aaltoa edustava Patriots, jolla on menestyssävellys "Prospettiva Nevski". Alice levytti "Prospettiva Nevskin" 1985. Battiaton menestyssävellyksistä San Remo -voittaja "Per Elisa" (1981) on niin ikään Alicen tulkitsema, "I treni di Tozeur" (1984), Italian ehdokas Eurovision laulukilpailussa, puolestaan tunnetaan Battiaton ja Alicen duettona.[6]
Battiaton tuotannolle tyypilliset mystiset aiheet – eritoten islamista ammentavat – voimistuivat 1980-luvun albumeissa. Vuonna 1988 ilmestyneessä albumissa Fisiognomica ne olivat lopulta hallitseva aihe. Battiaton ensimmäinen ooppera, Genesi, julkaistiin 1987. Seuraavan vuosikymmenen puolivälissä Battiato teki yhteistyötä filosofi Manlio Sgalambron kanssa, joka sanoitti useat Battiaton säveltämät ja esittämät teokset alkaen albumista L'ombrello e la macchina da cucire (1995).[2] Battiaton viimeinen studioalbumi, Torneremo ancora, ilmestyi 2019. Se kuuluu klassisen musiikin tyylilajiin.
Teatteri ja elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Battiato näytteli 1973 William Shakespearen komediassa Molto rumore per nulla, ja se jäi hänen ainoaksi teatteriesiintymisekseen. Hänen esikoisohjauksensa on draamaelokuva Perdutoamor (2003); se voitti Nastro d’argento -palkinnon.[7]
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fetus (1972)
- Pollution (1972)
- Sulle corde di Aries (1973)
- Clic (1974)
- M.elle le "Gladiator" (1975)
- Battiato (1977)
- Juke Box (1978)
- L'Egitto prima delle sabbie (1978)
- L'era del cinghiale bianco (1979)
- Patriots (1980)
- La voce del padrone (1981)
- L'arca di Noè (1982)
- Orizzonti perduti (1983)
- Mondi lontanissimi (1985)
- Fisiognomica (1988)
- Come un cammello in una grondaia (1991)
- Caffè de la Paix (1993)
- L'ombrello e la macchina da cucire (1995)
- L'imboscata (1996)
- Gommalacca (1998)
- Fleurs (cover) (1999)
- Ferro battuto (2001)
- Fleurs 3 (cover) (2002)
- Dieci stratagemmi (2004)
- Il vuoto (2007)
- Fleurs 2 (cover) (2008)
- Inneres Auge (cover, uusia versioita) (2009)
- Apriti sesamo (2012)
- Joe Patti's experimental group (2014)
- Torneremo ancora (uusia versioita) (2019)
Oopperat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Genesi (libretto: Battiato ja Tommaso Tramonti, kantaesitys: Parma, Teatro Regio, 26. huhtikuuta 1987)
- Gilgamesh (libretto: Battiato, kantaesitys: Rooma, Teatro dell'Opera, 5. kesäkuuta 1992)
- Messa arcaica (kantaesitys: Assisi, Basilica superiore di San Francesco d'Assisi, 24. lokakuuta 1993)
- Il cavaliere dell'intelletto (libretto: Manlio Sgalambro, kantaesitys: Palermo, Cattedrale, 20. syyskuuta 1994) (ei albumijulkaisua)
- Telesio (libretto: Manlio Sgalambro, kantaesitys: Cosenza, Teatro Rendano, 6. toukokuuta 2011)
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Perdutoamor (2003)
- Musikanten (2005)
- Niente è come sembra (2007)
- La sua figura (2007)
- Auguri Don Gesualdo (2010)
- Attraversando il Bardo (2014)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Franco Battiato, a genius of Italian music, has died Italy 24 News. 18.5.2021. Arkistoitu 18.5.2021. Viitattu 18.5.2021.
- ↑ a b c Battiato, Franco (html) Treccani.it. Istituto della Enciclopedia Italiana fondata da Giovanni Treccani S.p.A.. Viitattu 11.3.2021. (italiaksi)
- ↑ Süphan Barzani. Prove d’Autore (html) Artearti.net. Arte e Arti. Arkistoitu 19.8.2012. Viitattu 12.3.2021. (italiaksi)
- ↑ Franco Battiato (html) Discogs.com. Discogs. Viitattu 12.3.2021. (englanniksi)
- ↑ EMI, FESTA PER I 30 ANNI (html) Ricerca.repubblica.it. GEDI Gruppo Editoriale S.p.A.. Viitattu 11.3.2021. (italiaksi)
- ↑ Franco Battiato e Alice, il sodalizio che ha fatto sognare gli anni ’80 (html) Metropolitanmagazine.it. Metropolitan Media Srl. Viitattu 11.3.2021. (italiaksi)
- ↑ Nastro d’argento per il film di Franco Battiato (html) Rockol.it. Viitattu 12.3.2021. (italiaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
