Francesco Guicciardini
Francesco Guicciardini (6. maaliskuuta 1483 Firenze – 22. toukokuuta 1540 Firenze) oli italialainen historioitsija ja valtiomies. Häntä on pidetty ensimmäisenä modernina historiankirjoittajana.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Guicciardini valmistui oikeustieteen tohtoriksi Padovassa 1505, asettui aluksi asianajajaksi Firenzeen ja lähetettiin vuonna 1511 lähettilääksi Aragonian kuninkaan Ferdinand Katolisen hoviin, josta hän palasi vuonna 1513. Vuonna 1515 Guicciardini astui paavin palvelukseen ja vuonna 1516 hänestä tuli Modenan ja Reggion kuvernööri. Vuonna 1521 hänestä tuli paavin joukkojen komentaja ja hän kunnostautui Parman puolustuksessa ranskalaisia vastaan. Rooman ryöstön jälkeen (1527) hän palasi Firenzeen, mutta vuonna 1529 hän palasi paavin palvelukseen, jossa hän pysyi paavi Klemens VII:n kuolemaan asti vuonna 1534. Sitten hän palasi jälleen Firenzeen ja kamppaili vuonna 1537 tasavaltalaisuutta vastaan ja herttuakunnan luovuttamiseksi Cosimo I de’ Medicille.[1]
Maine historioitsijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Guicciardini jätti valtiomiesuransa ja omisti loppuelämänsä historiankirjoitukselle. Tänä aikana hän sai valmiiksi pääteoksensa Storia d'Italia, joka käsittelee Italian historiaa vuodesta 1492 vuoteen 1534. Guicciardinin julkaisemattomat teokset julkaistiin kymmenenä niteenä vuosina 1857-1867. Guicciardinin kirjoituksille on ominaista luotettavuus, ennakkoluulottomuus ja valtiomiesmäinen selkeys, jotka toivat hänelle kunnian olla ensimmäinen moderni historioitsija. Historiallisessa ajattelussaan Guicciardini on lähellä Machiavellia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Guicciardini, Francesco Nordisk familjebok. 1909. Viitattu 30.10.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Francesco Guicciardini Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
