Frances Farmer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Frances Farmer
Frances Farmer (1937)
Frances Farmer (1937)
Henkilötiedot
Koko nimi Frances Elena Farmer
Syntynyt19. syyskuuta 1913
Seattle, Washington
Kuollut1. elokuuta 1970 (56 vuotta)
Indianapolis, Indiana
Ammatti näyttelijä, laulaja, televisiojuontaja
Puoliso
  • Leif Erickson
    (vih. 1936; ero. 1942)
  • Alfred Lobley
    (vih. 1954; ero. 1958)
  • Leland Mikesell
    (vih. 1958; ero. 1963)
Näyttelijä
Aktiivisena 1935–1965
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Frances Elena Farmer (19. syyskuuta 1913 Seattle, Washington1. elokuuta 1970 Indianapolis, Indiana) oli yhdysvaltalainen näyttelijä.

Teatteri- ja elokuvanäyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Farmer voitti vuonna 1931 kirjoituskilpailun ateistisella esseellään ”God Dies”. Farmer opiskeli näyttämötaidetta Washingtonin yliopistossa ja esiintyi sen näytelmissä. Vuonna 1935 hän muutti New York Cityyn yrittäen aloittaa uran teatterinäyttelijänä, mutta päätyi muuttamaan Hollywoodiin ja tekemään sopimuksen Paramount Pictures-studion kanssa. Ensimmäiset merkittävät roolinsa Farmer sai vuoden 1936 elokuvissa Lännen villi rytmi ja Tukkikuningas. Farmer ei kuitenkaan ollut tyytyväinen uraansa, eikä pitänyt studionsa tavasta antaa hänelle rooleja elokuvissa hänen ulkonäkönsä perusteella. Farmer myös kieltäytyi täysin yksityiselämänsä tuomisesta julkisuuteen.

Koska Farmer halusi näytellä vakavammissa rooleissa, hän jätti elokuvat vuonna 1937 esiintyäkseen Clifford Odetsin näytelmässä Golden Boy. Farmer palasi kuitenkin Hollywoodiin sopien Paramount Picturesin kanssa kuvaavansa elokuvia kolme kuukautta joka vuosi ja lopun ajasta näyttelevänsä teatterissa.

Vaikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Farmerin ura alkoi sopimuksen saamisesta huolimatta mennä huonommin hänen temperamenttinsa ja alkoholisminsa takia. Farmer jätti teatterin vuonna 1940, ja Paramount irtisanoi hänet vuonna 1942. Samana vuonna Farmer pidätettiin pimennysalueella ajamisesta valot päällä, josta hän joutui maksamaan sakkoja ja sai ehdonalaista vankeutta. Vuonna 1943 hänet pidätettiin uudestaan, kun erään Farmerin elokuvan kampaaja teki rikosilmoituksen Farmerista. Kampaajan mukaan Farmer oli lyönyt häntä. Farmer pidätettiin Knickerbocker-hotellista, eikä hän antautunut rauhallisesti. Farmer ei rauhoittunut myöskään oikeudenkäyntinsä aikana, vaan muun muassa löi kahta poliisia ja yritti juosta puhelinkopille soittaakseen asianajajalleen. Poliisien viedessä häntä pois Farmer huudahti: Have you ever had a broken heart? (Onko teidän sydämenne koskaan särkynyt?).

Farmer tuomittiin 180 päiväksi vankeuteen, mutta joutui L. A. General Hospital -sairaalaan. Hänellä diagnosoitiin maanis-depressiivinen psykoosi (nykyiseltä nimeltään kaksisuuntainen mielialahäiriö), paranoidinen skitsofrenia, jakautunut persoonallisuus ja masennus. Hoitona oli kivuliaita insuliinishokkeja eli insuliinin yliannostuksia. Farmer palasi äitinsä luokse syyskuussa 1943, mutta he riitelivät koko ajan, joten äiti toimitti tyttären uudelleen sairaalaan. Syyksi mielenterveysongelmien puhkeamiseen lääkärit arvelivat aviollisia ongelmia. Farmer sai sähköhoitoa. Hän pääsi pois, mutta joutui pidätetyksi irtolaisuudesta, eli kodittomuudesta ja työttömyydestä, koska oli rahattomana yrittänyt pestautua hedelmänpoimijaksi. Farmer sai sakkoja, mutta ei ottanut vastaan esimerkiksi Hollywoodista tarjottua apua. Hänet palautettiin vanhemmilleen, jotka toimittivat hänet taas mielisairaalaan, tällä kertaa Western State Hospitaliin. Sieltä hän ei päässyt ulos kuin vasta viiden vuoden kuluttua. Sairaala oli liian täyteen ahdettu, vanhanaikainen ja rapistunut, ja henkilökunnasta oli huutava pula, sillä vain 15 koulutettua hoitajaa apulaisineen hoitivat 2700 potilasta. Hoitajapulan takia potilaat pakotettiin menemään nukkumaan jo kello 16 ja pysymään levossa 12 tuntia.[1]

Paluu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Farmer yritti tehdä paluun viihdemaailmaan 1950- ja 1960-luvulla suurimmaksi osaksi televisiotyöllä. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi The Party Crashers vuonna 1958. 1960-luvun alussa hänellä oli oma televisioshow Frances Farmer Presents, joka toi hänelle jonkin verran suosiota.

Frances Farmer kuoli syöpään 1. elokuuta 1970.

Graeme Clifford ohjasi elokuvan Frances Frances Farmerin elämästä vuonna 1982. Farmeria näytteli Jessica Lange, joka sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1936 Too Many Parents Sally Colman
Rajavartio Border Flight Anne Blane
Lännen villi rytmi Rhythm on the Range Doris Halloway
Tukkikuningas Come and Get It Lotta Morgan / Lotta Bostrom
1937 Exclusive Vina Swain
New Yorkin valtias The Toast of New York Helen Josephine ”Josie” Mansfield
Etelämeren sissit Ebb Tide Faith Wishart
1938 Kasakkaverta Ride a Crooked Mile Trina
1940 Pago Pagon eteläpuolella South of Pago Pago Ruby Taylor
Taistelu öljystä Flowing Gold Linda Chalmers
1941 World Premiere Kitty Carr
Lainsuojattomien maa Badlands of Dakota Martha ”Calamity Jane” Cannary
Among the Living Elaine Raden
1942 Pako Etelämeren saarille Son of Fury: The Story of Benjamin Blake Isabel Blake
1943 I Escaped from the Gestapo nainen
1958 The Party Crashers rouva Bickford

Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiosarjat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Jakson nimi / jaksojen määrä
1951–1958 Studio One Studio One useita 3 jaksoa
1957
The Ed Sullivan Show oma itsensä 2 jaksoa
1958
Playhouse 90 Val Schmitt ”Reunion”
Matinee Theater ”Something Stolen, Something Blue”
This Is Your Life This Is Your Life oma itsensä ”Frances Farmer”
1958–1964 Frances Farmer Presents juontaja 113 jaksoa
1959
Special Agent 7 Vera ”The Velvet Rope”
Indianapolis Symphony Orchestra juontaja erikoislähetys
1964
Today Today oma itsensä 21. huhtikuuta 1964 esitetty jakso (ei nimeä)

Teatterinäytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatterinäytelmiä
Vuosi Suomenkielinen nimi Esitys- ja alkuperäinen nimi Rooli Esityspaikka
1937–1938 Kultapoika Golden Boy Lorna Moon Belasco Theatre (Broadway), New York City, New York
kiertue ympäri Yhdysvaltoja
1939
Quiet City
Thunder Rock Melanie Mansfield Theatre (Broadway), New York City, New York
1940
Our Betters Cape Playhouse, Dennis, Massachusetts
1957–1958 The Chalk Garden neiti Madrigal Bucks County Playhouse, New Hope, Pennsylvania
kiertue ympäri Yhdysvaltoja
1958
Sateentekijä The Rainmaker Cherry County Playhouse, Traverse City, Michigan
Yes, My Darling Daughter Indianapolis, Indiana
1962–1963 Lokki The Seagull, alk. Tšaika (Чайка) Irina Nikolajevna Arkadina Loeb Playhouse, West Lafayette, Indiana
1964
Look Homeward, Angel
1965
Vanhan naisen vierailu The Visit, alk. Der Besuch der alten Dame Claire Zachanassian

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tast, Brigitte & Tast, Hans Jürgen: Frances Farmer. Eine Fotogeschichte. Hildesheim: 1979. ISBN 3-88842-010-5. (saksaksi)
  • Tast, Brigitte & Tast, Hans Jürgen: Frances Farmer. Kulleraugen-Materialsammlung Nr. 7. Hildesheim: 1984. ISBN 3-88842-107-1. (saksaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]