Frances Burney
| Frances Burney | |
|---|---|
_by_Edward_Francisco_Burney.jpg) Edward Francisco Burneyn masalaama muotokuva |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Frances Burney d'Arblay |
| Syntynyt | 13. kesäkuuta 1752 Lynn Regis, Englanti |
| Kuollut | 6. tammikuuta 1840 (ikä 87) Bath, Englanti |
| Puoliso | Alexandre d’Arblay |
| Lapset | poika |
| Kirjailija | |
| Tyylilajit | taparomaani |
| Aiheet | seurapiirielämä |
| Esikoisteos | Evelina |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Frances Burney (13. kesäkuuta 1752 – 6. tammikuuta 1840) oli englantilainen kirjailija. Hänen teoksensa Evelina oli merkittävä taparomaaniksi kutsutun kirjallisuudenlajin kehityksessä.[1]
Burneyn isä oli muusikko ja historioitsija Charles Burney, jonka ystäväpiiriin kuului aikansa tunnettuja hahmoja kuten David Garrick, Samuel Johnson, Edmund Burke ja Richard Sheridan. Frances Burney aloitti kirjoittamisen päiväkirjanomaisilla kirjeillä, joissa hän kuvasi Lontoon seurapiirien elämää isänsä ystävälle, eläkkeellä olevalle kirjailijalle Samuel Crispille. Kirjeissä kehittynyt tapa tarkkailla ja dokumentoida yhteiskuntaa ja herkkyys eri yhteiskuntaluokkien puhetavoille johti lopulta hänen romaaniinsa Evelina. Se käsittelee nuoren, epävarman ja virheille alttiin tytön kehitystä, joka johtaa sivistymiseen ja avioliittoon. Uudentyyppinen romaani, jonka juonen kehitys perustuu sankarittaren epävarmuuteen ja erehtyväiseen käytökseen, tasoitti tietä Jane Austenin romaaneille. Nimettömänä vuonna 1778 julkaistu Evelina sai hyvän vastaanoton. Kukaan ei arvannut, että sen oli kirjoittanut ujo 26-vuotias Burney.[1]
Burneyn seuraava romaani Cecilia (1782) yhdisti moraalisesti didaktisia teemoja hänen ensimmäisen romaaninsa sosiaalisen satiirin ohella monimutkaisempaan juoneen. Tämä romaani otettiin yhtä hyvin vastaan kuin Evelina, mutta Burneyn menestystä varjostivat lähipiirin kuolemantapaukset.[1]
Burney kirjoitti myös näytelmiä, mutta yhteyksiä teatteriin pidettiin sopimattomina hyvän perheen tyttärelle. Useimmat hänen näytelmistään julkaistiin vasta 1950-luvulla, ja hänen elinaikanaan esitettiin vain tragedia Edwy and Elgiva.[2]
Vuonna 1785 Burney esiteltiin kuningatar Charlottelle ja kuningas Yrjö III:lle, ja vuonna 1786 hänet kutsuttiin hovinaiseksi. Hän pysyi hovissa onnettomana viisi vuotta. Lopulta hänen terveytensä heikkeni, ja hänen sallittiin erota palveluksesta vuonna 1791. Hänen tuon ajan päiväkirjansa sivuuttavat uskollisesti hovin juorut kuninkaan luhistumisen vuosilta (1788–1789), mutta sisältävät mielenkiintoisia kertomuksia julkisista tapahtumista, kuten Warren Hastingsin oikeudenkäynnistä.[1]
Vuonna 1793, ollessaan 41-vuotias, Burney meni naimisiin Alexandre d’Arblayn kanssa. Mies oli rahaton ranskalainen emigrantti Englannissa. Heillä oli yksi poika. Vuonna 1796 Burney julkaisi romaanin Camilla, ja sen tuotoilla d’Arblayt rakensivat talon Surreyhin, jonne he muuttivat vuonna 1797. Perhe oli vierailulla Ranskassa vuonna 1802, kun Napoleonin sodat pakottivat heidät jäämään maahan kymmeneksi vuodeksi. Waterloon taistelun (1815) jälkeen d’Arblayt palasivat ja asettuivat Bathiin, jossa Alexandre d’Arblay kuoli vuonna 1818. Rouva d’Arblay vetäytyi sen jälkeen Lontooseen, jossa hän omistautui poikansa uralle ja isänsä muistelmien (1832) julkaisemiselle.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Frances Burney Encyclopaedia Britannica. Viitattu 26.4.2025.
- ↑ Frances (Fanny) Burney d'Arblay (1752-1840) Burney Centre, McGill university. Viitattu 26.4.2025.
