François-Joachim de Pierre de Bernis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
François-Joachim de Pierre de Bernis

François-Joachim de Pierre, Bernisin kardinaali (22. toukokuuta 1715 Saint-Marcel-d'Ardèche Ranska3. marraskuuta 1794 Rooma Italia) oli ranskalainen kirjailija, prelaatti ja diplomaatti, joka toimi suurlähettiläänä Venetsiassa, valtioministerinä Ranskassa ja ulkoministeriön valtiosihteerinä, kunnes hänet oli vihitty papiksi ja nimitetty asiainhoitajaksi Pyhän istuimen luokse Roomaan. Hän oli myös Ranskan akatemian jäsen.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

François-Joachim de Pierre syntyi vanhaan, mutta köyhtyneeseen aatelissukuun. Hän kävi koulunsa pariisilaisessa collège Louis-le Grandissa ja sen jälkeen Saint-Sulpice-seminaarissa. Niin koulussa kuin opiskelussaankin hän oli loistava oppilas, mutta samalla kunnianhimoinen ja melankolinen. Aluksi kardinaali de Fleury oli hänen suojelijansa, mutta kääntyi kuitenkin jatkossa hänen vastustajakseen. Tämä johti hänen piispallisen uransa katkeamiseen.

Kuninkaan suosikkien avulla hän myös pääsi Ludvig XV:n lähipiiriin, mikä tiesi hänelle taloudellisesti vaikeiden aikojen päättymistä. Kuningas antoi hänelle 1 500 livren eläkkeen ja huoneiston Tuileries’n linnasta Pariisissa. Hänet johdatteli diplomaatin uralle markiisitar de Pompadour, ja niin hän pääsii Ranskan hallinnon pienen sisäpiirin jäseneksi . Hän toimi kuninkaan neuvonantajana, kun hänet nimitettiin valtioministeriksi vuonna 1757, ja sen jälkeen hän vuosina 1757–1758 toimi valtiosihteerinä ulkoministeriössä.

Keskeiset teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Réflexions sur les passions et sur les goûts (1741)
  • Poésies diverses, par M. L. D. B. (1744)
  • Œuvres meslées en prose et en vers de M. L. D. B*** (1753)
  • Les Quatre saisons, ou les Géorgiques françoises, poëme (1763)
  • Les Saisons et les jours, poèmes (1764)
  • Œuvres complettes de M. le C. de B*** (1767)
  • Correspondance du cardinal de Bernis, ministre d'État, avec M. Paris du Verney, conseiller d'État, depuis 1752 jusqu'en 1769 (1790)
  • La Religion vengée, poème en 10 chants (1795)
  • Correspondance de Voltaire et du cardinal de Bernis, depuis 1761 jusqu'à 1777 (1799)
  • Mémoires et lettres de François-Joachim de Pierre, Cardinal de Bernis (1715-1758), publiés avec l'autorisation de sa famille, d'après les manuscrits inédits par Frédéric Masson (1878). Uusi painos: Mercure de France, Paris, 2000.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kardinaal de Richelieu.jpg Edeltäjä:
Nicolas Gédoyn
Ranskan akatemian jäsen
Tuoli 3
1744–1794
Seuraaja:
Roch-Ambroise Cucurron Sicard