Forth Bridge

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Forth Bridge
ESForth Rail Bridge seen from Queensferry shore.jpg
Ylittää Forthinvuonon
Ylläpitäjä Balfour Beatty
Siltatyyppi ulokesilta
Pisin jänneväli 521 m
Pituus 2 467 m
Avattu liikenteelle 4. maaliskuuta 1890
Haus LennartHell.svg
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Forth Bridge on vuonna 1889 valmistunut Skotlannissa oleva rautatiesilta, joka ylittää Forthinvuonon. Se on teräksestä rakennettu ulokesilta, jonka kokonaispituus on 2 467 metriä. Sen jänneväli oli 521 metriä.

Sillan suunnittelivat John Fowler ja Benjamin Baker, ja se otettiin käyttöön 1890.

Rakennelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Forth Bridge on teräksestä rakennettu ulokesilta. Sillan kokonaispituus siihen johtavat viaduktit mukaan luettuna on 2 467 metriä.[1]

Siltaa kantavat kolme uloketornia, joista lähtee kumpaankin suuntaan 207 metriä pitkät ulokkeet. Ulokkeiden välissä 107 pitkä riippuva jänne. Kolmen tornin väliin muodostuu näin kaksi 521 metriä pitkää jännettä, jotka olivat 28 vuoden ajan maailman pisimmät. Tornit kohoavat 110 metriä graniittisten tukipylväiden yläpuolelle.[2] Tornien huiput ovat kokonaisuudessaan 137 metriä joen pohjan yläpuolella.[1]

Sillan rakentamiseen käytettiin 53 000 tonnia terästä, ja se oli aikanaan Britannian ensimmäinen suuri teräsrakennelma.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Forth Bridgen rakennustöitä.

Firth of Forthin halki South Queensferrystä North Queensferryyn oli kulkenut lautta 1100-luvulta saakka. Se yhdisti Skotlannin koillisosan Edinburghiin ja maan eteläosaan. Forthinvuonon ylittämiselle alettiin hakea 1800-luvulla vaihtoehtoisia ratkaisuja. Ne saivat lisää intoa taakseen vuosisadan puolivälissä, kun rautatieverkko alkoi laajentua.[3]

Nuori insinööri Thomas Bouch alkoi 1849 suunnitella ratkaisuja Forthin- ja Taynvuonon ylittämiseksi. Tayn rautatiesillan rakentaminen aloitettiin 1871 ja Forthin sillan peruskivi laskettiin 1873. Projekti päättyi kuitenkin joulukuusa 1879, kun Tayn silta romahti myrskyssä ja vei mukanaan noin 75 ihmistä.[3]

Bouchin siltasuunnitelmat laitettiin jäihin onnettomuuden jälkeen, mutta sillalle haettiin silti jatkoa. Uuden suunnitelman esittivät John Fowler ja Benjamin Baker toukokuussa 1881.[3] Forth Bridge Railway Company hyväksyi 1,6 miljoonan punnan suunnitelman joulukuussa 1882.[4] Parlamentti oli hyväksynyt sen jo heinäkuussa.[3]

Silta rakennettiin kahdessa vaiheesa. Vuosina 1882–1885 keskityttiin vedenalaisiin rakennelmiin ja rakennettiin myös sillan perustukset. Vuosina 1886–1889 pystytettiin kolme konsolitornia ja rakennettiin sillalle johtavat viaduktit. Rakennustöissä oli parhaimmillaan mukana 4 600 miestä. Töiden aikana kuoli 73 työntekijää. Silta valmistui 15. marraskuuta 1889, testattiin tammikuussa 1890 ja avattiin 4. maaliskuuta 1890.[4]

Sillan rakennelmia on muutaman kerran muokattu sen valmistumisen jälkeen. Rautatien kantava kantta vahvistettiin 1913, valonheittimiset asennettiin 1990-luvulla ja yhden ympärille lisättiin jalkakäytävä 2012.[4]

Valtio omisti sillan vuoteen 1993 saakka. Sen uusi omistaja Network Rail teki 2001–2011 sillalle laajan kunnostustyön. Sen aikana se muun muassa maalattiin kokonaan uudelle pitkäaikaisella maalilla.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Forth Bridge, Fife Network Rail. Viitattu 10.5.2016. (englanniksi)
  2. Icomos, s. 283.
  3. a b c d History Forth Bridges Forum. Viitattu 10.5.2016. (englanniksi)
  4. a b c d Icomos, s. 284.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]