Forensinen kielentutkimus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Forensinen kielentutkimus tai forensinen lingvistiikka (forens(s)inen = oikeutta koskeva[1]) on soveltavan kielitieteen haara, jota käytetään rikostutkinnan apuna kirjoittajan tunnistamiseksi.[2]

Forensista kielentutkimusta hyödynnetään myös selvitettäessä huijausta tai petosta, mutta myös kun on erimielisyyttä tekstien tulkinnasta tai päätösten sisällöstä tai perusteluista.

Analysoinnissa käytetään useiden kirjoittajien näytteitä ja selvitetään esimerkiksi, muistuttaako jokin niistä niin paljon rikoksessa tai huijauksessa käytettyä, että niitä voidaan epäillä saman kirjoittajan kirjoittamiksi. Voidaan myös arvioida useita tekstejä sen selvittämiseksi, ovatko kaikki saman henkilön kirjoittamia. Analyysilla voidaan myös selvittää, onko teksti tietynlaisen henkilön, esimerkiksi lapsen, kirjoittama, jolloin puhutaan kirjoittajan profiloinnista. Samalla on koko ajan muistettava, että kieltä on voitu manipuloida.[2]

Forensista kielentutkimusta käytettiin Helsingin Sanomien pyynnöstä Enkeli-Elisan tapauksessa, ja tutkimus osoitti, että eri henkilöiden kirjoittamiksi väitetyissä teksteissä oli hyvin paljon samankaltaisuuksia. Kirjoittaja itse myönsikin kirjoittaneensa ne kaikki.[2]

Analyysissä ei tutkita pelkästään kieltä kielijärjestelmän osana vaan myös tekstin sisältöä, esimerkiksi onko se uskottava, onko siinä samantyyppistä vastakkainasettelua, aineiston ristiriitaisuutta, täsmäävätkö ajankohdat ja henkilöt. Osittain virheitä voi todentaa, mutta osa voi jäädä vaikutelmaksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Facta 2001, s. 680 (palsta). WSOY. ISBN 951-0-10225-3.
  2. a b c d Ulla Tiililä: Verbaaliset sormenjäljet – kielentutkimus huijausten ja rikosten tutkinnassa. Kielikello, 2014, nro 4, s. 14–17. Kotimaisten kielten keskus. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kimmo Himberg: Tekninen rikostutkinta. Johdatus forensiseen tieteeseen. Poliisiammattikorkeakoulu, 2002. ISBN 951-815-039-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.12.2014). Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjat 9
  • Antti Penttilä: Oikeuslääketiede eilen – forensiset tieteet huomenna. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 1999, nro 14, s. 1517–1518. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 29.12.2014.
  • Tarja Salmi-Tolonen: Forensista lingvistiikkaa – kielentutkimuksen juridisia sovelluksia, s. 375–393. Teoksessa Kielen ja oikeuden kohtaamisia. Talentum, 2008. ISBN 978-952-14-1295-0.