Ford Mustang (1974)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ford Mustang (2. sukupolvi)
Ford Mustang II (Centropolis Laval '10).jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Dearborn, Michigan
San Jose, Kalifornia
Edison, New Jersey
Meksikon lippu Meksiko, Mexico City
Valmistaja Ford Motor Company
Valmistusvuodet 1973 – 1978
Muut nimet Ford Mustang II
Korimalli 2-ovinen coupe
3-ovinen liftback
Muotoilija Dick Nesbitt (1971)[1]
Edeltäjä Ford Mustang 1. sukupolvi
Seuraaja Ford Mustang 3. sukupolvi
Teknisesti samankaltaisia Ford Pinto
Mercury Bobcat
Mitat ja tekniset tiedot
Pituus 175.0 in (4445 mm)[2]
Akseliväli 96.2 in (2443 mm)
Leveys 70.2 in (1783 mm)
Korkeus 2-ov: 50.3 in (1278 mm)
3-ov: 50.0 in (1270 mm)
Moottori 140 CID (2,3 l) Lima I4
171 CID (2,8 l) Köln V6
302 CID (4,9 l) Windsor V8
Polttoaine bensiini
Vetotapa takaveto
1978 Ford Mustang Cobra T-top
78 Ford Mustang II
Pääartikkeli: Ford Mustang

Toisen sukupolven Ford Mustang oli Fordin vuosina 1974–1978 valmistama pony car -luokan auto. Malli esiteltiin syyskuussa 1973, coupe- ja liftback -koriversioina seuraavalle mallivuodelle, juuri vuoden 1973 öljykriisin aattona. Mustang II:ssa ei ollut mitään yhteisiä korin osia edeltäjiensä kanssa. Malli jakoi pohjalevynsä subcompact-luokan Ford Pinton kanssa.[3][4]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen sukupolven Mustang oli kasvanut elinkaarensa aikana kokoa ja vuoden 1973 malli oli huomattavasti alkuperäistä vuoden -64 mallia kookkaampi. Pony car -segmentin autojen myynti oli laskussa 1970-luvun alkuvuosina, koska ostajat siirtyivät edullisemman hintaluokan ja polttoainetaloudellisempiin malleihin. Mustangin markkinaosuutta söi mm. Fordin oma menestysmalli Maverick[5] Mustang oli kasvanut intermediate-luokan autoksi ja etääntynyt alkuperäisestä ideastaan ja asiakaskunnastaan.[6] Mustangin alkuperäisenä konseptina oli olla vakiokomponenteista valmistettu edullinen ja nuorekas malli, joka oli kuitenkin persoonallisempi kuin urheilullinen perhesedanin alaversio. Detroitin autovalmistajat olivat tutkineet markkinoita jo tovin ja tarve pienempien autojen valmistamiseksi oli selvinnyt. Valmistajien tilanne oli heikentynyt jo kesään 1973, kun myymättömiä autoja alkoi enenevässä määrin jäädä varastoon.[7] Joulukuussa 1973 tilanne riistäytyi, kun öljykriisi romahdutti isokoristen ja -moottoristen autojen markkinat lähes täydellisesti[8]

Tultuaan nimetyksi Ford Motor Companyn pääjohtajaksi joulukuussa 1970, Lee Iacocca käynnisti pienemmän Mustangin suunnittelutyöt. Mallin tulisi olla markkinoilla vuodelle 1974. Ensimmäisissä suunnitelmissa hahmoteltiin kutistetun Mustang -mallin perustuvan kompaktimalli Maverickiin. Tämä hanke hylättiin ja jatkoon pääsi suunnitelma, jossa uuden Mustangin perustana käytettiin pienempää Pintoa Mustang II:n lopullisen tuotantomallin suunnitelmat viimeisteli Dick Nesbitt vuonna 1971.[9]

GM oli kehittänyt alkuperäisen Mustangin kilpailijoiksi Chevrolet Camaro ja Pontiac Firebird -mallit, mutta uusi Mustang II kilpaili nyt pikemminkin urheilullisia subcompact-malleja vastaan. Näihin kuuluivat GM:n Buick Skyhawk, Oldsmobile Starfire, Pontiac Sunbird ja Chevrolet Monza.[10] Fordilla ajateltiin että uusi malli voisi kamppailla menestyksekkäästi myös 2+2-korisia tuonti-coupeita vastaan. Näitä olivat mm. Toyota Celica, Datsun 240Z, Mazda RX-3 ja eurooppalainen Ford Capri — joka itse oli syntynyt Mustangin innoittamana. Mallia oli huhtikuusta 1970 lähtien myyty Yhdysvalloissa Mercuryn nk. captive import -mallina.[5] Saksasta tuli vuonna 1974 markkinaosuuksista kilpailemaan uusi Volkswagen Scirocco, BMW 2002 oli ollut tarjolla USA:ssa jo 1960-luvun lopulta lähtien.

Fordin pääinsinööri Stuart M. Freyn mukaan Iacocca odotti auton kokoonpanolta ja viimeistelyltä korkeaa tasoa, sen tuli olla "pieni jalokivi".[11] Mustang II:n ensimmäisen mallivuoden tuotantomäärä oli 385 993 autoa, kun 1973 Mustang oli päässyt lukemaan 134 867 autoa.[6][5] Mallia myytiin kaikkiaan hieman yli 900 000 kappaletta joka osoitti Ford Mustang II -mallin oikean ajoituksen.[12]

Muutokset vuosittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1974[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1974 Ford Mustang II Ghia

Suunnittelijat ja insinöörit olivat työskennelleet tiivisti uuden mallin ympärillä. Vaikka auto uudistui täydellisesti, sen designissa haettiin viittauksia alkuperäiseen versioon. Mustang II tuotiin markkinoille perinteiseen tapaan, mallivuotta edeltävän kalenterivuoden syksyllä.[13] Kokonsa puolesta uusi Mustang II palasi lähelle alkuperäistä, vuoden 1965 mallia. Uutuus valittiin amerikkalaisen autoilun aikakauslehti Motor Trendin Vuoden Autoksi.[14] Tärkeimpänä syynä Mustang II:n ensimmäisen vuoden suosiolle voidaan pitää vuoden 1973 öljykriisiä, joka sai kuluttajat siirtymään taloudellisiin malleihin.[15]

Mustang II:n oli ominaisuuksiltaan ajan tasalla oleva auto ja tehoiltaan se oli täysin vertailukelpoinen muiden sen aikaisten Detroitin valmisteiden kanssa. Mallinimi silti kantoi urheilullisen auton imagoa mukanaan ja koska Mustang ei moottoriensa puolesta pystynyt tarjoamaan varsinaisille vauhtipäille juuri mitään, nämä siirtyivät tuontiautojen käyttäjiksi. Urheilulliset japanilaismallit Toyota Celica ja Datsun 240Z kasvattivat myyntiään reilusti ja tämä oli pois Mustangin markkinaosuuksista."[5]

Mustang II:n perusmoottori oli 140-kuutiotuumainen (2,3 l) SOHC-rivinelonen, ensimmäinen kokonaan metrijärjestelmän mitoilla Amerikassa valmistettu moottori.[11][16] Ainut optiomoottori oli 171-kuutiotuumainen (2,8 l) V6. Vuosi 1974 oli ainoa, jolloin Mustangilla ei ollut tarjolla V8-optiomoottoria lukuun ottamatta Meksikossa valmistettuja autoja. Alustan uusia ominaisuuksia olivat hammastanko-ohjaus ja moottorin kiinnittäminen erilliseen apurunkoon, jolla vähennettiin NVH:ta (noise, vibration, harshness).

Iacoccan vaatimuksesta autosta tehtiin porras- ja viistoperäversiot."[17] Coupe- ja liftback -malleina tarjolla olleen Mustang II:n muotoihin oli eittämättä vaikutusta myös italialaisella Ghian suunnittelutoimistolla, joka oli siirtynyt Fordin omistukseen vuonna 1970. Mustangin alkuperäiselle tyylille uskollisesti autossa oli pitkä keula ja lyhyt perä. Uuden muotoilunsa myötä Mustang menetti välitolpattoman designinsa. Takasivuikkuna oli nyt kiinteästi asennettu, vaikka auton kromipäällysteinen ja ohut B-pilari saikin sen muistuttamaan hardtopia. Mainonnassaan Ford käytti porrasperä-Mustangin yhteydessä silti surutta ilmaisua "Hardtop". Mustang II:n perusvarusteversiot olivat Hardtop, 3-door 2+2, luksus-varusteinen Ghia ja V6-moottorinen Mach 1.

1975[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Öljykriisin alkaessa pikkuhiljaa painua kuluttajien ajatuksissa taka-alalle, Fordilla todettiin Mustang II:n imagon kaipaavan V8-moottoria.[17] Mallivuodelle 1975 auton konehuone suunniteltiin uusiksi, jotta sinne saatiin sovitettua 302-kuutiotuumainen (4,9 l) V8 -optiomoottori. Samalla konepelti ja lukkopelti kokivat muutoksia. Moottori oli tarjolla ainoastaan kaksikurkkuisella kaasuttimella ja sen nettoteho oli 140 hv. Koska Mustang II:ta oli valmistettu mallin markkinoille tulosta lähtien Meksikossa V8-moottorilla, keulan suunnitelmat lainattiin sieltä, sen sijaan että yhtiö olisi käyttänyt vastaavan rakenteen uudelleen suunnitteluun aikaa ja rahaa.[18]

Road & Track kellotti V8-moottorilla varustetulle Mustangille 0–60 mph (96 km/h) kiihtyvyyden ajassa 10,5 sekuntia ja 106 mph (171 km/h) huippunopeuden.[17] Mustang II:n 302-kuutiotuumaisesta versiosta tuli USA-Fordin ensimmäinen metrijärjestelmän mukaisella kuvauksella nimetty V8 Mustang: 5.0 L.[18]

Uuden V8-optiomoottorin lisäksi malli sai osakseen joitain pienempiä muutoksia vuodelle 1975. Ghia sai C-pilareihinsa oopperaikkunat ja topatun puoli-vinyylikaton. "Perus"-Ghian rinnalla oli ao. vuonna tarjolla astetta elegantimpi Silver Ghia. Mallivuoden keskellä valikoimaan lisättiin uusi versio, 2.3 L "MPG". Mallin oli tarkoitus täyttää Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston asettama 23 mpg (10 l/100 km) kaupunki- ja 34 mpg (6,9 l/100 km) maantiekulutus sekä päästövaatimukset. Siksi se oli varustettu katalysaattorilla ja perävälitys oli harva 3.18:1 (vakiovälitys oli 3.40:1).[19] Alleviivatakseen polttoainetaloudellisuutta, kaikki 2,3 L perus-Mustang II:t saivat vuoden 1975 jälkeen mallinimeensä lisäliitteen MPG.

1976[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi "Cobra" teki paluun mallivuonna 1976. Nyt tarjolle tullut Cobra II oli varustepaketti, johon kuului mm. kisaraidoitus, etu- ja takaspoilerit, konepellin valescooppi ym. Ao. mallivuoden erikoisversio oli Stallion-paketti, jonka sai sekä porras- että viistoperämalliin. Pakettiin kuului mm. musta maski, mustat ikkunalistat ja lasinpyyhkijöiden varret, musta korin alaosa ym. Edellisenä vuonna Ghia-mallien optiovarusteena esitelty manuaalitoiminen, lasinen Moonroof-kattoluukku tuli optioksi myös muihin malleihin[20]

1977[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1977 Mustang II Cobra II
1977 Cobra II uudemmalla teippauksella ja käännetyllä valescoopilla

Vuoden 1977 erikoismalli oli Appearance-paketti, johon kuului mm. Tu-Tone-kaksivärimaalaus, kyljen dual-aksenttiraidat, vanteiden kromirenkaat, täysvinyyli- tai kangas-vinyyli -istuimet, kojetaulun harjattua alumiinia olevat applikoinnit ym. Toinen uutuus oli Ghia Sports -paketti, johon kuului musta tai kellanruskea (tan) maalaus, Black Odense- tai Chamois Lugano -puolivinyylikatto, saman väriset kylkilistojen vinyyli-insertit sekä kyljen aksenttiraidat, takaluukun päälle tavarateline em. värisillä nahkahihnoilla, alumiinivanteet Chamois-värisillä puolilla ja musta maski. Uutena optiovarusteena oli raotettava tai halutessa irrotettava Flip-Up Open Air -kattoluukku. Tuulilasin pyyhkijöiden ja pesulaitteen katkaisimet siirtyivät kojetaulusta vilkkuviikseen. Fastback-malleihin sai etuspoilerin valinnaisena no-cost-varusteena. Mallin suunnitellun elinkaaren lähestyessä päätepistettään Ford muutti tai lisäsi autojen varustusta kesken mallivuoden. Cobra II sai uudet näyttävät teippaukset ja konepellin valescooppi käännettiin toisinpäin eli takaa imeväksi. Kaikkein lähemmäksi avoautoa pääsi fastback-mallin T-top -optiolla, johon kuului katon irrotettavat lasipanelit.

1978[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1978 Mustang King Cobra

Viimeiselle mallivuodelle Mustang II toi enää vähän uutta. Edellisen mallivuoden aikana valikoimaan tulleiden T-roof Convertiblen ja uuden Cobra II -teippauksen ohella ostajia houkuteltiin uudella King Cobralla ja naisväelle suunnatulla Fashion-versiolla.

King Cobran varustukseen kuului luonnollisesti kaikki Cobra II:n varustus, lisättynä Rallye-paketin varusteilla. Tähän päälle vielä tehostettu jäähdytys, heavy duty -jousitus, säädettävä iskunvaimennus ja kallistuksenvakaaja myös takana. Ulkoisesti mallin tunnisti konepellin näyttävästä King Cobra-motiiviteippauksesta, omasta etuspoilerista ja takaspoilerin King Cobra -dekaalista. Fashion-paketti jakautui kahteen erikseen hankittavaan osaan, Fashion Accessory -ulko- ja sisäpakettiin. Mallin väri oli pirteän oranssi Tangerine. Sisätilapaketin värit oli soinnutettu ulkovärin kanssa yhteen ja varusteisiin kuului mm. kuljettajan häikäisysuojan valaistu meikkipeili, ovien tavarataskut, seisontajarrun kahvan koteloinnin kolikkorenki ym.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1974 Mustang II: New exclusive images from Ford designer Dick Nesbitt Car Body Design.
  2. 1976 Ford Mustang II Brochure Oldcarbrochures.com.
  3. Lamm, Michael. "Ford's Mustang II: best idea of the year". Popular Mechanics lokakuu 1973. 
  4. Frank, Len. "Happy Birthday Ford Mustang!". Popular Mechanics elokuu1989. 
  5. a b c d Auto Editors of Consumer Guide: 1974 1975 1976 1977 1978 Ford Mustang auto.howstuffworks.com. 15 helmikuu 2007.
  6. a b Sessler, Peter (2006). Ford Mustang Buyer's And Restoration Guide. Sams Technical Publishing. ISBN 978-0-7906-1326-0. 
  7. Smith, William D.. "Detroit's Dilemma: Gas Hogs or Fuel Savers; Sales Show Influence Of Energy Situation". Luettu 30 November 2013. 
  8. Stevens, William K.. "Rush to Smaller Cars Spurs Detroit to Alter Assembly Lines; Conversion Costs Big 3 Estimated $500-Million", 3. joulukuuta 1973. 
  9. Car and Driver.com - 1974 Ford Mustang II
  10. Sessler, Peter C. (2006). Ford Mustang Buyer's and Restoration Guide. Sams Technical Publishing. ISBN 978-0-7906-1326-0. 
  11. a b Witzenburg, Gary L. (1979). Mustang!: the complete history of America's pioneer pony car. Automobile Quarterly Publications. ISBN 978-0-915038-13-8. 
  12. Smart, Jim (February 2009). "1964 Ford Mustang Convertible - Iacocca's Mustang". Mustang Monthly. 
  13. Coulter, Bill (2002). Mustang Collectibles. Motorbooks. ISBN 9780760311738. 
  14. Car of the Year Winners, 1949-Present Motor Trend.
  15. Heasley, Jerry (elokuu 2004). "40 Wild Horses". Popular Mechanics: 66-67. 
  16. Wilcke, Gerd. "Here Comes the Metric System, America; Big Switch Seems Just A Matter Of Time", 24. kesäkuuta 1973. 
  17. a b c Autos.ca - Motoring Memories: Motoring Memories: Ford Mustang II, 1974-1978
  18. a b Carbrand.blogspot.fi - Car Brand and History: Mustang
  19. Leffingwell, Randy (2003). Mustang: Forty Years. MotorBooks/MBI, 253. ISBN 978-0-7603-1597-2. 
  20. Auto Editors of Consumer Guide: The 1976 Ford Mustang howstuffworks com.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ford Mustang (1974).
1974
1975
1976
1977
1978