Fokylides
| Fokylides | |
|---|---|
| Φωκυλίδης | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 560 eaa. Miletos |
| Kuollut | 500/400-luku eaa.(?) |
| Ammatti | runoilija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | muinaiskreikka |
| Aikakausi | antiikki |
| Kirjallinen suuntaus | eeppinen runous, elegia |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Fokylides (m.kreik. Φωκυλίδης, Fōkylidēs, lat. Phocylides; 500-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen runoilija, joka oli kotoisin Miletoksesta. Hän kirjoitti eepillistä ja elegiarunoutta.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fokylideen henkilöstä tiedetään vain se, että hän oli kotoisin Joonian Miletoksesta ja oli Theogniin aikalainen. Molempien sanotaan Sudan mukaan syntyneen 55. olympiadin aikana eli vuonna 560 eaa. Tämä vastaa Eusebioksen antamaa ajoitusta: hän sijoittaa Fokylideen 60. olympiadille eli vuoteen 540 eaa. lyyrisen runoilija Simonideen aikalaiseksi.[1]
Runous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fokylides kirjoitti Sudan mukaan eepillisiä runoja ja elegioita. Nykyaikaan hänen runoudestaan on säilynyt vain kahdeksantoista lyhyttä katkelmaa. Näistä vain kaksi on elegiamittaa, loput heksametrisiä.[1]
Fokylideen tuotantoon lukeutuivat runot nimeltä Paraineseis (Παραινέσεις) eli Gnomai (Γνῶμαι), joita kutsuttiin myös nimellä Kefalaia (Κεφάλαια). Tällainen gnoominen runous selittää, miksi Suda kutsuu häntä filosofiksi. Suurin osa niistä harvoista katkelmista, joita meillä on säilynyt, edustaa juuri tätä lajia; niissä näkyy halveksuntaa syntyperää ja yhteiskunnallista asemaa kohtaan sekä mieltymys aineelliseen nautintoon, mikä oli tyypillistä joonialaiselle luonteelle. Aristoteles lainaa kiittäen yhtä hänen gnoomisista ohjeistaan, joka käsittelee kohtuullisuuden hyvettä:[1][2]
»πολλά μέσοισιν ἄριστα· μέσος θέλω ἐν πόλει εἶναι.» »polla mesoisin arista· mesos thelō en polei eīnai.» »Parasta on niillä, jotka ovat keskellä. Keskellä haluan olla valtiossakin.[1][2]»
Fokylideen runouden didaktinen luonne käy ilmi toistuvasta säerakenteesta, joka alkaa sanoin ”ja tämäkin on Fokylideen [sanonta]” (καὶ τόδε Φωκυλίδεω, kai tode Fōkylideō). Nämä sanat muodostivat epäilemättä otsikon kullekin osiolle (mon. κεφάλαια, kefalaia), johon Fokylideen runot Sudan mukaan oli järjestetty.[1]
Tekstilaitokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fokylideen säilyneen runouden editio princeps oli Konstantinos Laskariksen kokoelmassa (Venetsia 1494–1495, 4to.). Sen jälkeen ne on sisällytetty kaikkiin tärkeimpiin lyyristen ja gnoomisten runoilijoiden kokoelmiin, mukaan lukien Thomas Gaisfordin Poetae minores Graeci (Oxford 1814–1820, Leipzig 1823, 8vo.), Jean François Boissonade de Fontarabien Poetae Graeci gnomici (Pariisi 1823, 32mo.), Friedrich Wilhelm Schneidewinin Delectus poesis Graecorum (Göttingen 1838, 8vo.); sekä Theodor Bergkin Poetae lyrici Graeci (Leipzig 1843, 8vo.). S. F. W. Hoffmannin Lexicon bibliographicum sisältää seitsemän palstaa pelkästään Fokylideen runojen editioiden sekä latinankielisten ja varhaisten nykykielisten käännösten otsikoita.[1]
Epäperäiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jotkut kokoelmat sisältävät myös didaktisen runon nimeltä Poiēma nūthetikon (Ποίημα νουθετικόν, ”Nuhteluruno”), joka koostuu 217 heksametrisäkeestä ja on epäilemättä vasta kristilliseltä ajalta. Se, että tällainen teos on liitetty Fokylideen nimeen, osoittaa kuitenkin, kuinka suuressa arvossa häntä pidettiin didaktisena runoilijana.[1]
Suda väittää, että jotkut Fokylideen säkeistä oli ”varastettu” Sibyllan oraakkeleista. Tämä tarkoittaa todennäköisesti joko sitä, että tuossa apokryfisessä kokoelmassa oli säilynyt aitoja Fokylideen säkeitä, tai että sekä oraakkeleissa että Poiēma nūthetikonissa oli samoja vanhoja säkeitä, joiden todellinen kirjoittaja ei ollut tiedossa.[1]