Fokker D.X
| Fokker D.X | |
|---|---|
.jpg) Fokker D.X |
|
| Tyyppi | hävittäjä |
| Alkuperämaa |
 Alankomaat |
| Valmistaja | Fokker |
| Suunnittelija | Reinhold Platz |
| Pääkäyttäjät |
Espanjan ilmavoimat Suomen ilmavoimat |
| Valmistusmäärä | 12 |
| Kehitetty mallista | Fokker D.VIII |
Fokker D.X (myös Fokker D.10) oli hollantilaisen Fokkerin valmistama yksitasoinen hävittäjälentokone. Koneen kehitys käynnistyi Saksassa Fokkerin aiemman D.VIII-hävittäjän pohjalta, mutta saatiin valmiiksi vasta yhtiön siirrettyä toimintosa Alankomaihin, missä tyypin sarjatuotanto myös tapahtui. Konetyyppiä valmistettiin lopulta vain 12 kappaletta, ja sitä käyttivät Espanjan ja Suomen ilmavoimat.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Fokkerin Reinhold Platz suunnitteli vuonna 1918 mallitunnuksen D.VIII saaneen hävittäjän, jonka rungon yläpuolelle sijoitettu siipi oli ajalleen varsin poikkeuksellisesti rakenteellisesti itsekantava. Vaatimattomasta 110 hevosvoiman (82 kW) pyörivästä tähtimoottoristaan huolimatta konetyyppi oli varsin suorituskykyinen. D.VIII:aa ehdittiin rakentaa vain 60 kappaletta ennen ensimmäisen maailmansodan aselepoa, mutta Platz jatkoi tästä huolimatta sen kehittämistä. Hän suunnitteli vielä saman vuoden 1918 aikana tyyppimerkinnän V.29 saaneen prototyyppihävittäjän, joka oli D.VIII:n rivimoottorilla varustettu muunnelma. V.29:n pohjalta syntyi edelleen kehitetty V.41, jonka rakentaminen aloitettiin vielä Fokkerin Saksan tehtailla, mutta se valmistui vasta yhtiön siirrettyä toimintonsa Anthony Fokkerin kotimaahan Alankomaihin.[1]
Kone oli edeltäjiinsä nähden huomattavasti kookkaampi: sen kärkiväli oli peräti 14 metriä. V.41:een kaavailtiin alkuun BMW IIIa -moottoria, joka kuitenkin korvattiin 300-hevosvoimaisella Hispano-Suiza 8Fb:llä. Prototyyppiä seuranneet sarjatuotantokoneet saivat tyyppimerkinnän D.10. Koneita rakennettiin yhteensä 12 kappaletta prototyyppi mukaan lukien. Kymmenen niistä toimitettiin Espanjan ja yksi Suomen ilmavoimille.[1]
Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ilmavoimille oltiin oli hankkimassa uusia hävittäjälentokoneita 1920-luvun alulla, ja Fokkerilta tilattiin yksi D.X-kone vertailukokeita varten vuonna 1923. Suomen ilmavoimien rekisteritunnuksen 8E3 saanut kone sai siipensä vaneeriverhouksesta lempinimen Faneeri-Fokkeri. Tyypillä oli hyvä liitokyky pitkän siipensä ansiosta, mutta sen ketteryys oli kehnoksi, eikä sen rakenteen arvioitu kestävän kaikkia taitolentoliikkeitä. Kone tuhoutui Utissa 19. elokuuta 1926 laskun mentyä pitkäksi. Kirjanpidossa myöhemmin tunnuksella FO-42 esiintynyttä konetta kaavailtiin korjattavaksi, ja siitä oli tarkoitus tehdä laajamittaisin muutostöin tiedustelukäyttöön soveltuva. Näitä ei kuitenkaan toteutettu, ja koneen runko päätyi lopulta säilytettäväksi Suomen ilmavoimamuseoon Tikkakoskella.[1]
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: [1]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1
- Pituus: 8,00 m
- Kärkiväli: 14,00 m
- Korkeus: 2,95 m
- Siipipinta-ala: 21,20 m²
- Tyhjäpaino: 861 kg
- Lentopaino: 1 246 kg
- Voimalaite: 1 × Hispano-Suiza 8Fb -nestejäähdytteinen V8-moottori; 224 kW (300 hv)
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 225 km/h
- Lakikorkeus: 8 150 m
- Nousuaika: 7,5 min 3 000 metriin
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu: Albatrosista Pilatukseen, s. 57–58. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 2010. ISBN 978-952-99989-2-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fokker D.X Wikimedia Commonsissa
