Tämä on lupaava artikkeli.

Floridansuosypressi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Floridansuosypressi
Sumpfzypresse (Taxodium distichum).jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Paljassiemeniset Pinophyta
Lahko: Cupressales
Heimo: Sypressikasvit Cupressaceae
Alaheimo: Taxodioideae
Suku: Suosypressit Taxodium
Laji: distichum
Kaksiosainen nimi

Taxodium distichum
(L.) Rich., 1810[2]

Synonyymit
  • Cupressus disticha L., 1753[3]
  • Schubertia disticha (L.) Mirb., 1812[2]
  • Cuprespinnata disticha (L.) J.Nelson, 1866[2]
Taxodium distichum range map.svg
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Floridansuosypressi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Floridansuosypressi Commonsissa

Floridansuosypressi[4] eli suosypressi[5][6] (Taxodium distichum) on sypressikasvien heimon suosypressien sukuun kuuluva havupuulaji. Se on Pohjois-Amerikan kaakkoisosien kosteikoilla ja tulvatasangoilla kasvava kausivihanta puu. Lajin piirteisiin kuuluvat kesäisin vaalean vihreät ja syksyisin oranssinruskeat talveksi karisevat lehdet, tyvekäs runko, ylöspäin juuristosta kasvavat hengitysjuuret sekä kypsänä hajoavat pyöreät kävyt. Floridansuosypressi on ollut perinteisesti tärkeä hyötypuu luontaisen elinalueensa alkuperäiskansoille, ja nykyisin lajia kasvatetaan laajalti koristepuuna.[2] Lajiin kuuluu kaksi toisistaan ulkonäöltään ja ekologialtaan eroavaa muunnosta: laajalle levinnyt siirottavalehtinen nimimuunnos ja eteläinen myötäislehtinen muunnos.[7]

Nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puun tieteellisen nimen lajimääre distichum tarkoittaa kasvitieteellisessä latinassa ”kaksirivistä” viitaten lehtien asentoon.[2][6] Lajin luontaisella elinalueella Yhdysvalloissa siitä käytetään englannin kielessä yleisesti nimeä bald-cypress (suom. kaljusypressi).[2][6] Lajin eteläistä muunnosta kutsutaan usein englanniksi nimellä pond cypress.[7]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Floridansuosypressi on suurikokoinen kausivihanta puu. Se kasvaa yleisesti noin 40 metriä korkeaksi ja rungon rinnankorkeusläpimitaltaan 2–3,5 metriä paksuksi, mutta saattaa suotuisissa olosuhteissa tulla suuremmaksikin.[2] Lajin eteläinen muunnos jää usein selvästi pienemmäksi varsinkin karuilla kasvupaikoilla.[8]

Floridansuosypressi eroaa lähisukuisesta meksikonsuosypressistä (Taxodium mucronatum) ulkoisesti suuremman tavallisesti yli kaksi senttimetriä pitkän käpynsä ja lehden alapinnalle keskittyneiden ilmarakojensa puolesta.[2]

Varsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puu on yleensä yksirunkoinen; runko on pysty ja suora.[2] Rungossa on usein huomattavan suuri epäsäännöllinen tyvilaajentuma.[2] Rungon vaaleanruskea tai harmaa uurteinen kuori hilseilee pitkinä säikeisinä liuskoina.[2] Rungosta lähtevät haarat voivat olla siirottavia tai kohenevia.[2] Latvus on nuorella puulla yleensä kartiomainen ja tulee vanhemmiten epäsäännölliseksi ja usein tasalatvaiseksi.[2][3] Puun pitkäversot eli pitkähaarat ovat pysyviä, ja niiden kasvu jatkuu kärki- ja hankasilmuista, kun taas lyhytversot eli lyhythaarat karisevat yleensä kokonaisina lehtineen kasvukauden päätteeksi muodostamatta uusia silmuja.[2][3] Pitkäverson versoranka on ensimmäisenä vuonna vihreä ja tulee toisena vuonna ruskeaksi tai ruskeanpunaiseksi.[9] Lyhytversot asettuvat pitkäversoon kaksirivisen vuorottaisesti.[2] Lyhytverso on yleensä 8–10 senttimetriä pitkä ja rangaltaan vihreä.[2] Talvehtivat silmut ovat kolmesta viiteen millimetriä pitkiä ja muodoltaan pallomaisia.[2] Silmua suojaa kuudesta kahdeksaan teräväkärkisen puikeaa kölillistä silmusuomua.[2]

Juuret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puun juuristo muodostuu tavallisesti useista alaspäin suuntautuneista juurista, joista haarautuu lukuisia vaakasuuntaisia sivujuuria.[8] Laji kasvattaa lisäksi varsinkin veden äärellä kasvaessaan vaakajuuristaan ylöspäin maan tai veden pinnalle nousevia pystyjä juuren polvekkeita, joita kutsutaan hengitysjuuriksi.[6][8] Näiden juurten on vaihtelevasti esitetty auttavan puun kaasujen vaihtoa tai vakauttavan puuta vetisessä maaperässä.[8] Taimena floridansuosypressillä on voimakas alaspäin kasvava pääjuuri.[8]

Lehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtien muoto vaihtelee tasasoukasta suikeaan ja neulasmaiseen.[2] Lehtiasento on kierteinen, ja varsinkin lyhytversojen lehdet asettuvat usein rankaan usein vuorottain kampamaisen kaksirivisesti.[2][9] Lehden lapa on yleensä 3–15 millimetriä pitkä ja noin yhden millimetrin leveä, mutta lehti saattaa olla yli kaksikin senttimetriä pitkä.[2] Lehden laidat ovat ehyet ja kärki saattaa olla terävä, tylppä, otapäinen tai piikkikärkinen.[2] Lehdessä on näkyvä vaalea keskisuoni, joka on yleensä koholla lehden alapinnalla, ja saattaa olla koholla tai painuksissa sen yläpinnalla.[2] Ilmaraot asettuvat lehden kummallekin pinnalle kahteen keskisuonen erottamaan juovaan; alapinnalla ilmarakoja on enemmän ja juovat ovat leveämpiä kuin yläpinnalla.[2]

Pitkäversojen lehdet ovat karisevia, kun taas lyhytversojen lehdet pysyvät kiinni lehtineen karisevissa versoissa.[2] Lehdet ovat kasvukauden aikana vaalean vihreitä,[2] ja niiden ruskaväritys vaihtelee oranssista kuparinruskeaan.[10]

Kukinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Floridansuosypressi on yksikotinen, joten erilliset hede- ja emikukinnot kehittyvät samaan puuhun.[2] Hedekukinnot eli hedekävyt kehittyvät erityisille lehdettömille versoille yksittäin tai pareittain: hedekäpyjä tuottava riippuva verso muistuttaa rakenteeltaan terttu- tai huiskilokukintoa.[2][3][9] Pallomainen tai pitkänpyöreän munanmuotoinen hedekäpy on tavallisimmin kolmesta viiteen millimetriä pitkä ja kahdesta kolmeen millimetriä leveä.[2] Aluksi väritykseltään kellertävän vihreästä hedekävystä tulee lopulta hieman purppurainen tai ruskea.[2] Hedekäpy koostuu yleensä 6–10 rankaan kierteisesti asettuneesta puikean kilpimäisestä hedelehdestä.[2] Kunkin hedelehden alapinnalla on yleensä neljästä yhdeksään pallomaista siitepölyä tuottavaa pölylokeroa kahdessa rivissä.[2]

Emikukinnot eli kävyt kasvavat usein ryppäinä.[2] Epäsäännöllisen munanmuotoinen tai lähes pallomainen käpy on tavallisimmin 2–3,5 senttimetriä pitkä.[2] Käpy koostuu noin 20–30 rangan ympärille kierteisesti asettuvasta käpysuomusta, joista kukin muodostuu yhdiskasvuisesta emisuomusta ja peitinsuomusta.[2] Puutunut käpysuomu on ohutperäisen kilpimäinen ja kilveltään kupera sekä yleensä nelisivuinen.[2][9] Käpysuomun kilven ulkopinta voi olla sileä tai kurttuinen, ja sen keskellä on poikittainen harjanne.[2] Kävyn kärjimmäiset ja tyvimmäiset käpysuomut ovat usein steriilejä ja rankaan kiinnikasvaneita; näitä lukuun ottamatta käpysuomut yleensä irtoavat kävystä siementen kypsyttyä.[2] Käpy on aluksi vaalean vihreä ja tulee kypsyessään vaalean tai harmaan ruskeaksi; käpysuomujen karistessa paljastuvat sisäpinnat ovat kellertävän ruskeita ja usein punertavan pihkan värittämiä.[2] Yksi käpy tuottaa yleensä 20–40 siementä.[2]

Siemenet ovat hieman litistyneitä ja muodoltaan vinon kolmiomaisia tai kulmikkaanpuikeita.[2] Siemen on tavallisesti neljästä seitsemään millimetriä pitkä.[2] Kiiltävän ruskeassa siemenessä on suuri vaalea sivuttainen napasuoniarpi.[2] Siemenen siipipalteet ovat hyvin pieniä tai surkastuneita ja enintään noin yhden millimetrin leveitä.[2]

Kasvu ja elinkierto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Floridan Longwoodissa sijaitseva Lady Liberty on yksi suurimmista tunnetuista suosypresseistä.

Floridansuosypressi on hidaskasvuisena pidetty erittäin pitkäikäinen puu.[8][11] Sen sukupolven pituus on noin 40 vuotta.[1] Puu yleensä lopettaa pystysuuntaisen kasvun noin 200 vuoden iässä, mutta saattaa elää tämän jälkeen vielä satoja vuosia.[8] Lajin eteläinen muunnos on nimimuunnosta hidaskasvuisempi.[8]

Lajin vanhin tunnettu vuosilustoista laskettu ikä on Pohjois-Carolinan Black River -joen varrella kasvavan puun näytteestä saatu 2 624 vuotta.[11] Ikä on laskettu puun tyvilaajentuman yläpuolelta otetusta kairausnäytteestä, joten puun alimmat osat ovat olleet vielä joitakin vuosia tätäkin vanhempia.[11] Siten floridansuosypressi on yksi pitkäikäisimpiä puulajeja maailmassa ja pitkäikäisin itäisessä Pohjois-Amerikassa.[11]

Floridansuosypressi lisääntyy tavallisesti suvullisesti siemenistä; se voi kuitenkin myös lisääntyä kasvullisesti kantovesoista.[8]

Pölytys tapahtuu luonnossa yleensä maaliskuussa tai huhtikuussa, ja siemenet kypsyvät saman vuoden syksyllä lokakuusta joulukuuhun.[8] Floridansuosypressi on tuulipölytteinen: pölytys tapahtuu hedekävystä karisseen siitepölyhiukkasen kulkeutuessa tuulen mukana kävyn siemenaiheen pölytyspisaralle ja siitä siemenaiheen sydämelle.[12] Toisin kuin monilla muilla sypressikasveilla, floridansuosypressillä pölytyspisarat osoittavat satunnaiseen suuntaan ja usein yhdistyvät suuremmaksi pisaraksi.[12]

Floridansuosypressillä on kolmesta viiteen vuoden välein runsaampi siemenvuosi.[8] Siemen jää kypsyttyään kiinni käpysuomuun, mutta koko käpysuomu tavallisesti irtoaa kävyn kypsyttyä; toisinaan käpy saattaa kuitenkin karista puusta kokonaisena suomuineen ja siemenineen.[8] Siemenet leviävät etupäässä veden kuljettaessa käpyjä tai niiden suomuja, mutta siemeniä voivat levittää myös eläimet kuten oravat.[8]

Fytokemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Floridansuosypressin varsissa, lehdissä ja kävyissä on runsaasti suojaavia yhdisteitä.[13] Puun eteerisestä öljystä on tunnistettu yli sata yhdistettä, joista tärkeimpiä ovat alfa-pineeni, tujopseeni, myrseeni, beeta-pineeni, limoneeni ja kamfeeni.[13]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Floridansuosypressi on havupuiden sypressikasvien heimon (Cupressaceae) suosypressien sukuun (Taxodium) kuuluva puulaji ja sukunsa tyyppilaji.[2] Lähisukuinen meksikonsuosypressi (Taxodium mucronatum) luokitellaan toisinaan floridansuosypressin muunnokseksi T. distichum var. mexicanum, jolloin suosypressien suvussa olisi vain yksi nykyisin elävä laji. Toisaalta yleisesti floridansuosypressin muunnokseksi luokiteltu Taxodium distichum var. imbricarium luokitellaan toisinaan erilliseksi lajiksi Taxodium ascendens.[14]

Ruotsalainen luonnontieteilijä Carl von Linné luokitteli lajin alun perin aidoksi sypressiksi (Cupressus) vuonna 1753 nimellä Cupressus disticha.[2] Vuonna 1810 ranskalainen kasvitieteilijä Louis Claude Richard erotti lajin omaan suosypressien sukuunsa.[2]

Muunnokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muunnoksen var. imbricarium kohenevia lyhytversoja ja ranganmyötäisiä lehtiä.

Lajiin kuuluu kaksi muunnosta.[7]

T. distichum var. distichum[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taxodium distichum var. distichum on lajin nimimuunnos. Sen ominaispiirteitä ovat lyhytversojen kampamaisen kaksirivisesti asettuneet tasasoukat lehdet ja varsinkin vetisessä maassa kasvavien puiden tuottamat kartiomaiset hengitysjuuret.[7] Lyhytversot ovat siirottavia tai riippuvia, ja niiden tasasoukat lehdet ovat tavallisesti 10–17 millimetriä pitkiä.[7]

Nimimuunnosta esiintyy kaikkialla lajin levinneisyysalueella rannikolta syvälle sisämaahan Mississippijoen keskijuoksulle.[7] Se kasvaa tyypillisesti jokirannoilla, tulvatasangoilla ja soilla.[7]

T. distichum var. imbricarium[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taxodium distichum var. imbricarium (syn. Taxodium ascendens) on lajin eteläinen muunnos. Sen ominaispiirteitä ovat kohenevat lyhytversot ja niiden ranganmyötäiset lehdet.[7] Lyhytversot ovat kohenevia tai pystyjä, ja niiden neulasmaiset tai kapeansuikeat lehdet ovat tavallisesti 3–10 millimetriä pitkiä.[7] Hengitysjuuret ovat muunnoksella var. imbricarium harvinaisempia ja muodoltaan pyöristyneempiä kuin nimimuunnoksella.[7]

Muunnosta var. imbricarium esiintyy lajin levinneisyysalueen eteläosissa lähellä rannikkoa Virginiasta Texasiin. Muunnosta ei yleensä tavata virtaavan veden ääreltä; se kasvaa yleisimmin seisovan veden äärellä soilla ja soisten lampien ja järvien rannoilla.[2][7] Se kasvaa luonnossa yleensä karummilla ja happamammilla kasvupaikoilla kuin nimimuunnos.[8]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Floridansuosypressiä esiintyy luonnonvaraisena laajalla alueella Yhdysvaltain etelä- ja itäosissa. Sen levinneisyys myötäilee Atlantin rannikkotasankoa New Yorkista Floridaan ja Meksikonlahden rannikkotasankoa Floridasta Texasiin sekä Mississippiä ja sen sivujokia Indianasta Louisianaan.[15] Puuta esiintyy luontaisena Alabaman, Arkansasin, Delawaren, Etelä-Carolinan, Floridan, Georgian, Illinoisin, Indianan, Kentuckyn, Louisianan, Marylandin, Mississippin, Missourin, Oklahoman, Pohjois-Carolinan, Tennesseen, Texasin ja Virginian osavaltioiden alueilla.[1][2]

Floridansuosypressiä kasvatetaan yleisesti koristepuuna sen luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolella.[1] Puu kestää istutettuna kylmempiä oloja kuin sen luonnonvaraisella levinneisyysalueella esiintyy, ja lajia kasvatetaan eteläisessä Kanadassa asti.[8]

Elinympäristö ja ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puu oranssinruskeassa ruskavärityksessä.
Pienikasvuinen puu karulla suolla.

Floridansuosypressi on lähinnä lämpimänlauhkean vyöhykkeen alavien maiden kosteikkojen, jokivarsien ja tulvatasankojen puu.[15] Lajin luontaiset kasvupaikat ovat yleensä enintään 30 metrin korkeudella merenpinnasta: korkeimmillaan sitä kasvaa luonnossa noin 530 metrin korkeudessa.[1][2]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Floridansuosypressiä esiintyy etupäässä lämpimänlauhkean ilmaston alueella.[15] Laji menestyy myös sekä eteläisen Floridan kosteassa subtrooppisessa ilmastossa että Yhdysvaltain Keskilännen kylmien talvien mannerilmastossa: se sietää enimmillään −29 – −34 celsiusasteen pakkasta.[2][8][15]

Levinneisyysalueen pohjoisosassa Illinoisissa kasvukausi kestää noin 190 päivää, kun taas eteläisessä Floridassa kasvukausi kestää lähestulkoon ympäri vuoden.[8] Lajin elinalueiden vuosittainen sadanta vaihtelee 760 millimetristä Texasissa 1 630 millimetriin Meksikonlahden rannikon keskiosissa.[8]

Laji on kausivihanta: se karistaa lehtensä ja lyhytversonsa kasvukauden lopulla ja talvehtii lehdettömänä.[2] Puut karistavat lehtensä vuosittain myös lajin levinneisyysalueen eteläisimmässä osassa eteläisessä Floridassa, vaikka kasvukausi kestää alueella lähes vuoden ympäri, ja pakkasta esiintyy vain harvoin.[8][15]

Kasvupaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Floridansuosypressi kasvaa usein siltti- tai savimaalla; se menestyy myös lieju- ja turvemailla, mutta kasvaa hitaammin ja jää pienikasvuisemmaksi orgaanisen aineen osuuden maaperästä ollessa suuri.[1][2] Erityisesti lajin eteläinen muunnos viihtyy happamilla mailla.[8]

Floridansuosypressiä esiintyy luonnossa lähes yksinomaan veden äärellä tai tulvavesien ajoittain kastelemilla paikoilla; lajin nimimuunnosta esiintyy usein hitaasti virtaavan veden äärellä, kun taas eteläinen muunnos kasvaa usein seisovan veden äärellä.[8] Laji menestyy pysyvästi vetisellä maalla ja sietää useita metrejä korkeita tulvia toistuvastikin.[2] Se ei kuitenkaan siedä suolaista merivettä, vaan kuolee altistuessaan suolapitoisuudeltaan noin yhden prosentin ylittävälle vedelle.[1][2]

Floridansuosypressi sietää varjoa erityisesti taimena, mutta kasvaa parhaiten avoimella aurinkoisella paikalla.[8] Puu kestää hyvin tuulta laajan vaakajuuristonsa ja tyvekkään runkonsa ansiosta: se kaatuu harvoin myrskyssä.[8] Lajin eteläinen muunnos sietää maastopaloja nimimuunnosta paremmin paksumman kuorensa ansiosta.[8]

Kasviyhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Floridansuosypressi on usein elinympäristönsä valtapuu.[1][2] Se saattaa muodostaa lähes yksilajista metsää, mutta sitä esiintyy usein myös mustatupelon (Nyssa sylvatica) ja jokitupelon (Nyssa aquatica) kanssa luonteenomaisina suometsinä.[2][8] Muita floridansuosypressin kanssa usein esiintyviä puulajeja ovat punavaahtera (Acer rubrum) ja lännenambrapuu (Liquidambar styraciflua) sekä useat magnoliat, tammet ja saarnet.[1][8] Tämän ympäristön muita tyypillisiä kasveja ovat lännenkeräpensas (Cephalanthus occidentalis), liaanimyrkkysumakki (Toxicodendron radicans), viiniköynnöslaji Vitis rotundifolia, leveäosmankäämi (Typha latifolia) ja virginianherttalehti (Saururus cernuus) sekä useat orjanlaakerit, heidet, heinät, sarakasvit ja saniaiset.[8] Naavatillandsia (Tillandsia usneoides) kasvaa usein floridansuosypressin oksilla päällyskasvina.[8]

Muu elävä luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet eläimet käyttävät kasvin osia ravintonaan. Hyönteisistä perhosten, kuten Anacamptodes pergracilis, Archips argyrospila ja Thyridopteryx ephemeraeformis, toukat saattavat aiheuttaa laajaakin lehtikatoa.[8] Koisalaji Dioryctria pygmaeella on merkittävä kehittyvien käpyjen tuholainen, joka saattaa hävittää huomattavan osan puiden sadosta.[8] Peurat ja rämekaniini (Sylvilagus aquaticus) usein vahingoittavat, mutta harvoin tappavat taimia; sen sijaan nutria (Myocastor coypus) voi tappaa suuria määriä siementaimia vetämällä ne juurineen ylös maasta.[8]

Monet oravat ja linnut käyttävät puun siemeniä ravinnokseen ja voivat toisinaan myös levittää niitä.[8] Linnuista floridansuosypressin siemeniä on pidetty merkittävänä ravinnonlähteenä erityisesti kalkkunalle (Meleagris gallopavo), morsiosorsalle (Aix sponsa) ja amerikannokkavarpuselle (Hesperiphona vespertina).[8] Kasvin siemenet olivat tärkeä ravinnonlähde myös nykyisin hävinneelle carolinanaratille (Conuropsis carolinensis).[8]

Useat linnut käyttävät puuta myös pesimäpaikkanaan, ja suurista linnuista sääksi (Pandion haliaetus) ja valkopäämerikotka (Haliaeetus leucocephalus) pesivät Yhdysvaltain eteläosissa usein suuren floridansuosypressin latvassa.[8]

Puuta vaurioittavista sienistä merkittävimpiä on karvanahakoihin kuuluva Stereum taxodi, joka aiheuttaa usein vanhoilla puilla sydänpuuhun kololahoa.[8]

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on arvioinut floridansuosypressin elinvoimaiseksi, eikä lajin tulevaisuudelle ole arvioinnissa nähty vakavia uhkia.[1] Monia vanhojen puiden esiintymiä kuitenkin uhkaavat metsänhakkuut, vesistöjen saastuminen ja ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu, joka saattaa nostaa puiden kasvupaikoille suolaista merivettä.[11] Lajin hyödyntämiselle tai kaupalle ei ole asetettu rajoituksia, mutta jotkin merkittävät esiintymät sijaitsevat luonnonsuojelualueilla.[1][11]

Merkitys ihmiselle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suosypressejä esittävä Helen Hyden puupiirros Cypress swamp vuodelta 1917.

Floridansuosypressi on maailmanlaajuisesti merkittävä koristepuu ja alueellisesti merkittävä talouspuu. Puulla on myös ollut kulttuurillista merkitystä sekä Yhdysvaltain kaakkoisosien alkuperäiskansoille että eurooppalaisperäiselle väestölle.[16]

Kulttuurillinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Floridansuosypressiä on monesti pidetty näyttävänä ja kauniina puuna; sitä on usein kuvattu yhdysvaltalaisessa taiteessa, ja se mainitaan muun muassa Henry Longfellow’n runossa.[16] Laji on myös valittu Louisianan osavaltiopuuksi.[17]

Yhdysvaltain kaakkoisosien alkuperäiskansat kuten seminolet ja choctaw’t ovat perinteisesti käyttäneet puuta rakentamiseen, kanootteihin ja monenlaisten käyttötavaroiden valmistukseen sekä puun kuorta köyden punontaan.[16]

Taloudellinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Floridansuosypressiä käytetään yleisesti koristeistutuksissa ja viherrakentamisessa eri puolilla maailmaa.[1][8] Se tuotiin Englantiin jo 1600-luvulla yhtenä ensimmäisistä Amerikasta Eurooppaan tuoduista puista, ja 2010-luvulla sitä istutettiin erityisesti Kiinassa runsaasti.[1][2][17] Lajista on kehitetty vain muutamia koristeellisia lajikkeita, ja suurin osa istutetuista puista edustaa kasvin luonnonmuotoja.[1] Myös istutetut puut kehittävät koristeellisina pidettyjä hengitysjuuria kasvaessaan järven tai lammen äärellä.[1]

Floridansuosypressin puuaines on pehmeää, suorasyistä ja erittäin lahonkestävää.[1][8] Sitä on käytetty puurakentamiseen, paalutukseen, päreisiin, aitoihin, lattioihin, kalusteisiin ja veneisiin.[1][8] Puusta valmistetaan myös puupellettejä ja istutusten ympärille levitettävää puukatetta.[11]

Puun on luontaisessa elinympäristössään katsottu olevan tärkeä ekosysteemipalveluita tuottava avainlaji, joka tarjoaa monenlaisille eläimille ravintoa ja pesimäpaikkoja sekä osaltaan säännöstelee tulvia muodostamalla jokien varsille sedimenttiä kerääviä ja veden kulkua hidastavia kasvustoja.[1][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers: Revised and Updated Edition, s. 988–990. Leiden: Brill, 2017. ISBN 9789004324428. (englanniksi)
  • Farjon, Aljos ja Filer, Denis: An Atlas of the World's Conifers: An Analysis of their Distribution, s. 72–73. Leiden: Brill, 2013. ISBN 9789004211810. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Farjon, A.: Taxodium distichum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.9.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 988–989
  3. a b c d Watson, Frank D. ja Eckenwalder, James E.: Taxodium distichum Flora of North America. 1993. Oxford University Press. Viitattu 4.11.2021. (englanniksi)
  4. Junikka, Leo; Kurtto, Arto: Finto: Kassu: Taxodium distichum (L.) Rich. Finto: Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. Kansalliskirjasto. Viitattu 25.9.2021.
  5. Suosypressi – Taxodium distichum Laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 10.10.2021.
  6. a b c d Mitchell, Alan & Wilkinson, John: Euroopan puuopas, s. 52–53. Suomentanut Kurtto, Arto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.
  7. a b c d e f g h i j k Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 990
  8. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an Wilhite, L. P. ja Toliver, J. R.: Baldcypress, Taxodium distichum (L.) Rich. Silvics Manual, vol. 1. USDA Forest Service. Viitattu 4.11.2021. (englanniksi)
  9. a b c d Fu, Liguo; Yu, Yong-fu ja Mill, Robert R.: Taxodium distichum Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis.. Viitattu 4.11.2021. (englanniksi)
  10. Taxodium distichum (Baldcypress, Bald Cypress, Cypress) North Carolina Extension Gardener Plant Toolbox. North Carolina State University. Viitattu 25.9.2021. (englanniksi)
  11. a b c d e f g Stahle, David W. ja muut: Longevity, climate sensitivity, and conservation status of wetland trees at Black River, North Carolina. Environmental Research Communications, toukokuu 2019, 1. vsk, nro 4. IOP Publishing. doi:10.1088/2515-7620/ab0c4a. (englanniksi)
  12. a b Dörken, Veit M. ja Jagel, Armin: Orientation and withdrawal of pollination drops in Cupressaceae s. l. (Coniferales). Flora - Morphology, Distribution, Functional Ecology of Plants, tammikuu 2014, 209. vsk, nro 1, s. 34–44. Elsevier. doi:10.1016/j.flora.2013.11.005. (englanniksi)
  13. a b Su, Zushang; Yuan, Wei; Wang, Ping ja Li, Shiyou: Ethnobotany, Phytochemistry, and Biological Activities of Taxodium Rich.. Pharmaceutical Crops, 2013, 4. vsk, s. 1–14. Bentham Open. doi:10.2174/2210290601304010001. (englanniksi)
  14. Denny, Geoffrey C. ja Arnold, Michael A.: Taxonomy and Nomenclature of Baldcypress, Pondcypress, and Montezuma Cypress: One, Two, or Three Species?. HortTechnology, tammikuu 2007, 17. vsk, nro 1, s. 125–127. American Society for Horticultural Science. doi:10.21273/HORTTECH.17.1.125. (englanniksi)
  15. a b c d e Farjon ja Filer: An Atlas of the World's Conifers, 2013, s. 72–73
  16. a b c Bald Cypress : Uses of the Bald Cypress UVM Tree Profiles. University of Vermont Center for Teaching and Learning. Viitattu 10.10.2021. (englanniksi)
  17. a b Earle, Cristopher J.: Taxodium distichum The Gymnosperm Database. 30.1.2020. Viitattu 25.9.2021. (englanniksi)