Finnlands Lebensraum

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Finnlands Lebensraum – das geographische und geschichtliche Finnland
Finnlands Lebensraum.JPG
Alkuperäisteos
Kirjailija Väinö Auer
Eino Jutikkala
Kustaa Vilkuna
Kieli saksa
Genre propaganda
Kustantaja Alfred Metzner Verlag
Julkaistu 1941
Sivumäärä 154
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Finnlands Lebensraum (”Suomen elintila”) on vuonna 1941 julkaistu Suur-Suomi-aatetta tukeva propagandateos, jonka kirjoittajina toimivat maantieteilijä Väinö Auer, historioitsija Eino Jutikkala ja kansatieteilijä Kustaa Vilkuna. Saksankielinen teos painettiin Helsingissä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, ja sen kustansi berliiniläinen Alfred Metzner Verlag. Finnlands Lebensraumia ei ole julkaistu suomennettuna.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen tarkoituksena oli osoittaa tieteellisesti, että Itä-Karjala ja Inkerinmaa kuuluivat maantieteellisesti, historiallisesti ja kulttuurillisesti Suomeen ja ne pitäisi voitetun sodan jälkeen liittää muodostettavan Suur-Suomen osaksi. Tutkija Ohto Mannisen mukaan aloite kirjaan tuli presidentti Risto Rytiltä ja kirjoittajat valitsi Valtion tiedoituslaitoksessa työskennelleiden tutkijoiden joukosta pääministeri Jukka Rangell yhdessä poliittisen sihteerinsä L. A. Puntilan kanssa.[1]

Finnlands Lebensraumin piti ilmestyä nimellä Das geographische und geschichtliche Finnland (”Maantieteellinen ja historiallinen Suomi”), mutta kustantaja vaihtoi sen paremmin natsi-Saksan ideologiaan sopivaksi, ja alkuperäinen jäi kirjan alanimekkeeksi. Teos oli merkittävä myös saksalaisille, sillä ennen julkaisemista se tarkistettiin ja hyväksyttiin sekä Saksan ulko- että propagandaministeriössä.[2] Lisäksi kirjoittajat kävivät vuonna 1942 Väinö Auerin johdolla markkinoimassa sitä Berliinissä.[3]

Samaan aikaan Finnlands Lebensraumin kanssa presidentti Ryti tilasi myös historioitsija Jalmari Jaakkolalta kirjan Suomen idänkysymys, jossa perusteltiin niin ikään Suomen vaatimuksia Itä-Karjalaan ja Kuolan niemimaahan. Teos käännettiin saksaksi nimellä Die Ostfrage Finnlands, ja se käännettiin myös ruotsiksi, englanniksi ja ranskaksi.[4][5]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnlands Lebensraumissa Suomen uudeksi itärajaksi määriteltiin niin sanottu kolmen kannaksen linja, joka kulki Inkerinmaalta Laatokan ja Äänisen kautta Vienanmeren Äänislahteen. Maantieteellisenä perusteluna oli Itä-Karjalan ja Inkerinmaan kuuluminen Suomen tavoin Fennoskandiaan ja kansatieteellisenä alueen asukkaiden suomensukuinen kulttuuri ja kieli. Väestötieteellisesti Itä-Karjalan liittämistä perusteltiin elintilalla, jota myös saksalaiset käyttivät syynään hyökkäykselle Neuvostoliittoon. Teoksen mukaan Suomen väestönkasvu oli niin nopeaa, että elintilan hankkiminen idästä oli välttämätöntä.[1]

Kirja sisälsi lisäksi kansallissosialistista ideologiaa sekä lainauksia Adolf Hitleriltä, mutta ne muokkasi teokseen Valtion tiedoituslaitoksen edustajana Berliinissä toiminut natsimielinen sotilasvirkamies Yrjö von Grönhagen.[2] Esimerkiksi kirjan esipuheeseen von Grönhagen lisäsi Hitlerin Versailles’n rauhansopimuksen tuominneen sitaatin.[6]

Julkaisematta jäänyt versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan aikana päämajan tiedotusosaston päällikkönä toiminut majuri Kalle Lehmus paljasti vuonna 1971 julkaisemassaan kirjassa Kolme kriisiä, että Finnlands Lebensraumista kirjoitettiin myös toinen, julkaisematta jäänyt versio. Siinä käsiteltiin Itä-Karjalan ja Inkerinmaan lisäksi myös Norjaan kuuluvan Ruijan suomalaisalueita ja niiden liittämistä Suur-Suomeen. Tätä versiota ei kuitenkaan aiheen arkaluontoisuuden vuoksi julkaistu. Eino Jutikkala myönsi myöhemmin Historialliseen Aikakauskirjaan kirjoittamassaan artikkelissa myös Ruijaa käsittelevän version olemassaolon.[2]

Kritiikki ja puolustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnlands Lebensraum on myöhempinä vuosikymmeninä herättänyt runsaasti kritiikkiä, ja sen kirjoittamiseen osallistuneita tieteentekijöitä on syytetty tutkimusetiikan hylkäämisestä. Vuonna 1972 Historiallisessa Aikakauskirjassa julkaistussa artikkelissaan Eino Jutikkala on puolustautunut sanomalla, ettei Valtion tiedoituslaitoksen sodanaikainen tuotanto ollut tieteellistä tutkimusta vaan pelkästään ylempien tahojen sanelemaa poliittista propagandaa. Myöhempien tutkijoiden mukaan osa kirjassa esitetyistä väitteistä on tehty sangen epätieteellisin ja kevyin perustein eivätkä ne kestä kriittistä tarkastelua.[2]

Finnlands Lebensraumin lisäksi Valtion tiedoituslaitos laati vielä seuraavana vuonna ohjelman, jossa Itä-Karjalaa vaaditaan liitettäväksi Suomeen. Se on myöhemmin julkaistu ainakin Kalle Lehmuksen vuonna 1971 ilmestyneen teoksen liitteenä. Auerin, Jutikkalan ja Vilkunan osuudesta kyseisen Itä-Karjala-ohjelman laatimiseen ei ole tarkempaa tietoa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Manninen, Ohto: Suur-Suomen ääriviivat, s. 228–234. Kirjayhtymä 1980. ISBN 951-26-1735-8. Viitattu 10.11.2013.
  2. a b c d e Poikonen, Jaakko: "Suur-Suomea perustamassa." Poleemi 4/2006, s. 24–27. Viitattu 11.11.2013.
  3. Valta, Reijo: "Kongosta Suomelle siirtomaa?" Pois työpöydältä, 25.8.2009. Viitattu 11.11.2013.
  4. Nygård, Antti-Jussi: Castor: Suomi-Eesti (1942). Agricola. Viitattu 11.11.2013.
  5. Jutikkala, Eino: Jaakkola, Jalmari (1885–1964). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 22.4.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  6. Arnstad, Henrik: "En bok med en känslig titel." Skyldig till skuld, 28.8.2008. Viitattu 11.11.2013.