Finnfoam

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Finnfoam Oy
Finnfoam logo.svg
Tunnuslause Maan paras eriste
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1982
Toimitusjohtaja Henri Nieminen[1]
Puheenjohtaja Jorma Nieminen
Kotipaikka Salo
Toimiala rakennusteollisuus
Liikevaihto 48,9M € (2017)[1]
Liikevoitto 9M € (2017)[1]
Henkilöstö 71 (2016)[1]
Kotisivu finnfoam.fi
Huomioitavaa Aputoiminimet: FF-Muotikeskus, Helsinki Fashion House, Lohjan Pientalomessut 1997

Finnfoam Oy on vuonna 1982 perustettu salolainen perheyritys. Sen päätuotteita ovat lämmöneristelevyt, joita käytetään paitsi rakennuksissa myös maaneristykseen teiden, rautateiden ja lentokenttien perustuksissa. Yhtiön pääkonttori sijaitsee Salossa, jossa yritys työllistää noin 45 henkeä. Liettuan tehdas työllistää noin 20 henkeä.

Finnfoam tekee tutkimus- ja tuotekehitysyhteistyötä muun muassa Tampereen teknillisen yliopiston ja VTT:n kanssa. Lämpöeristeiden lisäksi Finnfoamin liiketoimintaan kuuluu myös kiinteistövälitys ja kiinteistöjen vuokraus.[2][3] Keväällä 2011 Finnfoam osti konkurssiin menneen Lounais-Suomen Hiihtotunnelin. [4]

Materiaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnfoam-eristelevyt on valmistettu ekstruusiomenetelmällä eli suulakepuristamalla polystyreenistä (XPS). Polystyreeni on kestomuovi, joka voidaan uudelleen sulattaa ja käyttää raaka-aineena. Se ei ole terveydelle vaarallinen aine, mistä syystä sitä käytetään muun muassa elintarviketeollisuuden pakkauksissa.[5] Tuotannon toinen tärkeä raaka-aine on hiilidioksidi, jota Finnfoam saa muun teollisuuden sivutuotteena eli se ei lisäkuormita ympäristöä.[6] Hiilidioksidi poistuu levyistä muutaman viikon kuluessa valmistuksesta ja korvautuu ilmalla. Valmistusmenetelmän ansiosta eristeen solurakenne on täysin yhtenäinen ja suljettu. Eristeen sisälle ei myöskään home pääse. Tiiviin solurakenteen etu on myös levyjen korkea lujuus.[7]

Polystyreenin ja hiilidioksidin lisäksi levyissä käytetään lisäaineita kuten väriä, prosessin stabilointiaineita ja solurakenteen modifiointiaineita. Eristevalmistuksessa käytetään maailmalla yhä CFC-, HCFC- tai HFC-kaasuja ja terveydelle haitallisia bromiyhdisteitä sisältäviä palonestoaineita.[8][9] Finnfoam on kuitenkin onnistunut korvaamaan nämä yhdisteet turvallisemmilla aineilla, kuten hiilidioksidilla. Finnfoam-levyjen sisäilman päästöluokitus on M1, eli siitä ei haihdu sisäilmaan haitallisia aineita.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnfoamin historian voi katsoa alkaneen jo vuonna 1971, kun Jorma J. Nieminen aloitti styroksisten (EPS) putkikourujen valmistuksen autotallissaan. Vuonna 1975 Nieminen perusti Muurlaan vanhan meijerin tiloihin Stynix Ky:n, joka valmisti muun muassa lämpöeristelevyjä, pakkauksia, putkikouruja sekä ruuanvalmistusastioille muotoiltuja lämpöeristekoteloita.

Vuonna 1980 Muurlan tehtaalla syttyi kuumalankaleikkurista lähtenyt tulipalo. Styroksin valmistuksessa käytetty ponneaine pentaani on herkästi syttyvä kaasu, joten tuli levisi nopeasti ja tuhosi koko tehdasrakennuksen ja vaurioitti valmisteilla ollutta tehdaslaajennusta. Tuhot raivattiin kuitenkin nopeasti ja uusi tehdas käynnistyi puolen vuoden päästä palosta.

Vuonna 1982 Jorma J. Nieminen perusti uuden yrityksen Finnfoam Oy:n valmistamaan suulakepuristettua polystyreenia (XPS)[10], jossa on täysin suljettu solurakenne ja paremmat lujuusominaisuudet kuin styroksilla (EPS)[11] .Polystyreenin ominaisuudet tekivät siitä huomattavasti sopivampaa esimerkiksi rautateiden routasuojaukseen. Samana vuonna Stynix myytiin Yhtyneille Paperitehtaille.

Finnfoamin valmistus kasvoi seuraavan vuosikymmenen aikana sekä lisääntyneen konekapasiteetin että uusien tuotantolaitosten kautta. Samalla Finnfoam Oy laajensi tuotantoaan myös polyuretaanituotteisiin, kuten linja-auton penkkeihin. 1989 Finnfoam Oy onnistui korvaamaan haitalliset CFC-yhdisteet HCFC:llä, jonka ympäristöhaitat olivat n. 95 % pienemmät[12][13]. Yhtiö jatkoi myös kehitystyötä, jotta uudellekin ponneaineelle löytyisi korvaaja. Kotimaisten teollisuuslaitosten jätteenä saatava hiilidioksidi nousi ympäristöystävällisyytensä ja helpon saatavuutensa ansiosta parhaaksi vaihtoehdoksi.

Kehitystyössä tehtiin läpimurto vuonna 1998, kun yhtiö valmisti ensimmäiset Finnfoam-lämpöeristelevyt hiilidioksidia käyttäen. Seuraavana vuonna kaikki tuotantolinjat muutettiin käyttämään hiilidioksidia. Finnfoam Oy oli ensimmäisten HCFC-yhdisteiden käytöstä luopuneiden eristevalmistajien joukossa.[14]. Vuonna 1999 Finnfoam luopui polyuretaanituotannosta, joka fuusioitiin toiseen alan yritykseen.

Vuonna 2002 Finnfoam Oy:n koko tuotanto siirrettiin uusiin, energiatehokkaisiin tiloihin. Uusissa tiloissa saadaan hukkalämpö tehokkaasti talteen tuotantolaitteista itse kehitetyn jäähdytysjärjestelmän ansiosta. Myös tehtaan valaistuksen energiatehokkuuteen on kiinnitetty huomiota[15]. Kaksi vuotta aiemmin, vuonna 2000 Finnfoamilla oli aloitettu tuotekehitysprojekti, jonka tavoitteena oli parantaa Finnfoam-lämmöneristeen eristyskykyä 10 % ja pienentää tiheyttä yli 20 %:lla. Tavoitteena oli hyödyntää Finnfoamia eri rakenteissa siten, että rakenteiden kokonaiskustannuksia voitaisiin alentaa. Kehitystyössä oli kumppanina myös Tampereen Teknillinen Yliopisto.

Routaeristeiden upotuskoe, EPS vs. XPS

Finnfoam-lämpöeriste sai CE-merkin vuonna 2004. Vuonna 2010 Finnfoamin passiivitaloeristeet saatiin kenttäkokeisiin. [16] Kotimaan lisäksi Finnfoamilla on rakenteilla tuotantolaitos Liettuaan, jonka tuotteet suunnataan Venäjän, Baltian maiden ja Keski-Euroopan markkinoille.[17][18]

Käyttökohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnfoam FF-EPS-, PIR- ja XPS-eristelevyt on tarkoitettu routa- ja lämmöneristeiksi, minkä lisäksi tuotesarjasta löytyy erikoislevyjä, kuten Finnfoam Tulppa-tuotesarja erilaisiin saneeraus- ja rakennustarpeisiin.

FF-EPS on harmaa- eli grafiitti-EPS -eriste, joka on tavanomaista valkoista EPS-eristettä 16–25 % tehokkaampaa[19]. FF-EPS on tarkoitettu seinien ja kattojen eristeeksi, mutta koska se ei läpäise vuoden 2015 alusta vaadittua jäädytys-sulatustestiä[20], sitä ei voi käyttää routaeristeenä.

Polyuretaanista valmistetut PIR-eristeet ovat palonkestävämpiä ja homehtumattomia. Niiden lämmöneristävyys on EPS-levyjä tai eristevillaa parempi, joten PIR-eristeitä käyttämällä päästään joko ohuempiin eristepaksuuksiin tai parempaan eristävyyteen. PIR-levyjä käytetään lähinnä seinien ja kattojen eristeinä, mutta jonkun verran myös perustusten eristämiseen.[21]

XPS-eristelevyjä käytetään maaneristeinä ja routaeristeinä, ja rakennuksissa vaipan eristeenä kun eristysmateriaalilta halutaan tavanomaista korkeampaa U-arvoa tai tiiviyttä. Katoissa levyjä käytetään muun muassa käännettyjen kattorakenteiden eristykseen.[22] Kellarinseinien eristyksessä on tärkeää että kondensaatiovesi pääsee valumaan pois. Levyt voivat toimia myös patolevyinä eli vedenpaine-eristeenä. Saneeraus- ja lisäeristystöissä levyjä voidaan asentaa entisen seinäpinnan päälle. Tällöin vanha höyrysulku tulisi kuitenkin rei’ittää sillä uusi eristelevy toimii höyrynsulkuna. Rossipohjaeristeitä[23] käytetään alapohjan eristyksessä. XPS on puristuslujaa, joten sitä voi käyttää myös rakennusaikaisena lattiana. Anturaeristeitä on mahdollista käyttää myös valumuotteina. Kun putkikotelot valmistetaan eristemateriaalista, niiden jäätymisriski pienenee.

XPS-levyistä voidaan tehdä myös erikoissovelluksia, kuten Tulppa-vedeneristelevy.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • TM Rakennusmaailman routaeristelevyjen vertailutesti: Liikaa laatupoikkeamia: Vertailussa routaeristeet, solupolystyreeni, TM Rakennusmaailma 8/2011.