Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Topelian rakennuksissa toimii nykyisin lukuisia historian ja kulttuurintutkimuksen alan tutkijoita.

Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta on opiskelijamäärältään suurin Helsingin yliopiston yhdestätoista tiedekunnasta sekä Suomen suurin ja vanhin humanistinen tiedekunta. Se on tieteenalarakenteeltaan ja oppiainevalikoimaltaan myös Suomen monipuolisin tiedekunta. Siihen kuuluvat yliopiston historiallis-kielitieteelliset oppiaineet eli kielet, historia, kulttuurintutkimus ja taiteiden tutkimus.

Tiedekunnassa opiskelee yhteensä noin 8 000 perus- tai jatkotutkintoa tekevää opiskelijaa. Tiedekunta sijaitsee Helsingin yliopiston keskustakampuksella ja suurin osa sen opetuksesta järjestetään yliopiston päärakennuksessa, Topelia-korttelissa sekä Metsätalossa.

Humanistisen tiedekunnan juuret ovat vanhassa filosofisessa tiedekunnassa, joka oli yksi vuonna 1640 perustetun Turun Akatemian neljästä kantatiedekunnasta. Tiedekunta jaettiin 1852 kahteen osastoon, historiallis-kielitieteelliseen osastoon ja fyysis-matemaattiseen (myöhemmin matemaattis-luonnontieteelliseen) osastoon. 1992 vanha filosofinen tiedekunta lakkautettiin ja sen osastoista tuli itsenäisiä tiedekuntia, jolloin historiallis-kielitieteellinen osasto muuttui humanistiseksi tiedekunnaksi. Muistona kantatiedekunnasta humanistisen tiedekunnan opiskelijat ovat arvonimeltään filosofian ylioppilaita ja sen tutkintonimikkeet ovat alinta tutkintoa (humanististen tieteiden kandidaatti) lukuun ottamatta filosofia-alkuisia (filosofian maisteri, filosofian lisensiaatti, filosofian tohtori sekä vanha ylempi korkeakoulututkinto filosofian kandidaatti). Promootioissa humanistinen ja matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta edelleen muodostavat yhdessä filosofisen tiedekunnan.

Vuoden 2016 alusta Aleksanteri-instituutti liittyi osaksi humanistista tiedekuntaa.

Kandidaatintutkinnon voi vuodesta 2017 suorittaa kuudessa eri laaja-alaisessa kandiohjelmassa, jotka sisältävät yhteensä 47 opintosuuntaa. Maisterintutkinnossa valittavana on 17 maisteriohjelmaa, joista viisi on kansainvälisiä eli englanninkielisiä.[1]

Yksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedekuntaan kuuluu kuusi osastoa:[2][3]

  • Aleksanteri-instituutti
  • digitaalisten ihmistieteiden osasto
  • filosofian, historian ja taiteiden tutkimuksen osasto
  • kielten osasto
  • kulttuurien osasto
  • suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto

Aiemmat laitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 loppuun saakka tiedekuntaan kuului neljä ainelaitosta. Ne luotiin vuoden 2010 alussa yhdistämällä silloiset 16 ainelaitosta (suluissa vanhat laitokset):

  • filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos (filosofian laitos, historian laitos, Kristiina-instituutti, kulttuurien tutkimuksen laitos, taiteiden tutkimuksen laitos)
  • maailman kulttuurien laitos (Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitos, klassillisen filologian laitos, Renvall-instituutti, uskontotieteen laitos)
  • kielten laitos (englannin, romaanisten kielten, saksan kielen, slavistiikan ja baltologian ja yleisen kielitieteen oppiaineet)
  • suomen kielen, suomalais-ugrilaisen ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos (pohjoismaisten kielten ja pohjoismaisen kirjallisuuden laitos, suomalais-ugrilainen laitos, suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]