Filippiinientiainen
| Filippiinientiainen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Tiaiset Paridae |
| Suku: | Keltavatsatiaiset Pardaliparus |
| Laji: | elegans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pardaliparus elegans |
|
| Synonyymit | |
|
|
 |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Filippiinientiainen (Pardaliparus elegans) on tiaisiin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Kaakkois-Aasiasta.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Filippiinientiainen voi kasvaa noin 12 cm pitkäksi. Sukupuolet eroavat hieman toisistaan ulkonäöltään. Filippiinientiaiskoiras on päästään musta lukuun ottamatta keltaista silmäkulmajuovaa ja täplää niskassa. Selkä ja siivet ovat mustat ja siivissä on valkoisten pilkkujen muodostama juova. Yläperä on väriltään vihertävä. Linnun kurkku ja rinta ovat mustat ja vatsa on keltainen. Naarasfilippiinientiainen muistuttaa kuvioinniltaan koirasta, mutta on väriltään vaaleampi ja ruskehtavampi.[3][4]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Filippiinientiainen elää Filippiineillä. Lajin elinympäristöä ovat tiheät ainavihannat metsät, havumetsät ja metsien reunamaat ja sitä tavataan niin alangoilla kuin vuoristossakin. Se liikku useimmiten muutaman yksilön ryhminä ja muodostaa sekaparvia muiden lintujen kanssa. Filippiinientiaisen ravintoa ovat selkärangattomat eläimet ja siemenet. Lintu pesii onttoon puuhun.[3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Pardaliparus elegans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Periparus elegans (TSN 561928) itis.gov. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Simon Harrap, David Quinn: Tits, Nuthatches and Treecreepers, s. 311-314. A&C Black, 1996. ISBN 978-0-7136-3964-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.11.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Robert Kennedy, Pedro C. Gonzales, Edward Dickinson, Hector C. Miranda, Jr, Timothy H. Fisher: A Guide to the Birds of the Philippines, s. 12. Oxford University Press, 2000. ISBN 978-0-19-854669-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.11.2020). (englanniksi)
| ||||||||||