Filibus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Filibus
Elokuvan mainosjuliste.
Elokuvan mainosjuliste.
Ohjaaja Mario Roncoroni
Käsikirjoittaja Giovanni Bertinetti
Kuvaaja Luigi Fiorio, Massucco
Pääosat Cristina Ruspoli
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Corona Films
Ensi-ilta 14. huhtikuuta 1915 (Rooma)
Kesto 1592 metriä (79 min)
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb

Filibus on vuonna 1915 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Mario Roncoronin ohjaaman seikkailuelokuvan pääosaa esittää Cristina Ruspoli.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filibus on naispuolinen mestarivaras, jolla on kolme identiteettiä. Hän on elegantti paronitar Troixmonde, tummanpuhuva naamiomies ja sliipattu kreivi de la Brieve. Filibus siirtyy paikasta toiseen ilmalaivallaan ja käyttää hyväkseen tekniikan uusimpia keksintöjä. Anarkistinen seikkailija käy kissa- ja hiirileikkiä etsivä Hardyn kanssa, jonka hän lavastaa egyptiläisen kissaveistoksen timanttisilmien varastajaksi. Filibus kaappaa panttivangikseen myös patsaan omistavan Leo Sandyn, mutta tämä onnistuu pakenemaan ja todistamaan Hardyn syyttömäksi. Elokuvan loppu jää avoimeksi jatko-osaa varten.[1]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Cristina Ruspoli  … Filibus  
 Giovanni Spano     
 Mario Mariani     
 Filippo Vallino  … [2]  

Tuotanto, teemat ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filibus

Torinolaisen Corona Filmsin tuottama Filibus on erikoinen ja hauska pienen budjetin jännitysseikkailu, jota voidaan pitää tieteiselokuvien varhaisena edeltäjänä[3]. Sen sankaritarta esittää varsin tuntemattomaksi jäänyt[4] Cristina Ruspoli, joka oli aikaisemmin näytellyt pääosia historiallisissa elokuvissa Jone o Gli ultimi giorni di Pompei (1913), Spartacus (1913) ja Salambò (1914)[5].

Filibusin esikuvia ovat Louis Feuilladen Fantomasin kaltaiset herrasmiesvarkaista kertovat elokuvasarjat. Sen erikoistehosteet ovat kovin vaatimattomia, mutta filmin sävytys ja värjäys saa ne vetoamaan mielikuvitukseen.[1] Miesten vaatteisiin pukeutuminen, ilmailu ja uudet tekniset vempaimet heijastavat yläluokan naisten vapautumista perinteisistä sukupuolirooleista[4]. Filibus on mainittu jopa yhtenä elokuvahistorian ensimmäisistä lesbohahmoista[5].

Aikalaiskriitikot pitivät elokuvaa lapsellisena ja naurettavana[2]. Lehtimainoksen perusteella Filibus oli tarkoitettu viisiosaiseksi sarjaksi, mutta sen ensimmäinen osa Gli occhi del gatto egiziano (”Egyptiläisen kissan silmät”)[6] lienee jäänyt sarjan ainoaksi. Elokuvan värillinen kopio on säilynyt Alankomaiden elokuvamuseossa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Silents, Please! Viitattu 10.6.2015. (englanniksi)
  2. a b Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1915, prima parte (1992), s. 190–192.
  3. Il cinema ritrovato 1997 Viitattu 10.6.2015. (englanniksi)
  4. a b Dalle Vacche, Angela: Diva: Defiance and Passion in Early Italian Cinema, s. 2, 109–110. Austin: University of Texas Press, 2008. ISBN 978-0-292-71661-2.
  5. a b Internationales Frauenfilmfestival Viitattu 10.6.2015. (saksaksi)
  6. La vita cinematografica, 31.12.1914. Artikkelin verkkoversio Viitattu 10.6.2015. (italiaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]