Siirry sisältöön

Fidžinlurikki

Wikipediasta
Fidžinlurikki
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Kaijat Psittaculidae
Suku: Vini
Laji: solitaria
Kaksiosainen nimi

Vini solitaria
(Suckow, 1800)

Katso myös

  Fidžinlurikki Wikispeciesissä
  Fidžinlurikki Commonsissa

Fidžinlurikki (Vini solitaria) on kaijoihin kuuluva pieni papukaijalintu. Sen aiempi lajinimi on sepelluri[2] ja fidžinluri, joista jälkimmäisestä nimi muuttui BirdLife Suomen suomenkielisten lintulajien nimistöuudistuksessa elokuussa 2026. Samassa uudistuksessa myös tieteellinen nimi muuttui, edellinen tieteellinen nimi oli Phigys solitarius, ja samalla laji yhdistettiin polynesianlurikkien Vini-sukuun.[3]

Se elää vain Fidžin saaristossa eteläisellä Tyynellämerellä.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fidžinlurikin pituus on noin 20 cm ja paino 75–85 g. Sen höyhenpuvun yleisväri on punainen. Päälaki ja otsa ovat violetit, samoin mahan takaosa ja alaperä. Niskassa on suuri vihreä laikku. Siivet, selkä ja pyrstö ovat vihreät, ja myös siipien sekä pyrstön alapeitinhöyhenet ovat vihreitä. Nokka on oranssi, iiris punainen ja koivet vaaleanpunertavan oranssit. Sukupuolet ovat lähes samanvärisiä, mutta koiraan päälaen violetti on hieman kirkkaampaa. Nuoren linnun nokka on ruskehtava, iiris tummanruskea ja koivet vaaleanharmaat.

Ensimmäisenä fidžinlurikin kuvaili saksalainen Suckow vuonna 1800. Britti George Robert Gray sijoitti lajin omaan sukuun Phigys, josta laji on jo siirretty pois sukuun Vini.

Fidžinlurikki elää vain Fidžin suurimmilla saarilla. Lajin elinympäristön laajuus on 20 000–50 000 neliökilometriä. Lajin populaation koko on 10 000–100 000 yksilöä. Fidžinlurikkia pidetään joskus myös vankeudessa lemmikkilintuna, mutta Suomessa niitä ei tavata.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fidžinlurikit asuvat alavien maiden tuoreissa metsissä ja vuorten alarinteillä, myös palmumetsiköissä ja puutarhoissa. Ne esiintyvät yleensä pienissä parvissa tai pareittain, toisinaan jopa 50 yksilön parvia on havaittu. Laji on äänekäs ja huomiota herättävä, ja sitä tavataan yleisesti myös taajamissa.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesintä tapahtuu syksyllä elokuusta alkaen. Pesä sijaitsee puun tai korkean kannon kolossa tai onkalossa. Naaras munii yhden tai kaksi munaa. Muna on kooltaan 25,5×20 mm. Haudonta kestää noin 30 päivää ja poikaset jättävät pesän noin yhdeksän viikon ikäisinä.

Fidžinlurikit syövät siitepölyä, mettä, kukkia ja pehmeitä hedelmiä. Erityisen persoja ne ovat kookospalmun, afrikantulppaanipuun ja erään korallipuun (Erythrina indica) kukinnoille.

  1. ↑ BirdLife International: Vini solitaria IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
  2. ↑ BirdLife Suomi - Maailman lintulajien suomenkieliset nimet www.birdlife.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 7.11.2025.
  3. ↑ BirdLife Suomi | Maailman lintulajien suomenkieliset nimet birdlife.fi. Viitattu 8.9.2026.