Ferdinand IV (Toscana)
| Ferdinand IV | |
|---|---|
| Suurherttua | |
 Ferdinand 1900-luvulla | |
| Toscanan suurherttua | |
| Valtakausi | 21.7.1859 – 22.3.1860 |
| Edeltäjä | Leopold II |
| Seuraaja | monarkia lakkautettu |
| Syntynyt |
10. kesäkuuta 1835 Firenze, Toscanan suurherttuakunta |
| Kuollut |
17. tammikuuta 1908 (72 vuotta) Salzburg, Itävalta-Unkari |
| Suku | Habsburg |
| Uskonto | katolilaisuus |
Ferdinand IV (10. kesäkuuta 1835 Firenze – 17. tammikuuta 1908 Salzburg, Itävalta-Unkari)[1][2] oli nimellisesti viimeinen Toscanan suurherttua vuosina 1859–1860, mutta hän ei tosiasiassa hallinnut valtakuntaansa.
Tausta ja perhe-elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ferdinand IV:n vanhemmat olivat suurherttua Leopold II ja tämän toinen puoliso, Molempain Sisiliain prinsessa Maria Antonia,[1][3] joka oli kuningas Frans I:n ja tämän toisen puolison Maria Isabellan tytär. Ferdinandin veli oli arkkiherttua Juhana.
Ferdinand IV:n puoliso oli Bourbon-Parman prinsessa Alice eli ”Alix” (1849–1935), joka oli Parman herttua Kaarle III:n tytär. Heidän poikansa Joosef Ferdinand, Peter Ferdinand ja Henrik Ferdinand toimivat myöhemmin kenraaleina Itävalta-Unkarin armeijassa.
Nimellinen hallitsija ja maanpako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Italian yhdistymiseen liittyneen vallankumouksen uhatessa Ferdinand IV lähti yhdessä isänsä kanssa maanpakoon vuonna 1859. Leopold luovutti maanpaossa kruunun pojalleen Ferdinandille 21. heinäkuuta 1859, mutta tällä ei enää ollut asiaa takaisin Toscanaan.[1][3] Ferdinandille ei koskaan järjestetty virallisia kruunajaisia.[4]
Toscanaa hallitsi Bettino Ricasolin johtama väliaikaishallinto, kunnes koko Toscana maaliskuussa 1860 liitettiin osaksi uutta Italian kuningaskuntaa.[5] Ferdinand sai samaan aikaan Itävallan armeijassa nimellisen sotamarsalkkaluutnantin arvon.[1] Hän ilmoitti muodollisesti luopuvansa Toscanan kruunusta vuonna 1870 pikkuserkkunsa, Itävallan keisari Frans Joosefin, joka halusi luoda hyvät suhteet Italiaan, toiveesta.[3]
Tämän jälkeen Ferdinand eli maanpaossa Itävalta-Unkarissa. Frans Joosef antoi hänen käyttää suurherttuan titteliä, mutta Ferdinandin jälkeläiset olivat virallisesti Itävallan arkkiherttuoita. Ferdinand luovutti tittelinsä Frans Joosefille, ja Ferdinandin kuoltua hänen jälkeläisiään kiellettiin lailla käyttämästä mitään toscanalaisia titteleitä.[6]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhän Joosefin ritarikunnan suurristi (Toscana, 1859, suurmestari)[7]
Pyhän Stefanuksen ritarikunnan suurristi (Toscana, 1859, suurmestari)[7]
Kultaisen taljan ritarikunnan ritari (Itävalta-Unkari, 1852)[8]
Pyhän Tapanin ritarikunnan suurristi (1891)[9]
Uskollisuuden ritarikunnan ritari (Baden, 1886)[10]
Berthold I:n ritarikunnan ritari (Baden, 1886)[10]
Pyhän Hubertuksen ritarikunnan ritari (Baijeri, 1856)[11]
Leopoldin ritarikunnan suurristi (Belgia, 1856)[12]
Maltan ritarikunnan täysi kunnian ja omistautumisen ritari (Maltan ritarikunta, 1856)[13]
Mustan kotkan ritarikunnan ritari (Preussi, 1861)[14]
Valkoisen haukan ritarikunnan suurristi (Saxe-Weimar-Eisenach, 1864)[15]
Tuoksuruutakruunun ritarikunnan ritari (Saksi, 1856)[16]
Württembergin kruunun ritarikunnan suurristi (Württemberg, 1882)[17]
Galleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Ferdinandin hauta -
Ferdinandin kuninkaallinen monogrammi
.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Nordisk familjebok, s. 61. Nordisk familjeboks ab, 1908. Teoksen verkkoversio. (ruotsiksi)
- ↑ Nordisk familjebok, Supplement, s. 778. Nordisk familjeboks förlags aktiebolag, 1923. Teoksen verkkoversio. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Tuscany as a Habsburg secundogeniture Die Welt der Habsburger. Viitattu 10.2.2026. (englanniksi)
- ↑ SAI e R Ferdinando Gran principe di Toscana Ritratto di Ferdin 2026. Catalogo generale dei Beni Culturali. Viitattu 10.2.2026. (italiaksi)
- ↑ Kari, Risto: Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot 5, s. 414. Helsinki: Tammi, 2001.
- ↑ Ferdinando IV, Grand Duke of Tuscany 28.9.2021. Unofficial Royalty. Viitattu 10.2.2026. (englanniksi)
- ↑ a b Hof- und Staats-Handbuch der Österreichisch-Ungarischen Monarchie, s. 5. K.K. Hof- und Staatsdruckerei, 1908. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
- ↑ Knights of the Golden Fleece antiquesatoz.com. Viitattu 10.2.2026. (englanniksi)
- ↑ A Szent István Rend tagjai tornai.com. Arkistoitu 22.12.2010. Viitattu 10.2.2026. (unkariksi)
- ↑ a b ”Großherzogliche Orden”, Hof- und Staats-Handbuch des Großherzogtum Baden, s. 63, 77. Braun, 1896. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
- ↑ ”Königliche Orden”, Hof- und Staats-Handbuch des Königreich Bayern, s. 7. Landesamt, 1906. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
- ↑ ”Liste des Membres de l'Ordre de Léopold”, Almanach Royal Officiel, s. 47. Guyot frères, 1857. Teoksen verkkoversio. (ranskaksi)
- ↑ Ruolo generale del sov. mil. ordine di S. Giovanni de Gerulasemme ovvero di Malta, s. 124. Tipografia Poliglotta della S. Congregazione di Propaganda Fide, 1880. Teoksen verkkoversio. (italiaksi)
- ↑ ”Schwarzer Adler-orden”, Königlich Preussische Ordensliste, s. 6. Reichsdruckerei, 1886. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
- ↑ ”Großherzogliche Hausorden”, Staatshandbuch für das Großherzogtum Sachsen / Sachsen-Weimar-Eisenach, s. 12. Böhlau, 1869. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
- ↑ Staatshandbuch für den Freistaat Sachsen: 1865/66, s. 4. Heinrich, 1866. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
- ↑ ”Königliche Orden”, Hof- und Staats-Handbuch des Königreich Württemberg, s. 28. Statistisches Landesamt, 1896. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ferdinand IV (Toscana) Wikimedia Commonsissa
