Ferdinand Čatloš

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ferdinand Čatloš
Ferdinand Čatloš valokuvassa Slovakian puolustusministerin virkansa aikana.
Ferdinand Čatloš valokuvassa Slovakian puolustusministerin virkansa aikana.
Henkilötiedot
Syntynyt 7. lokakuuta 1895
Liptovský Hrádok
Kuollut 16. lokakuuta 1972
Martin
Sotilashenkilö
Taistelut ja sodat Ensimmäinen maailmansota
Toinen maailmansota
Sotilasarvo kenraali

Ferdinand Čatloš (7. lokakuuta 189516. lokakuuta 1972) oli slovakialainen kenraali toisen maailmansodan aikana. Slovakia taisteli ensin natsi-Saksan rinnalla, mutta Čatloš loikasi lopulta kapinallisten puolelle. Čatloš sai sodan jälkeen viiden vuoden tuomion toiminnastaan sodan aikana, josta hän istui vuoden.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Čatloš palkitsemassa slovakialaisia sotilaita vuonna 1942.

Ferdinand Čatloš syntyi 7. lokakuuta 1895 nykyisen Slovakian Liptovský Hrádokissa ja opiskeli kauppakorkeakoulussa. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä hän palveli Itävalta-Unkarin armeijassa, jonka kadettina hän jäi venäläisten vangiksi syyskuussa 1915. Vuonna 1917 hän liittyi Venäjällä muodostettuun Tšekkoslovakian legioonaan pataljoonan komentajana.[1]

Sodan jälkeen Čatloš palasi Slovakiaan, joka oli nyt osa itsenäistynyttä Tšekkoslovakiaa. Vuosien 1925 ja 1926 välillä Čatloš työskenteli maan puolustusministeriölle prahassa ja vuonna 1926 hän toimi sotilasatasseana Budapestissa. Saman vuosikymmenen loppupuolella Čatloš lähti opiskelemaan sotilaskorkeakouluun Ranskan Pariisiin. Opintojensa jälkeen Čatloš palasi jälleen Tšekkoslovakiaan, jossa hänestä tuli ensin vuonna 1935 Hraniceen sijoitetun divisioonan esikuntapäällikkö ja vuodesta 1938 seuraavaan vuoteen saakka autonomisen Slovakian sotilaskanslian komentaja. Vuonna 1939 hänet ylennettiin kenraaliksi.[1]

Slovakia itsenäistyi lopulta natsi-Saksan tuella ja Čatlošista tuli maan puolustusministeri. Čatlošin johdolla Slovakia osallistui Saksan rinnalla hyökkäykseen Puolaan. Maan sisäpolitiikassa hän oli tukenut ensin Vojtech Tukan johtamia radikaaleja, mutta kääntyi lopulta presidentti Jozef Tison johtamien maltillisten puolelle. Toisenmaailmansodan kuluessa Saksan tappio alkoi näyttää koko ajan entistä selvemmältä. Čatloš yritti lopulta ottaa yhteyttä slovakialaisiin vastarintataistelijoihin. Kesällä 1944 hän laati niin sanotun Čatlošin muistion, joka oli suunnitelma yhteistyön tarjoamisesta eteneville neuvostojoukoille Slovakian armeijan toteuttaman vallankaappauksen jälkeen. Neuvostoliiton puolelta suunnitelmaan ei kuitenkan vastattu mitenkään. Lopulta samana vuonna alkoi Slovakian kansannousu. Čatloš vastusti aluksi kansannousua, mutta 2. syyskuuta hän pakeni kapinallisten valtaamalle alueelle. Čatloš vangittiin ja hänet siirrettiin joksikin aikaa Neuvostoliittoon.[1]

Maailmansodan jälkeen vuonna 1947 Čatlošia vastaan aloitettiin oikeudenkäynti Tšekkoslovakiassa. Čatloš tuomittiin viiteen vuoteen vankeutta, joista hän istui lopulta kuitenkin vain yhden. Vapauduttuaan vuonna 1948 Čatloš asettui asumaan Martiniin, jossa hän kuoli 16. lokakuuta 1972.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Roszkowski, Wojciech; Kofman, Jan: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 137-138. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Roszkowski & Kofman, s. 137-138