Fehlingin liuos

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vasemmalla vasta valmistettu Fehlingin liuos ja oikealla Fehlingin kokeen tulos

Fehlingin liuos on liuos, joka sisältää kuparisulfaattia, kaliumnatriumtartraattia ja natriumhydroksidia suhteessa 1:4:8. Liuosta käytetään analyyttisessä kemiassa reagenssina osoittamaan aldehydien, erityisesti pelkistävien sokerien, läsnäolo. Reagenssin kehitti saksalainen kemisti Hermann von Fehling vuonna 1849.[1][2][3]

Fehlingin liuokseen muodostuu bis(tartraatto)kupraatti(II)-ioneja.

Fehlingin liuos valmistetaan juuri ennen käyttöä yhdistämällä kuparisulfaattiliuos ja natriumhydroksidin avulla emäksiseksi tehty kaliumnatriumtartraattiliuos. Liuoksessa muodostuu reaktiiviseksi ioniksi emäksisissä olosuhteissa (pH noin 13) kuparin tartraattikompleksi bis(tartraatto)kupraatti(II)-ioni ([Cu((C4H4O6)2]4−). Tämä ioni on rakenteeltaan tasomainen, ja kupari-ionit ovat koordinoituneet kukin kahteen tartraattiligandiin. Fehlingin liuos reagoi lämmitettäessä aldehydien kanssa pelkistyen punaiseksi kupari(I)oksidiksi, joka saostuu veteen liukenemattomana. Samalla aldehydi pelkistyy karboksyylihapoksi. Ketonit eivät reagoi vastaavalla tavalla.[1][2][3][4] Fehling test.png

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Victor R. Preedy: Dietary Sugars, s. 98. RSCPublishing, 2012. ISBN 978-1849733700. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.2.2016). (englanniksi)
  2. a b Fehlingin liuos ja Tollensin koe eli hopeapeilikoe Opetushallitus. Viitattu 18.2.2016.
  3. a b Sandra Albrecht & Peter Klüfers: The Structural Chemistry of Text-Book Species: the Tartrato-Cuprates in Fehling's Solution. Zeitschrift für anorganische und allgemeine Chemie, 2013, 639. vsk, nro 2, s. 280–284. (englanniksi)
  4. Jean-Louis Burgot: Ionic Equilibria in Analytical Chemistry, s. 549. Springer, 2012. ISBN 978-1-4419-8381-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.2.2016). (englanniksi)