Faust (Gounod’n ooppera)
| Faust | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Adelina Patti Margaretan roolissa |
|||||||
| Alkuperäinen nimi | Faust | ||||||
| Säveltäjä | Charles Gounod | ||||||
| Libretto | Jules Barbier ja Michael Carré | ||||||
| Pohjautuu | Goethen tekstiin | ||||||
| Tyylilaji | grand opéra | ||||||
| Kantaesitys |
19. maaliskuuta 1859 Théâtre-Lyrique, Pariisi |
||||||
| Aikajana Gounod'n oopperoista | |||||||
|
|||||||
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Faust (saksassa nimellä Margarethe) on Charles Gounod'n säveltämä viisinäytöksinen grand opéra.[1] Tekstin ovat Goethen pohjalta kirjoittaneet Jules Barbier ja Michel Carré. Teoksen kantaesitys oli Pariisin Théâtre-Lyriquessa 1859.[1] Faust esitettiin Suomessa ensimmäisen kerran jo 1876.
Päähenkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Faust – tenori
- Mefisto – basso
- Margareta – sopraano
- Valentin, Margaretan veli – baritoni
- Martta, Margaretan naapuri – altto
- Siebel, Margaretan ihailija – sopraano
- Wagner, ylioppilas – baritoni
- ylioppilaita, porvareita, sotilaita, kyläläisiä, henkiolentoja ja mielikuvitushahmoja – kuoro
Faustin roolin kuuluisia esittäjiä ovat mm. Nicolai Gedda, Alfredo Kraus ja Jussi Björling. Kuuluisia Margaretoja ovat olleet mm. Joan Sutherland ja Victoria de los Ángeles. Mefisto kuuluu oopperakirjallisuuden merkittävimpiin bassorooleihin. Roolin kuuluisiin tulkkeihin kuuluvat Marcel Journet, Boris Hristov, Nikolai Gjaurov sekä Samuel Ramey.
Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tässä esitetty lyhennetty synopsis jakautuu neljään näytökseen. Viisinäytöksissä versiossa tässä esitetty neljäs näytös jakautuu kahdeksi näytökseksi, joissa on enemmän kohtauksia.
Tapahtuu Saksassa keskiajan lopulla.
Ensimmäinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tutkijankammiossaan vanha ja elämään kyllästynyt Faust on aikeissa päättää päivänsä. Tarttuessaan myrkkymaljaan hän kuulee työhönmenevien maalaisten ylistyslaulun keväiselle luonnolle ja sen luojalle. Faust kiroaa Jumalan, joka ei ole pystynyt häntä auttamaan ja huutaa paholaista luokseen. Tämä ilmestyykin Mefiston hahmossa ja lupaa vanhukselle takaisin nuoruuden kaikkine nautintoineen ja ihastuttavan tytön, Margaretan rakkauden. Mefisto lupaa palvella Faustia maan päällä ja saa siitä palkaksi Faustin kuoltua hänen sielunsa. Mefisto taikoo maljassa olevan myrkyn elämännesteeksi, joka muuttaa vanhuksen nuorukaiseksi. Faust lähtee Mefiston opastamana maailmalle etsimään nuoruuden nautintoja.
Toinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupunkilaiset viettävät iloista markkinajuhlaa. Majatalon edustalle kokoontuneet ylioppilaat, sotilaat, porvarit, nuorempi ja vanhempi naisväki esittävät iloisia laulujaan. Sinne saapuu myös Valentin, Margaretan veli, joka ennen sotaan lähtöään uskoo sisarensa nuoren ystävänsä Siebelin huostaan. Wagner, eräs ylioppilaista, alkaa laulaa laulua rotasta, mutta keskeyttääkin äkkiä paikalle ilmestyvä Mefisto, joka omassa laulussaan kuvailee irvokkaasti kullan kaikkivoipaa mahtia, jota jokainen ruhtinaasta kerjäläiseen kilvan palvelee. Hän ennustaa myös kädestä, että Wagner tulee kaatumaan taistelussa, ja Siebelille hän sanoo, että kukat, joita tämä koskettaa, lakastuvat. Mefisto loihtii majatalon kylttinä olevasta tynnyristä viiniä ja tarjoten sitä kaikille kohottaa maljan Margaretan kunniaksi. Valentin pitää ehdotusta häväistyksenä ja paljastaa miekkansa, jonka Mefisto kuitenkin taikakeinoin katkaisee. Kaikki tajuavat nyt olevansa tekemisissä paholaisen kanssa. Miehet suuntaavat miekkojensa ristinmuotoiset kahvat kohti Mefistoa ja voimallista koraalia laulaen saavat hänet lannistetuksi.
Seuraa eloisa tanssikohtaus, jossa neitoset ja nuorukaiset markkinahumun innostamina karkeloivat valssin pyörteissä. Mefisto johdattaa Faustin paikalle. Kun Margareta ilmestyy nuorten joukkoon, Faust pyrkii hänen seuraansa. Tyttö kuitenkin torjuu hämmästyneenä nuoren aatelismiehen ehdotuksen ja kiiruhtaa pois. Valssi jatkuu ja näytös päättyy sen säveliin.
Kolmas näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siebel, joka on rakastunut Margaretaan, saapuu hänen talonsa puutarhaan antaakseen tytölle kukkavihon. Mutta Mefiston ennustuksen mukaan kukat kuihtuvat hänen kätensä kosketuksesta. Vasta hänen kastettuaan sormensa vihkiveteen paholaisen kirous häviää. Siebel jättää kukkakimppunsa talon seinustalle toivoen Margaretan sen sieltä löytävän ja poistuu. Faust tulee Mefiston seurassa. Kun tämä huomaa Siebelin kukat, hän päättää Faustin puolesta tuoda tuoda tytölle lahjan, jollaisesta tämä ei voi uneksiakaan. Faust jää puutarhaan haaveilemaan Mefiston lähtiessä hakemaan lahjaa, ja pian hän tuleekin takaisin mukanaan kallisarvoinen korulipas, jonka hän asettaa oven viereen. Mefisto ja Faust poistuvat. Margartan ajatukset viipyvät hänen tapaamassaan ylhäisessä, miellyttävässä nuorukaisessa. Siebelin kukat eivät saa häneltä suurtakaan huomiota osakseen, mutta sitä enemmän oven viereen ilmestynyt arvokas lipas. Tyttö ei malta olla sitä avaamatta ja löytää lippaasta toinen toistaan hienompia koruja. Koetellessaan niitä hän laulaa "jalokiviaarian", jonka loistokkaat korukuviot säihkyvät kilpaa lippaan aarteiden kanssa. Puutarhaan saapuu nyt Margaretan naapuri Martta. Heidän yhdessä ihastellessa koruja Mefisto katsoo hetken tulleen ilmestyä Faustin kanssa paikalle. Järjestääkseen nuorille tilaisuuden olla kahden hän houkuttelee Martan syrjään kertoen tämän miehen kuolleen sotaretkellä ja tarjoutuen saman tien hänen tilalleen. Lemmenkipeä leski lämpenee nopeasti komean muukalaisen lähentelystä. Mefisto kuitenkin eksyttää hänet jäljiltään ja suo näin nuorille rakastavaisille tilaisuuden hämärtyvän yön lumoavien tuoksujen keskellä tunnustaa toisilleen tunteensa. Kohtaus päättyy Faustin rientäessä Margaretan jäljessä hänen asuntoonsa ja sulkiessa hänet syleilyynsä Mefiston voitonriemuisen pilkkanaurun kaikuessa öisessä puutarhassa.
Neljäs näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Margareta on tullut kirkkoon rukoilemaan Herralta armoa. Mutta varjoista kuuluu Mefiston ääni, joka kieltää häneltä anteeksiannon ja tuomitsee hänet ikuiseen kadotukseen. Margareta kuulee joka puolelta ääniä, jotka syyttävät häntä.
Faust on Mefiston valtakunnassa Kyöpelinvuorella. Mefisto yrittää saada Faustin unohtamaan Margaretan ja juhlimaan aamunkoittoon. Juuri kun Faust on päässyt ilonpidonmakuun, hän näkee oudon naisen kuolleen lapsensa kanssa. Faust vaatii Mefistoa auttamaan hänet heti Margaretan luokse.
Vankilassa Faust tapaa sekavan Margaretan, joka on tuomittu kuolemanrangaistukseen lapsensa murhasta. Faust aikoo vapauttaa tytön, mutta tämä haluaa kärsiä rangaistuksensa. Rukoileva Margareta näkee paholaisen ja käskee Faustia ajamaan sen pois pyhästä paikasta. Faust verisine käsineen ja uhkaavine katseineen herättää Margaretassa kauhua. Margareta toivoo sielunsa pääsevän taivaaseen samalla kun Mefisto julistaa Margaretalle ikuista kadotusta. Taivaallinen kuoro ilmoittaa Margariten sielun pelastuneen.
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Samaan Faust-aiheeseen on Arrigo Boito säveltänyt ja librettoinut oopperan Mefistofele.
Tintti-sarjakuvasta tutun Milanon satakielen Bianca Castafioren bravuuri oli koruaaria tästä Gounod’n oopperasta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Charles Gounod. Satavuotismuisto. Säveletär: uusi jakso, 01.01.1918, nro 6, s. 9. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.07.2018.