Farallonsaaret
Farallon Islands
Kaakkois-Farallon on suurin saarista.
| Sijainti | |
|---|---|
| Vesialue | |
| Pinta-ala |
85 ha |
| Suojelualue |
Farallon Islands National Wildlife Refuge (d) (käännä suomeksi) |
| Luokitus |
National Register of Historic Places -luetteloitu kohde () |
|---|
Farallonsaaret on saariryhmä Tyyneenmereen kuuluvalla Farallonienlahdella, Kalifornian osavaltion edustalla.[1][2] Saariryhmä sijaitsee noin 45 kilometriä San Franciscosta länteen, ja siihen kuuluu parisenkymmentä pientä kalliosaarta ja -pilaria, joiden yhteispinta-ala on 85 hehtaaria.[2][3][4] Saaret jakautuvat vielä neljään pienempään ryhmään: Pohjois-, Keski- ja Etelä-Faralloneihin sekä Noonday Rockiin. Suurin yksittäinen saari on Etelä-Faralloneihin kuuluva Kaakkois-Farallon, jonka pinta-ala on 28 hehtaaria.[2][3]
Farallonsaaret ovat usein sumun peitossa, mutta selkeällä säällä ne näkyvät mantereelle saakka.[3][4] Ne voi haistaa jopa kilometrin päästä merilintujen ulosteiden vuoksi.[3]
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Farallonsaarilla pesii enemmän merilintuja kuin missään muualla Alaskan eteläpuolisessa osassa Yhdysvaltoja. Niillä elää myös maailman suurin amerikanmerilokkiyhdyskunta ja puolet maailman kaliforniankeijuista.[2][3] Saarilla on tavattu yli 400 lintulajia, sillä niille päätyy usein reitiltään harhautuneita muuttolintuja.[3]
Eväjalkaisia esiintyy viittä lajia: kalifornianmerileijonaa, stellerinmerileijonaa, pohjanmerinorsua, pohjanmerikarhua ja kirjohyljettä.[5] Pohjanmerinorsu ja pohjanmerikarhu metsästettiin sukupuuttoon 1800-luvulla mutta ne palasivat saarille 1900-luvun aikana.[3]
Eväjalkaiset houkuttelevat saarten lähistölle valkohaita, jotka käyttävät ravintonaan merileijonia ja merinorsun poikasia.[3][6] Ympäröivillä vesialueilla liikkuu myös valaita, muun muassa harmaavalaita, sinivalaita, ryhävalaita ja miekkavalaita.[6]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Alkuperäiskansat välttelivät Farallonsaaria ja kutsuivat niitä ’Kuoleman saariksi’.[3][4] Espanjalainen tutkimusmatkailija Juan Rodríguez Cabrillo pysähtyi mahdollisesti niillä purjehtiessaan pitkin Kalifornian rannikkoa vuonna 1539. Englantilaisen kaapparin Francis Draken uskotaan täydentäneen saarilla laivansa ruokavarastoja merilinnunmunilla ja hylkeenlihalla vuonna 1579.[2][4] Ensimmäisenä saaria kutsui nimellä farallón (esp. luoto) munkki Antonio de la Ascencion, joka ohitti ne tutkimusmatkailija Sebastián Vizcaínon laivan kyydissä vuonna 1603.[3][4] 1700–1800-luvuilla saarilla liikkui amerikkalaisia ja venäläisiä hylkeenpyytäjiä.[2]
Kalifornian kultaryntäyksen aikoihin Farallonsaarilta kerättiin merilinnunmunia Kalifornian kasvavan väestön ruokkimiseksi. Erään munayrityksen kerrotaan myyneen liki neljä miljoonaa etelänkiislanmunaa vuosina 1850–1856.[2] Alun perin saarilla arvioitiin elävän jopa miljoona etelänkiislaa, mutta keräilyn myötä lintujen määrä romahti kuuteentuhanteen.[3] Kilpailevien yritysten välille puhkesi vuonna 1863 väkivaltainen munasota, jossa kuoli kaksi ihmistä ja haavoittui useita. Lopulta sisäministeriö kielsi munien keruun kokonaan saarilla 1890-luvulla.[2]
.jpg)
San Franciscon sataman liikenteen vilkastumisen myötä Kaakkois-Farallonille rakennettiin 1855 Fresnel-linssiä käyttävä majakka. Yhdysvaltain kansallinen sääpalvelu rakensi vuonna 1903 samaiselle saarelle sääaseman, joka raportoi säätietoja merenkävijöille. Laivasto muutti sen kaksi vuotta myöhemmin radioasemaksi, joka oli strategisesti merkittävä San Franciscon maanjäristyksen ja maailmansotien aikana.[2]
Presidentti Theodore Roosevelt allekirjoitti vuonna 1909 lain luonnonpuiston perustamiseksi Pohjois- ja Keski-Farallonien sekä Noonday Rockin ympärille. Kaakkois-Farallon liitettiin suojelualueeseen vasta 1969, vaikka sen alueella esiintyykin eniten merilintuja ja -nisäkkäitä.[2][3] Suojelupäätöstä viivästytti laivaston ja majakkalaitoksen toiminta saarella. Nykyään luonnonpuisto on osa San Franciscon kaupunkia ja piirikuntaa ja sen hoidosta vastaa U.S. Fish and Wildlife Service.[3] Myös saaria ympäröivä merialue on suojeltu NOAA:n alaisuudessa.[2]
Ihmisen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Farallonsaarille on siviileiltä pääsy kielletty, ja ne ovat asumattomia lukuun ottamatta Kaakkois-Farallonia, jolla elää muutamia Point Blue Conservation Science -järjestön tutkijoita. Tutkijat ovat seuranneet villieläinpopulaatioiden kehittymistä luonnonpuistossa vuodesta 1968 lähtien.[3]
Saaria ympäröivällä merialueella esiintyy vaarallisen voimakkaita merivirtoja, jotka ovat aiheuttaneet lukemattomia haaksirikkoja.[3] Luonnonpuiston alueella arvioidaan olevan neljäsataa laivan ja lentokoneen hylkyä.[4] Esimerkiksi vuoden 2012 huhtikuussa sattuneessa huviveneen karilleajossa kahdeksan hengen miehistöstä pelastui vain kolme.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Farallon Islands Geographic Names Information System. U.S. Geological Survey. Viitattu 8.10.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k About Us Farallon Islands National Wildlife Refuge. U.S. Fish & Wildlife Service. Viitattu 8.10.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Graff, Amy: 17 fascinating facts about the Farallon Islands, just off San Francisco's shore but rarely visited SFGATE. 26.3.2019. Viitattu 8.10.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Allen-Price, Olivia: A History of San Francisco's Wild, Raw Farallon Islands KQED. 22.7.2022. Viitattu 8.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Grable, Juliet: Fur Seals Making a Comeback on the Farallones Bay Nature. 5.10.2011. Viitattu 9.10.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Holcomb, Courtney: A Guide To The Farallon Islands: San Francisco's Secret Wildlife Refuge The Culture Trip. 30.9.2016. Viitattu 9.10.2022. (englanniksi)