Félicien Rops

Félicien Rops

Félicien Rops: Pornokratès, maalattu vuonna 1878.

Félicien Victor Joseph Rops (7. heinäkuuta 1833 Namur- 23. elokuuta 1898 Esonnes) oli belgialainen taidemaalari, pilapiirtäjä ja graafikko. Tyylillisesti hänet liitetään symbolismiin, dekadenssiin ja hän vaikutti Belle époquen Pariisin taidemaailmassa. Hän ei ollut koskaan suuren yleisön suosikki, mutta erittäin arvostettu taidemaailmassa. Lisäksi häntä pidetään Belgian sarjakuvataiteen edelläkävijänä.

Elämänvaiheita

Tausta

Félicien Rops syntyi varakkaan perheen pojaksi. Perhe oli katolinen ja sovinnainen. Pojasta tuli aikuisena kaikkea muuta kuin sovinnainen. Rops oli tyytymätön porvarilliseen lapsuusympäristöönsä ja kirjoitti mielikuvituksellisia sukutarinoita. Lisäksi hän kirjoitti tarinoita kehtonsa vieressä vierailleista keijuista ja niiden antamista lahjoista. Yksi keijuista oli sanonut, että Ropsista tulee komea mies ja virtuoosi, toinen, että Rops rakastaa oopperan tanssijattaria ja kunniaa ja kolmas että hän tulee rakastamaan yksinäisyyttä.

Perheen varallisuuden johdosta Rops sai hyvän koulutuksen. Hän pääsi jesuiittojen kouluun, missä oppi omien sanojensa mukaan monia hyödyttömiä, mutta kovin hurmaavia asioita. Aikuisena hän ilmaisi kiitollisuutensa saamastaan opetuksesta.

Ropsin elämä muuttui kun hän täytti 15 vuotta. Tuolloin hänen isänsä kuoli ja hänet sijoitettiin asumaan holhoojan luo. Pian Rops inhosi holhoojaansa. Hän omaksui epäsovinnaisen ja kirkonvastaisen elämänasenteen ja alkoi haaveilla taidemaalarin ammatista. Jesuiittakoulusta hän jäi pois ja alkoi käydä tavallista koulua. Lisäksi kirjoittautui Namurin taideakatemian oppilaaksi.

Taiteilijaksi

Brysselin yliopistossa Rops aloitti opinnot 18-vuotiaana. Siellä hän löysi nopeasti älyllis-taiteellisia opiskelukavereita joiden kanssa hän muodosti kerhoja, kuten "Société des Crocodiles". Rops osoittautui erinomaiseksi pilapiirtäjäksi. Pilapiirroksia päätyi myös taidenäyttelyihin. Vuonna 1856 hän perusti ystävänsä kanssa pilalehden jossa oli luonnollisesti hänen piirroksiaan. Lehti lakkasi ilmestymästä vuonna 1863.

Avioliiton Rops solmi varakkaan juristin tyttären Charlotte Polet de Faveaux´n kanssa vuonna 1857. Pariskunnalle syntyi poika ja tytär. He jakoivat aikansa Namurin, Brysselin ja Thozéen linnan välillä. Linnaan kutsuttiin taiteilijoita viettämään aikaansa. Ropsin epäsovinnaisen elämäntyylin vuoksi pariskunta päätyi avioeroon.

Namurissa Rops tapasi Charles Baudelairen vuonna 1864. Baudelaire oli tullut viettämään aikaansa Belgiaan saatuaan asiansa Ranskassa umpisolmuun. Tapaaminen oli Ropsin uran kannalta merkittävä. Rops sai muun muassa tehtäväkseen piirtää nimiölehden Baudelairen runokokoelmaan "Les Fleurs du Mal", mutta merkittävämmäksi osoittautuivat Baudelairen kertomukset Pariisin taide-elämästä.

Aika Pariisissa

Pian Rops viettikin merkittävän osan ajastaan Pariisissa. Appiukko tiedusteli, että miksi vävy laiminlyö perhettään, niin Rops vastasi että "Uskoakseni minun on oltava kolme kuukautta vuodesta Pariisissa. Taideopintoni ovat yhä kesken ja niitä pitää täydentää. Minun on oltava selvillä taidemaailman uusista tuulista." Tämä oli vain osa totuutta, mutta Ropsin tiedetään ottaneen etsaustunteja Félix Bracquemondilta. Tärkeämpää oli päästä sisään Pariisin taidemaailmaan. Pariisin taidemaailmaan Rops pääsi sisään jo Belgiassa saatujen tuttavuuksien avulla.

Pariisissa Rops vietti aikaansa kahviloissa, juhlissa ja kävellen bulevardeilla. Hän tapasi prostituoituja, absintin juojia ja hienoja naisia. Huonokuntoisiin syrjäytyneisiin hän suhtautui myötätunnnolla ja kuvailee heitä ihmisiksi joihin kovat koettelemukset ovat jättäneet jälkensä ja pitää vakavana sitä, että osa on menettänyt jopa kaiken toivonsa. Pariisin nuorisoa hän ihailee. Hän kuvaili, että Pariisissa on mahtavaa olla taiteilija, mutta on oltava Baudelaire voidakseen ikuistaa kaiken. Rops sai Pariisissa myös ammatillista menestystä.

Ropsista tuli Pariisiin menestynein ja parhaiten ansaitseva kuvittaja. Hän sai kuvitettavikseen Alfred de Musset`n, Paul Verlaine´n, Stéphane Mallarmén, Théophile Gautier´n ja monen muun kirjailijan teoksia. Eräässä kirjeessään hän totesi, että ansaitsee nyt enemmän kuin Gustave Doré. Menestyvänä kuvittajana Rops ei kuitenkaan lopettanut maalaustaiteen opintojaan.

Monien nykyajankin ihmisten mielestä epäsovinnaisen ihmissuhteen Rops aloitti vuonna 1869. Hän tapasi tuolloin kaksi muotisuunnittelijaa, sisarukset Aurélie ja Léontine Dulucin ja aloitti suhteen kummakin kanssa yhtäaikaa. Sisarukset rakastuivat myös kumpikin epätavalliseen Ropsiin ja allekirjoittivat yhteiset rakkauskirjeensä nimellä "Auréléon", mikä oli yhdistelmä kummakin nimestä. Rakkaussuhde johti Ropsin avioliiton purkautumiseen vuonna 1874. Sen jälkeen kaikki kolme jakoivat yhteisen asunnon. Rops kirjoitti että sisarukset ovat "ihanimmat ja rehellisimmät olennot koko maailmassa. Heidän vuokseen hän uskoo jälleen ihmisiin". Poikaansa Rops ei hylännyt, vaan pyrki käymään hänen luonaan Belgiassa mahdollisimman usein.

Vaikka viettikin paljon aikaa Pariisissa, Rops ei hylännyt synnyinmaataan, vaan oli mukana myös sen taide-elämässä. Hän oli edelleen aktiivijäsenenä monessa taideseurassa. Brysselin Société libre des Beaux-Arts varapuheenjohtajana Rops toimi vuodet 1870- 1876. Tämän lisäksi Rops oli perustamassa etsauksiin keskittynyttä seuraa Société internationale des Aquafortistes.

Boheemista taiteilijaelämästään huolimatta Rops oli innostunut urheilusta. Hän oli mukana perustamassa Namurin soutuseuraa ja osallistui Ranskassa purjehduskilpailuihin. Hän poitti keisarillisen purjehduskilpailun vuonna 1864. Hän liikkui mielelellään luonnossa ja teki ulkoilmamaalausta.

Vuoden 1878 paikkeilla Rops koki taiteellisen kriisin. Sen jälkeen hän hylkäsi realismin. Tilalle tuli symbolismi. Hän keskittyi piirtämään porvarillista elämää pilkkaavia karikatyyrejä, joissa hän kuvaili aikansa ihmisiä melko kyynisestikin. Niitä syntyi kaikkiaan 114. Seuraavan vuosikymmenen alussa hän kuvitti Jules Barbey d'Aurevillyn dekadentteja tarinoita. Tarinat käsittelivät usein saatanaa ja tämän valtaa naisiin. Lisäksi hän teki useita piirroksia jotka kuvasivat sukupuoliyhdyntää suorasukaiseti. Kun häntä syytettiin epäsiveellisyydestä, hän vastasi, että todellisuus on paljon irstaampaa ja että hänen patsaansa pitäisi laittaa siveellisyyden temppeliin. Piirroksissa on runsaasti myös huumoria inhimillisiä heikkouksia kohtaan.

Vuoden 1886 paikkeilla Rops oli saavuttanut kansainvälistä kuuluisuutta. Suuri yleisö ei hänestä tiennyt juuri mitään, vaan kuuluisuutta oli innokkaiden taiteenharrastajien, taidekauppiaiden ja taiteilijoiden parissa. Näyttelyihin Rops osallistui ainoastaan oman avantgardistiryhmänsä mukana, yksityisnäyttelyitä hän ei pitänyt. Myös uusien paikkojen näkeminen kiinnosti Ropsia. Hän vieraili Norjassa, Ruotsissa, Espanjassa, Unkarissa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Pohjois-Afrikassa.

Vaikka Rops viihtyikin Pariisissa erinomaisesti, hän oli aina uskollinen synnyinmaalleen Belgialle. Hänen mielestään maa oli täynnä itsetyytyväisiä pikkuporvareita, mutta silti hän aina ilahtui siellä käydessään. Hänellä olikin säilynyt siellä laaja ystäväpiiri kuvataiteilijoiden ja kirjailijoiden parissa.

Elämänsä viimeisinä vuosina Rops kärsi silmäsauraudesta ja hänen näkönsä heikkeni. Hän vetäytyi Pariisin vilkkaasta elämästä hankkimalleen maatilalle Esonnesiin. Siellä hän omistautui kukkien kasvatukselle. Hän kuoli rakkaiden Aurélie ja Léontine Dulucin sekä lähimpien ystäviensä ympäröimänä.

Teoksia

• 
  Kuolema tanssiaisissa, noin vuosilta 1865–1875.
• 
  Kalastajaveneitä Pohjanmerellä, ajoittamaton.
• 
  Juopunut dandy, ajoittamaton.
• 
  Inhimillinen parodia, vuosilta 1878–1881.
• 
  L'Amour Mouché, Venus ja Cupido puhaltamassa hänen nenäänsä, vuosilta 1878- 1881.
• 
  Japanilainen salamanteri ja kuoriainen, päivämäärätön.
• 
  Uhraus. ehkä vuodelta 1882.
• 
  Saatana luo hirviöitä.

Aiheesta muualla

• http://www.nga.gov/artists/5374-felicien-rops
• http://www.gettyimages.fi/photos/felicien-rops