Euroopankampela
| Euroopankampela | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Kampelakalat Pleuronectiformes |
| Alalahko: | Pleuronectoidei |
| Heimo: | Oikeasilmäkampelat Pleuronectidae |
| Alaheimo: | Pleuronectinae |
| Suku: | Platichthys |
| Laji: | flesus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Platichthys flesus |
|
| Katso myös | |
Euroopankampela (Platichthys flesus) tai kampela eli maariankala on oikeasilmäkampeloiden (Pleuronectidae) heimoon kuuluva litteä kalalaji, jonka vatsa on useimmiten vasemmalla kyljellä ja selkä (silmät) oikealla kyljellä. Euroopankampela elää meri- ja murtovedessä yleensä mutaisella merenpohjalla enintään noin 50 metrin syvyydessä. Suomessa sitä tavataan eniten Porin ja Porvoon välisellä merialueella, mutta myös Utsjoen Pulmankijärvessä. Itämeressä elää myös kolme muuta kampelalajia: hieta-, puna- ja piikkikampela.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopankampela kasvaa tavallisesti 50 senttimetrin, enintään 60 senttimetrin mittaiseksi. Suurin julkaistu paino on ollut 2,9 kilogrammaa.[3] Vanhin Suomen rannikolla tavattu euroopankampela oli 16-vuotias ja maan painavin 1,3 kilogramman painoinen.[4]
Elinympäristö ja levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopankampeloita voi elää sekä makeassa, murto- että merivedessä. Tyypillisesti ne elävät lähellä pohjaa 1–100 metrin syvyydessä.[3]
Euroopankampeloita tavataan Atlantin itäosassa, Länsi-Euroopasta Vienanmerelle ja Välimerelle sekä Mustallemerelle asti.[1] Kala on kulkeutunut ihmisen mukana, luultavasti painolastivesissä, Pohjois-Amerikkaan ja Iraniin.[3]
Suomessa euroopankampelaa tavataan Itämeressä. Lapin Pulmankijärvessä on erillinen esiintymä. Kalat ovat todennäköisesti kulkeutuneet sinne Tenojoen kautta Jäämereltä.[5]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut euroopankampelan elinvoimaiseksi.[1] Suomessa euroopankampela on luokiteltu silmälläpidettäväksi vuodesta 2019 lähtien.[6]
On havaittu, että eteläisellä Itämerellä elää euroopankampela ja vähäsuolaisilla alueilla oma kampelalaji, itämerenkampela. Sen oletetaan lajiutuneen muutaman tuhannen vuoden aikana.[7]
Ravinto ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopankampela käyttää ravinnokseen simpukoita ja pohjaeläimiä, muun muassa kilkkejä ja katkoja.[8] Se imee ne torvimaisella suullaan jopa viiden senttimetrin syvyisestä pohjaliejusta. Tavallisesti euroopankampelan suolesta löytyy pelkästään simpukoita, harvemmin kilkkejä ja katkoja. Yleensä euroopankampela ruokailee yöaikaan. Sukukypsyyden euroopankampela saavuttaa toisen ja kolmannen ikävuotensa välillä, koiraat yleensä naaraita aikaisemmin.[4] Ne viettävät pääosan vuodesta lähellä rantaa, usein jokisuissa, mutta aikuiset muuttavat talveksi syvempiin vesiin, missä ne kutevat keväällä. Kuoriutuneet toukkamaiset pikkupoikaset siirtyvät rantaveteen kasvamaan.[3]
Pyydystys ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopankampelaa pyydystetään pohjasta verkolla ja ongella.[5] Se on eräs sukelluskalastuskilpailujen pääkalojalähde?.
Liikakalastuksen välttämiseksi WWF ei suosittele ostamaan troolaamalla pyydettyä euroopankampelaa vaan ostamaan mieluummin suomalaisia, vähintään 25 senttimetrin mittaisia yksilöitä, koska näin isot ovat todennäköisesti jo ehtineet lisääntyä.[9]
Euroopankampelaa voi valmistaa ruoaksi muun muassa savustamalla tai uunissa paistamalla.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Seaslug.org (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c T. A. Munroe: Platichthys flesus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen ym. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 554. Helsinki: Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.8.2021.
- ↑ a b c d Platichthys flesus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ a b Suomen luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat, s. 222–223. Weilin+Göös, 1998. ISBN 9513563715
- ↑ a b Kampela 2020. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusliitto. Viitattu 29.1.2020.
- ↑ Kampela – Platichthys flesus sensu lato laji.fi. Viitattu 3.4.2021.
- ↑ Tuomas Aivelo, Justus Mutanen, Kristiina Tarkiainen: ”13. Lajiutuminen”, Symbioosi 1. e-Oppi, 2016.
- ↑ Kampela Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Arkistoitu 18.10.2008. Viitattu 25.10.2008.
- ↑ Kampela ja Itämeren kampela 2020. WWF. Arkistoitu 29.1.2020. Viitattu 29.1.2020.