Euroopan unionin sininen kortti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Euroopan unionin sininen kortti[1] on tarkoitettu Euroopan unionin laajuiseksi työluvaksi ammattitaitoisille ja koulutetuille ihmisille. Kortilla voi työskennellä missä tahansa Euroopan unionin maassa lukuun ottamatta Tanskaa ja Irlantia, jotka eivät osallistu ohjelmaan.[2] Kortin idea on peräisin Yhdysvaltojen Green Card -järjestelmästä, ja nimensä se on saanut EU:n lipun sinisestä väristä.

Alun perin Euroopan komission ideoima Sininen kortti antaa mahdollisuuden EU:n ulkopuolella asuville anoa työlupaa Unionin alueelta, ja se myönnetään kahdeksi vuodeksi, jonka jälkeen se voidaan uusia. Järjestelmään kuuluu työluvan lisäksi monia etuisuuksia, kuten perheiden yhdistämistä suosivat säännöt. Koska EU:n sopimuksiin kuuluu, että laillisesti toisessa EU-maassa asuva saa muuttaa myös toiseen EU-maahan, kortin haltija voi saada työluvan myös toisesta EU-maasta.[3]

Sinisen kortin ehdotuksen esittivät Strasbourgissa 23. lokakuuta 2007 Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ja turvallisuuskomissaari Franco Frattini. Barroso perusteli korttia EU:n tulevasta osaamispulasta ja EU:n ulkopuolelta tulevien hankaluuksista muuttaa EU:n alueelle 27 maan omien hyväksymiskäytäntöjen takia.[4]

Pian Barroson esityksen jälkeen Sininen kortti sai ankaraa kritiikkiä kolmansilta mailta. Etelä-Afrikan terveysministeri Manto Tshabalala-Msimang huomautti monien Afrikan maiden kärsivän jo nyt ammattitaitoisen terveysalan ammattilaisten maastamuutosta ja pelkäsi sinisen kortin vain pahentavan tilannetta. Marokkolainen kansainvälisen talousoikeuden professori Tajeddine El Husseini arvosteli EU:ta vielä ankarammin kutsuessaan järjestelmää uudeksi kolonisaation ja syrjintä muodoksi, jolle on vaikea löytää tukea eteläisistä maista.[5] Eurooppa-neuvosto hyväksyi sinisen kortin vuonna 2009 ja se tuli voimaan vuonna 2011.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]