Euran emäntä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Euran emännän puku
Luistarin haudan numero 56 eli Euran emännän haudan paikka on merkitty puisella pylväällä.

Euran emännäksi (myös Luistarin Lempi[1]) kutsutaan tuntematonta viikinkiajalla elänyttä naista, jonka jäänteet löydettiin vuonna 1969 Euran Luistarin kalmiston haudasta numero 56. Nimitys on peräisin arkeologi Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilanderin tekemästä tieteen popularisointityöstä,[2] jonka ansiosta Luistarin löydöt ovat tulleet tunnetuiksi. Euran emännän hauta ajoittuu 1000-luvulle viikinkiajan loppuvaiheeseen. Haudassa olleesta kukkarosta löydetty Knut Suuren hallituskaudella lyöty raha (1016–1035 jaa.) viittaa siihen, että Euran emännäksi kutsuttu henkilö eli suurin piirtein samoihin aikoihin.[1] Hänen on arvioitu kuolleen noin 45 vuoden ikäisenä.[3]

Euran emännän elämänvaiheista ei tunneta kirjoitettuja lähteitä, ja sen vuoksi hänen nimensä tai tarkka syntymä- ja kuolinaikansa eivät ole tiedossa. Kaikki Euran emäntää koskeva tieto perustuu hautalöydöistä tehtyyn arkeologiseen tutkimukseen. Haudan tekstiilijäänteiden perusteella on rekonstruoitu Euran muinaispuku. Suurin osa Euran emäntään liittyvistä löydöistä on esillä Kansallismuseon esihistorianäyttelyssä.

Luistarin kalmisto löytyi maaliskuussa 1969, jolloin viemärilinjan kaivun yhteydessä löytyi viikinkiaikainen miekka.[4] Euran emännän hauta (hauta nro 56) löytyi heinä-elokuussa 1969 viemärilinjalla tehdyissä kaivauksissa.[5]

Arkeologinen luututkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säilyneiden luiden perusteella Euran emännän on arvioitu olleen aikalaisekseen kookas, noin 165–170 cm pitkä.[6] Osteologi Kati Salon tekemän tutkimuksen[7][8] mukaan emännän säilyneet luut paljastavat hänellä olleen useampia iän myötä kehittyneitä vaivoja. Lonkkanivelessä oli lieviä nivelrikkoon viittaavia muutoksia. Euran emännän hampaat paljastavat, että hän oli lapsuusaikanaan mahdollisesti kärsinyt puutteellisesta ravinnosta tai kiilteen kehitykseen vaikuttavasta sairaudesta, sillä erityisesti säilyneessä poskihampaassa on havaittavissa kiillehypoplasia-nimistä kehityshäiriötä. Emännällä oli kariesta, ja hän oli myös menettänyt hampaita ennen kuolemaansa, mikä oli yleistä ennen nykyaikaisen hammaslääketieteen kehitystä. Esimerkiksi jauhojen seassa olleet hiekan muruset kuluttivat hampaita eikä tulehduksia ollut mahdollista hoitaa yhtä tehokkaasti kuin nykyisin. Hammaskiveä ei säilyneissä hampaissa ollut havaittavissa, mikä kertoo siitä, että hampaita hoidettiin. Toisaalta osa hammaskivestä on voinut myös irrota ja tuhoutua tuhannen maassa vietetyn vuoden aikana. Hampaiden kulumisen perusteella osteologi Pirjo Lahtiperä on arvioinut Euran emännän kuolleen noin 45 vuoden ikäisenä.[3] Kati Salo on päätynyt samankaltaiseen arvioon.

Euran emäntä oli 2010-luvulla edelleen aktiivisen tutkimuksen kohteena. Vuonna 2018 ilmoitettiin muun muassa muinais-DNA-tutkimuksesta, jonka odotetaan tuovan uutta tietoa Euran emännän genetiikasta.[9]

Löytöihin perustuvat tulkinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euran emännän haudan löydöt ovat rikkaimpia naisen esineistöjä, mitä Suomessa on koskaan tutkittu arkeologisesti.[1] Arvokkaat hautalöydöt viittaavat siihen, että Euran emäntä on ollut elinaikanaan tärkeä henkilö.[3] Lehtosalo-Hilanderin mukaan emäntään ja hänen aikalaisiinsa liittyvä löytöaineisto kuvastaa vaurautta ja statusta, jopa itsenäisyyttä, joka naisilla on ollut viikinkiajan lopulla.[10]

Hänen koko etumuksensa on välkähdellyt hopean- ja kullanhohtavana ja hänen pienintäänkin liikahdustaan on seurannut kulkusen kilinä.

– Lehtosalo-Hilander 1970

Eri kalmistokohteista tehtyjä löytöjä vertailemalla on havaittu, että Euran emännän puku ei edusta ainoastaan euralaista naisten muotia, vaan se vastaa 1000-luvun länsisuomalaista pukua yleensäkin.[1] Euran emännän haudasta on löydetty hunnun jäänteitä, joita on pidetty naidun naisen merkkinä, mutta huntuihin liittyvää yleistävää näkemystä on myös kritisoitu.[11][12]

Euran emännän merkityksestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erityisesti Euran seudulla emäntään liittyvä harrastuneisuus on vireää. Esimerkkinä paikkakunnalla järjestettiin 11. heinäkuuta 2017 ulkoilutapahtuma Euran emännän karaus,[13] jonka yhteydessä muinaispukuiset Euran emännät kirittivät osallistujia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kertomus kaivauksesta, jonka Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander suoritti Euran Kauttuan Luistarin kalmistossa vuosina 1969-1972, osa 1. Museovirasto, 1969–1972. Teoksen verkkoversio (PDF).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa: Euran emännän hauta Luistarin kalmiston rikkain. Joulukellot, 1970. Kalevalaisten naisten liitto.
  2. Palkinto pitkästä esihistoriaurasta alasatakunta.fi. 1.12.2015. Viitattu 8.5.2018.
  3. a b c Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa, Sarkki, Seija ja Tomanterä, Leena: Euran puku ja sen edeltäjät, s. 19. Euran muinaispukutoimikunta, 1982.
  4. Lehtosalo-Hilander, kaivauskertomus osa 1, s. 1
  5. Lehtosalo-Hilander, kaivauskertomus osa 1, s. 3
  6. Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa: Euran puku ja muut muinaisvaatteet, s. 48. Euran muinaispukutoimikunta, 2001.
  7. Salo, Kati: Human osteological analysis, Eura Luistari. Life Histories in Teeth project, 2018.
  8. Salo, Kati: What ancient teeth can reveal? Demography, Health, Nutrition and Biological Relations in Luistari. Helsingin yliopisto, pro gradu, 2005.
  9. Keitä me olemme? HS.fi. Viitattu 8.5.2018.
  10. Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa, Sarkki, Seija ja Tomanterä, Leena: Euran puku ja sen edeltäjät, s. 32. Euran muinaispukutoimikunta, 1982.
  11. Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa: Luistari III: A burial-ground reflecting the Finnish Viking Age society, s. 51. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja, 1982.
  12. Vahter, Tyyni: Varsinais-suomalainen kaarihuntu. Corolla archaeologica in honorem CA Nordman, 1952, s. 151–158.
  13. Eurapäivät 10.–11.6. – Euran kunta www.eura.fi. Viitattu 8.5.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]