Euraasian aro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Euraasian aro turkoosilla värillä merkittynä Euraasian kartalla.

Euraasian aro on maailman suurin lauhkean vyöhykkeen aro. Se ulottuu Euraasian keskiosien poikki noin 8 000 kilometrin matkan Unkarista Kiinaan koillisosiin.[1]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pustaa Itävallassa, Euraasian aron läntisessä reunassa.
Mongolian aroa.

Euraasian aro on tasankoa, jota halkoo muutama vuoriketju ja useita jokia. Pohjoisessa aro muuttuu havumetsävyöhykkeeksi, taigaksi. Aron eteläpuolella on aavikoita.[2]

Aro jaetaan läntiseen ja itäiseen osaan. Läntinen osa alkaa Tonavan suistosta ja ulottuu Mustanmeren pohjoispuolitse aina Altaivuorille saakka. Itäinen osa ulottuu Mongolian kautta lähelle Tyynenmeren rannikkoa. Itäinen aro sijaitsee korkeammalla merenpinnasta kuin läntinen aro.[2]

Arolla on enimmäkseen mannerilmasto, johon kuuluu kuumat kesät ja kylmät talvet. Sateiden ja leudohkon ilmaston ansiosta Ukrainan ja Romanian aron maa lännessä on rikkaampaa kuin idemmät arot. Ilmastoltaan äärimmäisintä, kylmintä ja kuivinta on aron itäisissä osissa.[2]

Kasvillisuus ja eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euraasian arolla on aikaisemmin ollut suuria määriä saiga-antilooppeja, mutta niiden määrää ovat vähentäneet elinympäristöjen pirstoutuminen teiden ja rautateiden rakentamisella. Myös aasianvilliaasia, kaksikyttyräistä kamelia ja przewalskinhevosta tavataan kotoperäisinä, pieninä populaatioina Euraasian arolla, mutta kotieläimet ovat useissa paikoissa korvanneet ne. Euraasian aron niissä osissa, jossa ei esiinny laiduntajia, kasvaa höyhenheiniä sekä rantavehniä.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euraasian aroa ovat vuosituhansien aikana asuttaneet useat paimentolaiskansat. Koska idän elinolosuhteet olivat vaativat, paimentolaiskansat lähtivät usein vaeltamaan läntiselle arolle, idemmäs Mantšuriaan tai etelämmäs Kiinaan. He joutuivat liikkumaan myös löytääkseen karjalleen uutta ruohoa. He liikkuivat nopeasti tasaisessa ja helppokulkuisessa maastossa hevosillaan, jotka he olivat kesyttäneet. Sen ansiosta heidän liittoutuneista heimoistaan koostuneet valloitusjoukkonsa vaikuttivat historian kulkuun useasti niin koko arolla kuin sen reuna-alueillakin. Joitain monista aroilta tulleista valloittajakansoista olivat skyytit, hunnit, avaarit, bolgaarit, kasaarit, petsenegit, madjaarit ja mongolit. Koska näillä entisaikojen kansoilla ei yleensä ollut omaa kirjoitettua historiaa, heidän valtakunnistaan tiedetään edelleen melko vähän.[2]

Arokansojen invaasiot toivat Eurooppaan muun muassa indoeurooppalaiset kielet ja muita kulttuurisia elementtejä. He levittivät myös ruudin käytön Kiinasta länteen.[2]

Mongolivaltakunnan hajoamisen jälkeen arokansojen vaara väheni. Lännen maanviljelijät ja Venäjän metsistä tulleet uudisasukkaat alkoivat muuttaa ruttoepidemioiden osittain aiheuttamasta väestökadosta kärsineille aroille 1500-luvulta alkaen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Eurasian Steppe Arcgis.com. Viitattu 22.8.2019. (englanniksi)
  2. a b c d e f William H. McNeill: The Steppe Encyclopedia Britannica. 9.4.2020. Viitattu 29.5.2020.